Viisi kuukautta iloa ja menoa

Ollaankin vietetty hetki hiljaiseloa, sillä mitään erikoista meidän elämässä ei viimeaikoina ole tapahtunut. Kuvia olen ottanut tosi vähän, sisällä en vain ole kaivanut kameraa esille ja ulos ei ole huvittanut kameraa kamalien säiden vuoksi kantaa. Ihan kiva, että on keväinen ja lämmin ilma vuodenaikaan nähden, mutta kyllä mä sanon, että kolmen koiran kanssa se ei aina ole niin kivaa. Poikia saa vähän väliä pestä, välillä riittää vain tassut, välillä on pestävä lähes koko koirat. Seuraavissa kuvissakin Nova on käynyt juuri kuralenkillä ja sen jälkeen kuranpoistopesulla, tällä kertaa selvittiin tassuilla, mahanalusella ja vähän oli kuraa lentänyt kaulallekin ;)

En ole tainnut täällä mainita, että aloitettiin Novan kanssa agility muutama viikko sitten. Olin jo hermostua kun en löytänyt mistään penturyhmää mihin päästäisiin, mutta lopulta keksin Lammin koirakerhon, jonka agilityssa käytiin Halin kanssa kolmisen vuotta sitten ja kesällä 2011 vedin siellä itsekin rallytokoa muutaman kurssin. Lammilla otettiin meidät avosylin vastaan ja me ollaan onnellisia. Ryhmä ei ole pentujen vaan mukana on aikuisia koiria, jotka tekevät jo pitkiä ratoja, mutta me saadaan treenata pentujen juttuja sivulla ja Novalle tekee ennen kaikkea hyvää päästä mukaan ryhmään, jossa on vilinää, vilskettä ja häiriötä. Ensimmäinen kerta alkoi lievällä paniikilla tilasta ja touhusta ympärillä, mutta lopputunnista me jo treenattiin reunalla niin kuin Nova olisi ollut paikalla aina. Tällä viikolla päästiin jo agilityn makuun putkien, esteiden ja keppien kanssa. Ja hirveellä vauhdilla Nova paineli menemään, mun oma superkoira!

Tänään tulikin täyteen viisi kuukautta tämän pienen herran elämää ja sen kunniaksi järjestettiin valokuvaustuokio. Hauska huomata, miten Nova on siinäkin kehittynyt. Ensimmäiset kuvaukset olivat pelkkää sähellystä, mutta tänään Nova tapitti vain paikoillaan ja odotteli koska lopetetaan. Niin se pentu vain kasvaa ja kehittyy.

Paino käytiin jälleen ottamassa Mustissa&Mirrissä kun oma vaaka odottelee uusia pattereita (joita se on odotellut viimeiset neljä vuotta). Samalla täydennettiin Mion raakaruokavarastoja ja ostettiin Novalle treeninameja ja kivipiiraa (ajattelin testata Lauran ohjetta terveellisimmistä treeninameista). Ihailua Nova sai lähes jokaiselta kaupassa olevalta, tavattiinpa yksi sheltti-ihminenkin, jonka tarvitsi vielä varmistaa onko kyseessä sheltti vai collie :D Enkä ihmettele, sillä Novahan on nyt mennyt jo vanhempiensa ohi ja edelleen pelkään sitä kuumottavaa maxirajaa eli 43 senttiä. Mun puolesta Nova saakin vielä kasvaa, kunhan ei nyt saavuttaisi tuota rajaa.

Kuvat on hassuja kun Novan jalat uppoaa taljaan, mutta ei nämä niin virallisia kuvia olekaan :)

Nova 5kk

37cm ja 6,8kg

Ja loppuun virallinen kaverikuva, josta näkee hyvin kaverusten kokoeron :)

IHANAT pojat!

Tänään irtosi ensimmäinen kulmurikin, ihanaaaa.. Pentuhampaat, bye bye!

