Mitä kuuluuuuu?

Miuskiltä jäi loppuvuoden näyttelyt kokonaan väliin. Kaverilla on tällä hetkellä kolme karvaa (okei, muutama enemmän) ja riippahäntä. Kuulostaa hyvältä. Messarit olis ollu viikonloppuna, mutta jäätiinkiin kotiin odottamaan karvojen vaihtoa. Onneksi siskoedustus oli kohdillaan. Onnea siskolikka Lissulle ja Hetalle!

Käytiin ottamassa rokotukset Miolle viime viikolla. Ja nyt täytyy sanoa, että kyllä on koira omistajaansa tullut :D En käsitä mistä se paniikki eläinlääkärin pöydällä tuli. Mio oli onnessaan vielä odotushuoneessa, mutta kun laitoin sen pöydälle, jotain tapahtui. Piikkejä ei millään meinattu saada koiraan, mä en pystynyt edes pitämään Mioo niin paikallaan, että rokotteet olis saatu tyrkättyä sen niskaan. Sinne ne lopulta (ehkä neljän yrityksen jälkeen) kuitenkin uppos. Itse olin juuri pari päivää aikaisemmin paniikissa sikapiikkijonossa ja kyllä oli taas helpottunut olo kun siitä selvisin..

Ollaan nyt keskitytty enempi tokoiluun. Maahanmeno on vähän turhankin verissä ja siitä pitäisi nyt päästä pois. Mio tarjoo sitä IHAN koko ajan ja aina! Sivulle menossakin Mio laittaa ittensä heti maahan eikä käsitä, että pitäisi istua. Nyt ollaan harjoteltu seuraamisesta seisomista, se sujuu jotenkuten.. Tällä viikolla on tän vuoden vika toko, toivottavasti ne jatkuu ens vuonna taas. Edelleenkin oon vähän laiska itse opettelemaan liikkeitä. Jonkun pitää sanoa mitä kannattaa ja vois seuraavaksi opetella :)

Ainii, uusi banneri! Kiitos Hanna. En ite oo ihan ylin ystävä ton photoshopin kanssa. Tällä hetkellä Miukki on väsynyt ja onnellinen. Se on saanut kaksi päivää juosta mun vanhemmilla Hyvinkäällä, oi että se rakastaa sitä.

Koiratanssia ja synttäreitä

Mio täytti tällä viikolla vuoden, aika on mennyt kyllä nopeasti. Paljon on kaveri aikuistunut ja muuttanut muotoaan. Tällä hetkellä on menossa turkinvaihdos, enkä millään malttaisi odottaa että se vaihtuu kokonaan. Voisin jopa sanoa koiraani kaljuksi verrattuna esimerkiksi puolen vuoden takaiseen..

Ollaan käyty Mion kanssa tokossa ja koiratanssissa. Kaikki sujuu hyvin, jos nuori herra viitsii yhtään keskittyä. Eniten Mioo kiinnostaa kaikki uudet ja ihanat hajut ja ETENKIN ihanat tyttökoirat. Voi sitä vikinän ja ulinan määrää kun paikalle saapuu tyttö, eikä sitä pääse haistelemaan. Pienen haasteen meidän kohdalla asettaa myös se, että toko pidetään hevosmaneesissa, jossa sitä haisteltavaa todellakin riittää.. Sainpa viime viikolla hätistellä koiran pois jopa sen itsensä kimpusta, yök!

Tokossa ollaan Mion kanssa keskitytty eniten seuraamiseen, käännöksiin ja paikallaan makuuseen. Ne sujuu ihan kohtalaisesti, etenkin silloin kun Mion fiilis on kohdallaan. Koiratanssissa ollaan opeteltu erilaisia temppuja, joita en Miolle ole juurikaan ennen tätä opettanut. Tällä hetkellä yritän panostaa lattialla kierähtämiseen, josta ollaan saatu jo ihan hienoja suorituksia. Tämä ei tunnu olevan Mion lempitemppu, joten otetaan sitä aina vaan vähän kerrallaan. Eilen otettiin myös kepin ja vanteen kanssa hyppyjä, en olisi uskonut että ne sujuu Miolta niinkin hienosti. Peruuttamista kokeiltiin vähän, muutamia onnistuneita askeleita saatiin jo!

