Pesuja ja reissuja

Tekstin piti ilmestyä tänne jo keskiviikkona, mutta on muka ollut niin kiire, ettei se ole tänne ehtinyt. Tiistaina oli Miukin pesuilta, en ollut pitkään aikaan poikaa taas pessyt ja kun näyttelyreissu läheni, otin itseäni niskasta kiinni ja tein sen. Vaikka eipä tuo juuri mitään vaadi, vähän vaan aikaa föönaamisineen. Onneksi Mio tykkää pesusta ja kuivaamisesta!



Ennen fööniä, mun kiharakarvainen <3


Mio lähti reissuun Liettuaan torstaina. Kasvattaja haki Mion jo keskiviikkona, että sai laitettua tukan kuosiin ennen lähtöä. Ja olihan siinä varmasti taas laittamista, en käsitä miten pojan turkki kestää trimmissä ehkä kaks päivää. Se vaan kasvaa ja kasvaa. (No ehkä muutaman päivän enemmän kuin kaks) :D Hyvä vaan.

Viettelen siis koiratonta loppuviikkoa (ja edelleenkin hämmästelen kuinka paljon Mion poissaolo vaikuttaa heti mun elämään) :) Odottelen malttamattomana tuloksia kun Mio ei oo piiiitkään aikaan näyttelyissä esiintynyt. Saa nähä. Kerron sitten jos on jotain kerrottavaa :D

Fiilistelkää kevättä nelijalkaistenne kanssa!!! Ihana ilma, ihana aurinko!!!

Väsynyt koiran poika

Äitini on ollut jo pitkään sitä mieltä, että Mio on fiksumpi kuin antaa olettaa. Tänään se tuli ominkin silmin todistettua. Oltiin viikonloppu Hyvinkäällä ja kun tänään harkitsin kotiin lähtöä, kysäisin Miukilta ohimennessäni "mentäiskö me kohta kotiin?"
Itse lähdin toiseen huoneeseen, en vielä alkanut edes valmistautumaan lähtöön ja mitä Mio teki... Käveli rauhallisesti omaan kantokoppaansa ja jäi sinne odottelemaan kotiinlähtöä :D Vähän nauratti. Ja kotiinhan sitä piti sit lähteä.

Mio oli tänään mukana Valtterin kirppiksellä muiden ihasteltavana ja se yhdistettynä viikonlopun kestäneeseen, monen ihmisen vahtimiseen hieman suuremmassa asunnossa kuin omani, on tämä ilta näyttänyt Mion osalta (ja ehkä omaltakin :D) tältä:



Mites toi toinen kuva, näyttääkö Mio kuolleelta vai... kuolleelta?? :D HIEMAN väsynyt kaveri. Väsymys on näkynyt myös järjettömänä vahtimisena. Poika haukkuu jokaiselle äänelle, jonka kuulee tän asunnon ulkopuolelta. Ja niitähän kuuluu... Huh.

Tällä viikolla vietetään taas muutama yö valvoen töissä. Mio on kiva ottaa sinne mukaan kun kaikki on onnessaan sen näkemisestä ja itellä ei oo IHAN niin tylsää kun saa edes jollekin jutella yön hiljaisina tunteina :)

Reissailua

Tämä blogi onkin viettänyt taas tovin jos toisenkin hiljaiseloa. Itse vietin viime viikon näissä Rukan maisemissa:

Mio viihtyi sen aikaa vanhemmillani Hyvinkäällä..
Seuraavaksi on Miuskin vuoro lähteä reissuille kun parin viikon päästä alkaa kolmen viikonlopun näyttelyputki. Aluksi Latviaan, sitten Liettuaan ja viimeisenä Tampereelle. Itse en lähde kuin Tampereelle, kasvattaja kuljettaa poitsua Baltiassa. Tampereelle lähdetäänkin oikein porukalla kun Taisto-bostoni tulee katsastamaan näyttelymeiningit ihan ekaa kertaa.

Tämä viikko otetaan vielä rauhallisesti kahdestaan kotona. Viikonlopuksi siirrytään kyllä etelämmäksi, taitaa Miukki päästä taas sunnuntaina muiden ihasteltavaksi Valtterin kirppikselle..

Pakkastöppöset

Jossain vaiheessa taisin luvata kertovani enemmän Miolle ostamistani tossuista. Here it comes! Ongelmahan meidän lenkkeilyssä näin talvella on, ettei pienen tassut tahdo kestää tota (lähes järjetöntä) kylmyyttä, joka ulkona tälläkin hetkellä vallitsee. Mio ei välttämättä tarvitse joka päivä pitkää lenkkiä, mutta välillä tulee tilanteita kun on vaan pakko kävellä pitkä matka esimerkiksi juna-asemalle. Ja silloin nämä tossut on ehdottoman tarpeelliset.