Pommikuulumiset

Blogin pääosassa on pitkään toiminut Nova, mutta heitäkään ei ole unohdettu: 

Mio ja Hali, mitä teille kuuluu?

Viimeksi kirjoittelin Halista joulukuun puolella kun tähystyksestä löytyi se ällöttävä karvatuppo, jonka poistamisen jälkeen Hali siirtyi allergiaruokaan ja eliminaatiodiettiin. Toiveissa oli mattojen ja huonekalujen nuolemisen loppuminen, sillä vatsalaukusta löytyi allergiaan viittavia poikkeamia ja allergiaruualla yritettiin tasata vatsalaukun ärtymistilaa. Eliminaatiodieetillä ei ole kuitenkaan ollut täydellistä vastetta ja nyt täytyy miettiä, annetaanko Halille kortisonikuuri, jos tämä auttaisi tilanteeseen.. En ole innoissani tästä vaihtoehdosta, enkä vielä tiedä kuinka kauan sitä pitäisi käyttää/antaa Halille, mutta konsultoin luottolääkäriä asiasta ja ehkä olen sen jälkeen viisaampi ja osaan tehdä oikean päätöksen.. Onneksi Hali voi kuitenkin todella hyvin ja karvatupon poistamisen jälkeen sen turkki on ollut erittäin hyvinvoiva ja kasvanut suuren suureksi.

Mitä taas Mioon tulee, voimme puhua ennemmin kaljusta kuin tuuheasta turkista. Miollahan todettiin 2-vuotiaana kilpirauhasen vajaatoiminta ja se on siitä asti syönyt lääkkeitä kyseiseen tautiin. Syksyllä huomasimme, että olemme syöttäneet vanhaksi menneitä lääkkeitä Miolle jo useamman kuukauden ja kun annosta oli pienennetty ja pienennetty, ajattelin josko Mio ei lääkettä edes tarvitse (samaan aikaan vajaatoiminnan kanssa todettiin myös BSD ja kaljuuntumisen määritteleminen oli silloin todella epämääräistä).. Jonkin aikaa Mio olikin ilman kilpirauhaslääkettä ja arvot pysyivät hyvinä, mutta alkuvuodesta pieni mies alkoi laihtumaan ja turkki irtoamaan oikein kunnolla. Novan rokotusten yhteydessä otimme Mion kilpirauhaskontrollit ja lääkitys aloitettiin uudelleen, TSH ja T4 -arvot olivat liian alhaalla. Nyt sitten odotellaan lähteekö tukka kasvamaan takaisin vai jääkö Miosta surkeannäköinen pikkupommi. Onneksi iloisuus ja luonne ovat edelleen täysin kohdallaan, mitäs sen väliä jos vähän pukkaa kaljua kyljistä ;)

Otin Novasta poseerauskuvia ja Mio halusi kiivetä estraadille myös. En tiedä toista joka noin paljon nauttisi esillä olemisesta ja kehumisesta. Ja väärinkäsitysten välttämiseksi, en valmistellut Mioa kuviin mitenkään, kunhan nostin sen rahille ja räpsräps :D

Siinä lyhykäisyydessään Mion ja Halin kuulumiset ettei blogin perustajajäsenet vain unohtuisi pennun kotiutumisen myötä. Eivät ne unohdu, rakkaat pikkumiehet kulkevat menossa mukana niin kuin ennenkin.

Illan hammasleikit

Meidän arjesta ei sanoin ole juuri kerrottavaa, joten tulin lätkäisemään tänne jälleen yhden videon. Mikä on viihdyttävämpää kuin seurailla poikien iltaleikkejä ja videoida niitä.. Ei mikään! Kesälomani ensimmäinen osa on nyt vietetty. Päässä pyörivät muuttoasiat ja muut muutokset meidän kolmen elämässä, sillä toinen osa lomasta alkaa muutolla 220 kilometrin päähän ja istuutumalla kahden ja puolen vuoden jälkeen takaisin koulunpenkille.