Ensi viikolla yritän saada Mion tajuamaan naksuttimen idean. Vähän jo aloiteltiin eilen, mutta eihän tuo käsittänyt yhtään mitä tapahtuu. Tapitti silmät suurina ja tarjosi vain maahan menoa.

Hiukan oli oma fiilis hukassa pari viikkoa, mutta eilen se löytyi taas koiratanssin ansiosta. En malta odottaa, että päästään harjoittelemaan lisää. Nyt kuitenkin puetaan sadepuku niskaan ja lähdetään kokeilemaan vapaana juoksentelua. Saa nähdä kuinka kauan joudun tänään huutelemaan pikkumiestä luokse..

Kamala sää vaatii kunnon varusteet

Kuten varmasti moni muu, mekin ollaan nautittu ihanasta Suomen säästä koko viikko. Koska en halua/jaksa pestä Mioo jokaisen pissalenkin jälkeen, ostin sille kesällä (pommi-Hukan innoittamana) sadepuvun. Nyt vasta ollaan päästy (?) käyttämään sitä ahkerammin. Ostin L-koon (Mio on NIIN large), koska M-koko oli liian pieni ja nyt tuota ällää pitäisi vähän kavennella.. Ahkerana ompelijana se on toistaiseksi kiinni hakaneuloilla.

Tää on kyllä hyvä puku, tarpeeksi kevyt ja heijastimiakin löytyy. Mä tykkään, Miosta en oo niin varma. Onneks se ei osaa kertoa vihaavansa sitä.. No, hyvin se kuitenkin liikkuu tuo päällä..

En voinut luovuttaa tän videoasian kanssa, joten latasin ihan uuden. Voiko joku fiksumpi kertoa mulle, miksi se on ihan vinossa..? Tai tuolla oikealla.. :o

Kuvia viikonlopulta.

Tietokoneen ylimpänä ystävänä menetin hermoni ton videon lataamisen kanssa, joten annan sen vaan olla. Jos joku ei sitä näe, kerro ja yritän tehdä sille uudelleen jotain. Koko viikonloppu oltiin Hyvinkäällä ja tässä sieltä muutama kuva. Olin perjantaina kuuntelemassa luentoa koiratanssista. Kahden tunnin luennosta tuli kohdallani tunnin luento. Kaikessa ei vaan voi onnistua, ei edes sähköpostin oikeinlukemisessa.. Luennosta jäi kuitenkin hyvä mieli ja harjoittelut Mion kanssa alkaa ensi perjantaina. Sitä ennen pitäisi ehdollistaa koira naksuttimeen, jihaa.

Nyt niitä kuvia.
Luca oli ihana lenkkikaveri.

Mio ja sotkuinen turkki.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Voiko lumesta olla enää enempää innoissaan?

Kaksi viimeistä päivää on kulunut lunta fiilistellessä. Ja fiilistelystä oon kyllä saanut hyvät naurut jos toisetkin...!


Näinä päivinä sitä toivoo olevansa auton omistaja. Yli puolen tunnin kävelymatka koiran kanssa juna-asemalle ei houkuta kun taivaalta sataa märkiä rättejä. Tai oikeastaan se märkä koira junassa ei houkuta. Mutta näillä mennään.

Ei päästäkään katsomaan Taistoa huomenna, joku nimeltä mainitsematon henkilö meni sotkemaan asiansa ja siksi ollaan Hyvinkäällä koko viikonloppu.. Sielläkin on toivottavasti koirakavereita.

EDIT// Video tuntuu lataavan huonosti ja asettelukin on ainakin omalla koneella päin.. Yritän lataa sen alkuviikosta uudelleen.