Yritin ottaa kuvia ja tulipahan huomattua, ettei
a) meidän paikka-käsky oo ihan yhtä hyvällä mallilla kuin muutama kuukausi sitten ja b) eihän siitä treenaamisesta tossa säässä mitään tule.
Kädet ihan jäässä ja Mio ihan jäässä kun pitäisi olla vaan paikallaan.



Toinen nimi näille voisi olla 'vauhtitossut'. Mio vaan juoksee nämä tassuissa!


Tässä vielä pelkät tossut:


Joku voi sanoa "turhamaista!", minä sanon "älyttömän kätevät!"

Trimmausta ja vieraita

Torstaina oli trimmauspäivä Lammilla, upee poitsu karvojen alta paljastui. Nyt ollaan taas hetki siistissä kunnossa.




Perjantaina saatiin vieraita, katsokaas kuka kävi yökylässä:





TAISTO-bostoni <3

Muistakaa viettää ihania hetkiä pienten (ja isojen) tassunjälkienne kanssa!

Lammas <3

Miolla on rakkaus, lammas! Mio sai sen ihan pikkuisena mun siskolta ja se on siitä asti ollut ehdoton lemppari. Monta kertaa oon jo miettinyt sen pois heittämistä, mutta en vaan millään raaski.. Muutama on myös kysellyt, voisiko sen jo heittää pois :D Moni ei suostu enää edes koskemaan siihen. Katsokaa näitä kuvia, pieni muodonmuutos havaittavissa..!? Sekä koiralla että lampaalla.







Eilen tapahtui jotain todella kummallista. Mio on tunnettu siitä, että mitkä vaan herkut uppoo ja koska vaan. Eilen olin joutunut laittamaan lampaan jäähylle sohvalle kun meno sen kanssa yltyi ihan mahdottomaksi O_o Noin tuntia myöhemmin menin itse sohvalle täyden myslikupin kanssa ja nostin samalla Mionkin sinne.. Samantien Mio hyökkäsi kohti myslikuppia, mutta mitä tapahtui!? Mio ei vilkaissutkaan mysleihin, vaan hyökkäsi suoraan rakkauslampaan luo ja jatkoi mahdotonta menoa sen kanssa. Olisitte nähneet ilmeeni, kun olin jo valmistautunut huutamaan mion pois myslien kimpusta.. :D

Tämä on se syy, miksi en vaan millään viitsi heittää lammasta roskakoriin.

UUSI VUOSI!

Meistä ei olekaan hetkeen kuulunut mitään. Nyt on joulut ja uudet vuodet vietetty, molemmat Hyvinkäällä. Jouluna Mio innostui vähän liikaa joulupukista. Samantien kun partasuinen mies astui sisään, Mio hyökkäsi kaverin jalkoihin, alkoi hyppimään ja haistelemaan. Karvapallero piti hakea pois jaloista, että pukki sai keskityttyä siihen oleelliseen: lapsiin ja lahjojen jakamiseen. Koristeltiin veljenpoikien kanssa kuusi; go jere, roni ja laura!!!


Uudeksi vuodeksi jätin Mion mun vanhemmille ja lupasin soitella myöhemmin miten Mio pärjää rakettipaukkeen kanssa. Pian tulikin puhelu, ettei Mioo asia juuri kiinnosta. Alkuun piti vähän haukkua, jos joku raketeista olis vaikka tunkeutunut sisälle, mutta pian sekin jäi. Pikku-Mio pystyi normaalisti suorittamaan ulkoilut ja ihan vähän piti raketteja jäädä ihastelemaankin. Melkein kyllä arvasin tän, Mio on sellanen, ettei se kauheesti jaksa stressaa :)


Arvatkaa, mitä ennen tän kuvan ottamista kysyttiin...


"Haluaako Mio ruokaa???" Ja sit mentiin...


Omistaja oli vähän hidas, pyöri vaan kameransa kanssa ja Mion piti jäädä komentamaan, että nyt mennään!


Komentamisen Mio onkin jostain oppinut. Ulkonakin pitää komentaa toisille koirille, ei Mio millään pahalla, mutta ihan vähän pitää äänihuulia availla... :D
Nyt pitäis taas ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata Mion kanssa toko-juttuja. Ei olla varmaan kuukauteen tehty mitään, liekö kaikki jo unohdettukin..? O_o
Kuten kuvista saattaa huomata, turkki on edelleen hirmu kauniissa kunnossa, joten näyttelyitä saadaan odotella tovi jos toinenkin.

Ostin Miolle tänään tossut, ulkoilu hirmuisilla pakkasilla (joita tuntuu nyt olevan ihan liikaa ja koko ajan) on haasteellista ainoastaan siksi, että pikkupikkutassut jäätyy. Tänään kokeiltiin niitä ensimmäistä kertaa ja hyvät naurut siitä(kin) sai :D Siitä lisää myöhemmin...