Sekä Mio että Hali ovat aina asuneet nykyisessä asunnossani, joten muutto on niillekin varmasti jännä juttu. Onneksi molemmat ovat kovin sopeutuvaisia, ainakin tähän päivään asti ovat olleet :) Saadaan kuitenkin vielä kuukauden päivät nauttia Hämeenlinnasta, tutusta ympäristöstä, tutuista ihmisistä ja omasta ihanasta kodista. Sen jälkeen kohdataan hyvillä mielin uudet haasteet..

Huomaa kohdassa 00:20 Mion merkitsevä katse:
"Toi mun pikkuveli on vaan niin hölmö. Kai senkaa on leikittävä."

Perhe koossa taas

Lomat on nyt lomailtu ja paluu arkeen alkaa huomenna (entä jos ei halua mennä töihin!?). Leviltä palasin jo perjantaina, mutta eilinen meni mukavissa merkeissä Jämsässä ja haukut palasivat vasta tänään kotiin. Autosta nostin kaksi erit-täin väsynyttä ja pöllästynyttä koiranpoikaa :) Että olikin jo ikävä! Mio rakastaa mua aina vaan enemmän koska lähes heti otin koiran käsittelyyn ja harjasin takkuturkin läpi :)

Halilla oli niinkin ikävä kotiin, että kanaemo oli kaivettava HETI lelukorista ja aloitettava halailu.

Onneksi Miukkikseen voi aina luottaa ja sain syliin pienen lämpöpatterin.

Tällä viikolla jatketaan agilitya ja aloitetaan pienen tauon jälkeen rallytoko. Treenaaminen onkin syytä aloittaa, sillä kisat lähenee ja tekemistä liikkeiden kanssa on! Ei paineita, ei paineita :) Haluaisin jatkaa myös Mion kanssa treenaamista ja pohdinnan alla on mihin keskityttäisiin.. Toko on mulle liian totista ja agilityyn Miosta ei ole. Taidan aloittaa rallytokoilua Miukkiksenkin kanssa.

Lomalle LOMPS!

Ollaan lomailtu poikien kanssa jo viikon, toinen on vielä edessä. Tai no, tiistaissahan tässä jo mennään. Eka viikko on mennyt rentoillessa ihan vaan kotona, oon halaillut Miukkia ja treenannut Halin kanssa. (Joo, on se Halikin saanut osansa haleista.) Tehotreenattiin agilitya sunnuntaina ja eilen, tuntui että eilinen alkoi olla jo liikaa :D Ei niinkään koiralle, mutta omistajalle. Sunnuntain treeneistä jäi niin hyvä mieli, että pitihän sen maanantain palauttaa maan pinnalle.. Periaatteessa kaikki toimi ihan hyvin, mutta kylmä tila ja pitkä odottelu sai hermot vähän kiristymään :) Eilen treenattiin uutena esteenä pituutta, jonka olemassaolosta mä en edes tiennyt mitään. Hyvä minä!

Lisäksi otettiin suurta Aata kun tähän asti on harjoiteltu vauvaversiolla. Ja sekös vasta jännittävää olikin.. Pinta oli ihan hurjan liukas ja monen kynnet oli koetuksella kiivetessä. Hurjinta se olikin juuri Halille, enkä ihmettele! Hali on niin pikkuruinen :) Hypyt Hali on tehnyt aikaisemmin vain läpimenona siipien välistä, mutta sunnuntaina nostettiin rimaa vähän ylöspäin.. Mietin hiljaa mielessäni, että mitähän tästäkin tulee, Hali kiertää esteet taatusti.. Mutta ei! Tyyppi hyppi oikein hienosti pikkuhypyt läpi :)

Maailman tylsintä, ettei tässä postauksessa ole kuvia, mutta meillä alkaa olla jo kiire lomailemaan ja näillä mennään nyt. Minä poistun Leville, Mio ja Hali pääsee mun vanhemmille loikoilemaan. Meistä kuullaan siis aikaisintaan viikon päästä :)