Jääräpää

Onkohan joku joskus sanonut, ettei pommin kanssa voi lenkkeillä kun ne on niin pieniä..? Tultiin just 2,5 tunnin lenkiltä ja hyvin tämä sankari jaksoi. Eilenkin käveltiin pari tuntia Mion uuden ystävän Reinon ja tämän omistajan Sannan kanssa. Joten pois sellaiset puheet..!

Alan olla aika epätoivoinen Mion luoksetulojen kanssa. Periaatteessa koira tottelee ja uskallan päästää sen vapaaksi.. MUTTA lähes joka lenkillä Mio vaan päättää, ettei enää kiinnosta ja on paljon kivempaa vaan juosta täysiä karkuun. En enää tiedä mitä tekisin. Kai se on vaan käytävä uudestaan ja uudestaan lenkeillä ilman hihnaa.

Ens viikolla alkais vihdoin se koiratanssi, jännä nähä millaista se on ja miten me siinä onnistutaan.. Nakkeja mukaan, ni tämä herkkusuu tekee mitä vaan :D Ens viikolla mennään myös katsomaan kuinka suureksi Taisto on kasvanut. Miten on Pauliina, täytyykö nyt jo varautua panssaripuvulla Taiston hyökkäyksiin?

Mio ja pupuli <3

EDIT// Unohdin kertoa, että oon tällä viikolla yrittänyt opettaa Miolle, ettei sen tarttis haukkua jokaikistä ääntä ja rasahdusta joka jostain kuuluu. Aina kun Mio haukkuu, mä paukautan kädet yhteen ja Mio lopettaa. Ja voiko olla suloisempaa: kun Mio pelästyy sitä ääntä, se tuijottaa hetken mua ja juoksee syliin rapsutettavaksi :D Toisaalta tää harjottelu on mennyt niinkin hyvin, että kerran läimäytin kädet yhteen kun Mio teki jotain muuta tyhmää ja mitä Mio teki.. Haukkui :D Mä edelleen odottelen, että sen haukuntaääni muuttuis vähän kauniimmaksi.. Varmaan turha odotella.

"Miimaa"

Viikonloppu pyörittiin Hyvinkäällä. Paikalla oli myös eloisia lapsivieraita, joiden meno oli välillä aika hurjaa.. Onneksi pojat kuitenkin rakastivat pikku-Miuskia ja pitivät siitä hyvää huolta. Pienemmällä pojalla oli Miolle ihan oma nimi ja heräsinkin sunnuntai-aamuna siihen kun Romppainen juoksi onnellisena koiran perässä ja huusi "Miimaa, Miimaa"

Oon nyt ilmotellu meitä aika ahkeraan erilaisille koirakursseille, tulee aktiivinen syksy. Ensi viikolla perehdytään enemmän luoksetuloon ja tokoiluun. Katsotaan mihin paneudutaan jatkossa, nyt haluun vaan kokeilla kaikkea.. Toivottavasti Mio jaksaa innostua niistä yhtä paljon kuin mä.

Koira kotona!

Mio saapui kotiin, vihdoin! Näyttelystä ei ole juurikaan kerrottavaa, Mio sai EH:n (erittäin hyvä), koska oli tuomarin mielestä liian pikkuinen. Höh, tylsä tuomari :D Mutta Mion sisko voitti junnut, HYVÄ LISSU!!

Kaikki ei muutenkaan mennyt ihan putkeen tällä viikolla. Mullahan oli suunnitelmissa tehdä vaikka mitä, kun koira ei ollut odottamassa kotona joka päivä. Eihän se niin mennyt, tulin kipeeksi ja jo tiistaina makasin koko päivän kotona.. Onneksi loppuviikosta sain jopa tehtyä jotain.

Mion ollessa reissussa, selailin koneelta kuvia ja sieltä ilmestyi tämä:

Hahhah, tuuliturkki. Onneksi kotiin saapui hieman siistimpi kaveri. Kuva on otettu Mion ekoissa mätsäreissä.. Upee turkki, etten sanoisi..! Jepjep, tällä viikolla tiedossa vika arkitottelevaisuus-kerta ja loppuviikosta suunnataan Hyvinkään maisemiin.

Sinne meni.

Mio lähti eilen kasvattajan mukana Bratislavaan näyttelyyn. Tai lähtö oli vasta aikaisin tänä aamuna, mutta koira haettiin mun luota jo eilen.. On se jännä, miten Mion poissaolo vaikuttaa heti. Miuski palailee kotiin sunnuntai-iltana, joten viikko mennään ilman koiraa. Muutaman kerran oon jo huomannut miettiväni miten pojalla menee :D

Huomatkaa, Mio alkaa pikkuhiljaa näyttää jo oranssilta!

Ainakin naamasta :D Turkki olikin jo trimmauksen tarpeessa, onneksi kotiin palaa taas siistitty kaveri.. Mio lataili akkuja tätä viikkoa varten.


Palaillaan viimeistään ensi viikolla kun Mio on kotiutunut.. Ellen ilmoittele näyttelytuloksia jo tällä viikolla.

Arkitottelua.

Käytiin jälleen harjoittelemassa Mion kanssa arkitottelevaisuutta. Mukana oli tällä kertaa meidän lisäksi vain kolme koiraa, joten saatiin ohjaajalta aika paljon yksilöllistäkin ohjausta. Olispa aina näin vähän porukkaa.

Harjoiteltiin paikalla oloa niin, että Mio istui ja annettiin käsky "paikka", peruutettiin taakse ja koira pysyi paikallaan kunnes käytiin palkitsemassa se. Tämä sujui ihan hyvin, Mio pysyi paikallaan eikä rynnännyt toisten koirien luo vaikka katse niihin vähän harhailikin.. Ainoastaan palkitessa ote herpaantui ja Mio alkoi ahnehtimaan nakkeja. Paikka-käskyn lisäksi harjoiteltiin sivulle tuloa. Tämäkin onnistui ihan hyvin, istumispaikka ei vaan aina ollut suoraan vieressä. Tänään kurssilla vieraili myös häiriökoira, jonka kanssa otettiin ohitusharjoituksia. Tässä vaiheessa Mio oli jo niin nakkien maailmassa, ettei sitä juuri toiset kiinnostaneet. Tätä harjoitusta täytyy alkaa tehdä lenkeillä, siellä ohitukset ei mee ihan niin helposti.

Ensi viikolla me ei päästäkään harjoittelemaan, sillä Mio matkustelee ensi viikon. Miuski menee siis kasvattajan mukana Bratislavaan näyttelyyn ja viipyy siellä koko viikon. O-ou, kuinkahan mä selviin :D Ihan outoa olla kotona kun karvakaveri ei pyöri jaloissa. Pitää tehdä paljon kaikkea ja olla mahdollisimman vähän kotona. Ei tule huono omatunto kun kukaan ei odota yksin kotona.

Hihhi, saa nähdä kuinka Mio seisoo näyttelyssä. Alkuun en ihan tarkoituksella opettanut sille istumista kun se jatkuvasti tarjosi vain sitä, oli käsky mikä tahansa. Nyt Miolle on ollut pakko opettaa istuminen ja tänäänkin se tarjosi sitä jatkuvasti. Pitää varmaan ottaa paljon seisomista viikonloppuna eikä istumista ollenkaan, ehkä se sit osaa. Ehkä :D

Kuvat kertovat enemmän kuin...

Käytiin katsomassa Taisto-bostonia perjantaina ja kuvat kertoo kyllä kaiken meidän vierailusta. Perjantaina pojat riehu kaksi ja puoli tuntia putkeen, lauantaina sama meno jatkui. Kaverit oli nyt just hyvänkokoisia toisilleen, Taisto tosin suurempana jyräsi Mioo jonkin verran. Miuskia ei haitannut, joten annettiin niiden riehua just niin paljon kun jaksoivat. Ja jaksoivathan ne! Ei oo Taisto tottunut noin pitkään toisen koiran kanssa riehumaan, joten väsy meinas yllättää, mutta ei antanut poika periksi ja Taisto jatkoi just niin kauan kunnes se laitettiin nukkumaan.

Ja koska jokaisesta reissusta pitää oppia jotain, otan tästä lähin harjan mukaan JOKA kerta kun lähden Mion kanssa jonnekin. Harja olisi ollut kiva lauantaina kun Mion turkki oli ulkona riehumisen tuloksena vihreä ja täynnä ruohoa. Huh, koira oli kyllä kaunis näky :D Reissussa ymmärsin lopullisesti myös sen miksi mun koira nukkuu keittiössä ja minä makuuhuoneessa. Jäi yöunet vähän vähäisiksi kun Mion piti haukkua aina kun Taisto liikkui oven toisella puolella. Mio sai arestia, joutui vaatehuoneeseen ja hiljeni heti kun se siirrettiin eri huoneeseen.

Saa nähdä kuinka suuri Taisto on kun seuraavan kerran nähdään...

Hohhoijaa.

Voin kertoa, että rakkaus tuohon karvaiseen nelijalkaiseen ystävään on ollut nyt muutaman päivän vähän koetuksella. Eilen aloitettiin arkitottelevaisuuden jatko -kurssilla, harjoiteltiin paikalla oloa, luoksetulemista ja lopuksi vielä näyttelyitä varten vierellä kulkemista. Paikka-käskyn Mio osaa jo aika hyvin ja vierellä kävelyä on tullut harjoiteltua niin paljon, että sekin sujuu hienosti. Mutta se luoksetulo!! Harjoiteltiin sitä niin, että ohjaaja piti Mioo kiinni, minä kävelin jonkin matkan päähän ja huusin sitä luokseni.. Ensimmäinen kerta meni hienosti. Harjoiteltiin vielä uudestaan niin, että juoksin selkä Mioon päin ja puolessa välissä kutsuin sitä luokseni ja jatkoin edelleen juoksemista. Hetken päästä ohjaaja päästi Mion irti ja hienosti se tuli puoleen väliin asti, mutta sit ei enää kiinnostanutkaan. Kaveri päätti, että tässä välissä voin mennä haistelemaan puskien hajut, turha ton perässä on juosta.. Minä vaihdoin suuntaa ja huutelin sitä luokseni, mutta MITÄÄN ei tapahtunut. Hetkeksi Mio saattoi nostaa katseen, mutta hetkeen se sitten jäikin. Ohjaaja yritti kiinnittää Mion huomion heittämällä pallon mua kohti, mutta EI. Juoksin aluetta ympäri lähemmäs viisi minuuttia, kunnes herra suvaitsi tulla mun luo. Upeeta. Saatiin siis vähän kotiläksyä.

Kurssin ryhmä oli kiva, mukana oli eilen meidän lisäksi neljä koiraa. Tylsää meidän kannalta on ainoastaan se, että tuo ryhmä on ollut melkein sama edellisellä kurssilla, kaikki ovat harjoitelleet samoja asioita ja ohjaaja tuntee kaikki koirat. Meidän pitää nyt vaan Mion kanssa harjoitella vähän ahkerammin, että opitaan kaikki asiat.

Tänään unohdin juoksulenkin jälkeen mp3-soittimen lattialle ja hetken päästä toinen kuuloke näytti tältä:

Oon tottunut siihen, että saan jättää mitä vaan tavaroita lattioille, Mio ei ikinä koske niihin. Sillä on omat tavarat ja niissä se on (tähän päivään asti) pysynyt. Myöhemmin tänään aloin kuulla repimisen ääntä ja mitäs muuta lattialla tuhottiin kuin mun palkkakuittia. Oma vika, mutta silti ärsytti. Miuski alkaa ihan selvästi testailla mua. Oon opettanut sille, ettei makuuhuoneeseen saa tulla ollenkaan. Mio odottaa huoneen ovella kiltisti ja katselee mitä mä siellä teen, mutta tänään se yritti tulla sinnekin. Sen Mio teki kuitenkin ihan varovasti, pikkuhiljaa yritti hivuttaa tassujaan kynnyksen toiselle puolelle. Kielsin heti ja koira uskoi, onneksi.

Sain tänään aamulla pitkästä aikaa lehden, mutta Mio päätti, ettei mun tarvitse lukea sitä. Se tuli lehden päälle, meni maahan makaamaan, eikä liikkunut mihinkään. Herra vaan tuijotti silmiin ja yritti kertoa, että nyt pitäisi saada ruokaa. Siirsin Mion kolme kertaa lehdeltä pois, mutta aina se tuli takaisin. Arvatkaa vaan, saiko se ruokaa ja tahtonsa läpi. EI. Onnistuin jopa hakemaan kameran ja ottamaan kuvaan, koira ei liikkunut mihinkään.

Kohta lähdetään harjoittelemaan sitä luoksetuloa ja vapaana oloa Alajärven metsiin. Saa nähdä kuinka kauan joudun sydän pamppaillen odottamaan, että Mio tulee mun luo. Tarkoituksena on, että se pelästyisi kun en seuraa sitä. Pysyn vain paikallaan tai menen piiloon, Mion pitää etsiä mut eikä mun sitä.

Tehoviikonloppu

Kuten otsikko kertoo, tämä viikonloppu me käytettiin Mion kanssa (erittäin) tehokkaasti. Perjantai-iltana suunnattiin Riihimäelle katsomaan kahta chihu-poikaa, joiden luona yövyttiin sunnuntaihin asti. Matkustaminen tapahtui autossa, aikaisemmin mainitsemassani kätevässä kuljetuslaukussa.

Seuraavan kuvan taustalla näkyvä patja oli Mion aluetta koko viikonlopun. Ei siitä juuri uskallettu poistua, chihu-kaverit oli sen verran pelottavia :)

Lauantaina suunnattiin Helsingin suunnalle myymään vanhoja rättejä uusille omistajille. Mio toimi loistavana kirppiskoirana, liekö koiran ansiota kohtalaisen suuri summa rahaa kotiinviemisinä.

Kirppiksen jälkeen vietiin mätsäreistä voittamamme suuri paketti ruokaa uudelle omistajalle. Uusi onnellinen omistaja on sekarotuinen Panda-pentu. Mion ja Pandan meno näytti juuri siltä mitä kahdelta pentukoiralta voi odottaa. Pihalta löytyi myös ihana kuralampi, johon Mion oli (tietty!) tungettava itsensä. Kuvitella saattaa miltä Miuski ja Miuskin turkki näyttivät tämän riehumisen ja lampipulahtamisen jälkeen.

Kirppiksen ja vierailun jälkeen suunnattiin takaisin Chinon ja Bumban luo. Ja sit väsytti, kaikkia.

Tänään oli tarkoitus käydä Hyvinkään lemmikkimessuilla katsastamassa miltä koiratanssi käytännössä näyttää, mutta meno messupaikalla näytti aamulla sen verran ankeelta, että jätettiin tapahtuma suosiolla väliin. Tähän saattoi vaikuttaa myös ihan älytön sisäänpääsymaksu (6€!!). Kun messut jäi väliin, päätettiin käydä piristämässä mummon päivää..

Tämä ilta näyttää kutakuinkin tältä. Haluan tosta villaturkista eroon ja päätin tehdä asialle jotain :D Mio ei oo asiasta ihan samaa mieltä. Kuvassa on ainoastaan takajaloista irronnut karva, joten mä oon päässy vasta alkuun..!

Ystäväni pomeranian ja villakoirat

Mio meni villakoirien seuraan sohvan alle häpeilemään illan ohjelmatarjontaa. Eikä ihme.

Hiphei.

Tänään käytiin Miuskin kanssa katselemassa piiitkästä aikaa mätsärimeininkejä Hämeenlinnassa. Käytiin niissä jonkin verran kun Mio oli pienempi, nyt on ollut pitkä tauko. Tänään mentiin senkin takia, että varsinaisen mätsärin jälkeen järjestettiin Spitz Show ja pystykorvia oli paikalla normaalia enemmän. Pääasiassa siellä juoksenteli mitteleitä ja muutamia kleineja. Me oltiin (yllättäen) ainut pommiedustaja.

Varsinaisessa mätsärissä oltiin punaisten kakkonen ja Spitz Show voitettiin. Palkinnoksi saatiin pääasiassa ruokaa ja leluja, nyt koitan parhaani mukaan jaella niitä kavereille ja kavereiden koirille. Miolle jää kaikki herkut, jotka sille kelpaa. Ei oo nirso koira ei, sille kelpaa vain paras :D Tylsät puruluut on todellakin tylsiä ja aina pitäis saada parempia herkkuja.

Tämä luu kelpasi hetken, sit se unohtui keittiön lattialle..

Ei jaksettu ottaa kauheen vakavasti tätä mätsäriä, paikallekin saavuttiin tyylikkäästi pyörällä. Vitsi että nauratti kun palattiin takas kaikkien palkintojen kanssa. Mio kantokopassa selässä, laukku etupuolella ja palkinnot kassissa kädessä. Toi kantokoppa on kyllä kätevin ikinä kun omistaa pienen koiran, mutta ei autoa. Voisinkin esitellä sen joskus, on meinaa niin hyvä!

Nyt väsyttää niin paljon, että kumpikaan ei varmaan kauaa pysy hereillä. Jostain syystä on noi yöunet jääny aika vähäisiksi viime öinä. Ens yönä nukutaan kaikki univelat pois.

Näin meillä..

Tässä teille iltahepulit, joita Mio on saanut siitä asti kun kotiin pentuna saapui. Melkein joka ilta on hepuli-ilta, eikä toiselle voi edelleenkään mitään muuta kuin nauraa. Video on huonolaatuinen, eikä kuvaaja meinannut pysyä perässä, mutta tämän perusteella tanssiliikkeet on hallussa ja me ollaan niiiin valmiita, sillä... Ilmoitin mut ja mion koiratanssikurssille!!! :D Jotain iloa tähänkin syksyyn (vaikka kurssi alkaakin vasta marraskuun lopussa). Sitä ennen mennään arkitottelevaisuuden jatkokurssille, alkeissa käytiin jo aiemmin keväällä.

Täytyy myöntää, että oon ollut vähän laiska Mion kouluttamisessa ja toivon saavani kursseilta energiaa tähän hommaan. Temppujahan ei opita kurssilla vaan kotona niitä harjoiteltaessa.

Joulukuussa voidaan sit esittää kaikille halukkaille koiratanssiesitys, sitä odotellessa :DD

Hyvää iltaa kaikille!

Näyttelyviikonloppu

Tämä viikonloppu koostui Mion kohdalla näyttelyistä, lauantaina oltiin Tervakoskella ja tänään Mio oli Helsingissä. Itse en töiden takia lähtenyt Helsinkiin, ois voinut olla rankka yö valvoa kun eilenkin jo tuntui, ettei ollut nukkunut tarpeeksi. Katsoin siis paremmaksi antaa Mion suoraan Tervakoskella kasvattajalle (suuri kiitos jälleen Esalle ja Lauralle) ja mennä itse kotiin nukkumaan.

Lauantain näyttelyssä Mio oli VSP ja sai ihka ensimmäisen SERTin. Olen enemmän kuin tyytyväinen ja ylpeä (jälleen) pikku-Miosta.

Tuomarina Tervakoskella oli Saksan Georg Walther ja Mio arvosteltiin näin:
"Lovely youngster. Completely square. Wonderful head and expression. Tiny dark eye. Good mouth. A big body. Very well balanced. Great coat. Moves with style. Carries himself well."

Tänään oli vuorossa erikoisnäyttely Helsingissä, jossa Mio oli junioriurosten kakkonen. Ei tykänny tuomari Miuskin pumpuliturkista (ai Miolla pumpuliturkki, ei kai!?) :D ja Iso-Britannian Terry Nethercott arvosteli Mion näin:
"Lovely head and foxy expression. Almond eye. Good body. Short back. Coat texture very soft and tends to plat in front when moving."

Pari (huonolaatuista) kuvaa Tervakoskelta ja Mio siis tuo vaaleampi tapaus:

Ens viikonloppuna ajattelin, että mentäis pitkästä aikaa katselemaan mätsärimeininkejä nyt kun ne on jälleen Hämeenlinnassa ja tuolle päivälle sattui vapaapäivä. Katsotaan nyt, jos sataa kaatamalla, ei mennä :D

Aika väsynyt on nyt kaveri, eikä ihme. Rankkaa tuo koiranelämä.

Lisäänpä vielä muutamia kuvia Helsingin näyttelystä, kuvaajana Sirpa Saari.

Kotona

Kotiuduttiin eilen, tai oikeastaan tänään koska kello taisi olla jo yksi yöllä ennenkuin päästiin kaikkien tuhansien tavaroiden kanssa kotiin. Rooma oli ihana ja lämmintä tosiaankin riitti. Voisin veikata, että alle 30 asteen ei menty yhtenäkään päivänä. Joinain päivinä oli liiankin kuuma, mutta en valita, täällä kun tuo syksy lähestyy uhkaavasti sateineen.. Reissu oli seikkailu, aikamoista salapoliisin työtä saatiin tehdä, että löydettiin paikat joihin haluttiin. Suomeksi: jos joku on lähdössä Roomaan ja haluaa löytää ostoskeskuksia, mä autan mielelläni, jotta te ette löytäisi itseänne seisomasta moottoritien vierestä :D

Miollekin piti tuoda vähän tuliaisia. Vaikka näitä possuja löytyy kyllä Suomestakin. En tiennyt, että joku koiran lelu voi olla näin viihdyttävä. Se ääni, joka tuosta lähtee on niiiin hauska..! Tällä hetkellä lelu on vielä enemmän omistajan kuin Mion suosikki, mutta piti sitä vähän pureskella ja maistella.

Ostin possun italialaisesta eläinkaupasta, joka ei sinänsä ollut ihmeellinen.. Erona Suomen eläinkauppoihin oli kuitenkin se, että koirat sai ostaa suoraan kaupasta. Keskellä oli muovihäkki, jossa pennut temmelsi ja ilmeisesti häkistä sai valita mieleisensä. En tiedä miten se käytännössä toimii, mutta olen vastaan sitä, että koiran voi ostaa noin helposti. Koiran hankintaan pitää nähdä vaivaa, eikä sitä pitäisi saada ostaa kaupasta. Häkissä oli lappu, joka kertoi koirien olevan sirutettuja ja eläinlääkärin tarkastamia, mutta silti.. Eiei. Itse en luottaisi.

Tässä siis Miuski ja possu:

Viikonloppuna siis edessä yövuorot ja Mion näyttelyt, saa nähä kuin käy. Sekä yövuoroissa että näyttelyissä. Nyt olis vuorossa BB, kai sitä on jälleen alettava tuijottamaan. Ettei vaan tarvitse muutamaan kuukauteen keksiä iltaisin parempaa tekemistä. Viihdyttävää? En tiedä :D

Miolla on karsee ääni kun se haukkuu. Oikeesti sattuu korviin, oon tänään jo useaan kertaan raivostunu sille. Äänelle, en Miolle (tiettykään) :D Katsotaan osaako se käyttäytyä ja voinko ottaa sitä töihin viikonloppuna.