Reipas pikku(iso)mies

Huomenna tulee Novalle ikää 12 viikkoa ja sen "kunniaksi" käytiin tutustumassa tänään eläinlääkäriin. Varasin ajan meidän luottoeläinlääkärille, jolla käytän Mioa ja Haliakin. Hyvä ja asiansa osaava eläinlääkäri on kyllä onni ja ilo, tulen joka kerta hyvälle tuulella kun siellä käyn. Vaikka käyntisyy ei olisi mukava enkä sen takia olisi yhtään hyvällä tuulella, osaavasta lääkäristä tulee silti hyvä ja mukava olo. 

Mutta asiaan.. Novan lääkärikäynti sujui oikeinkin mallikkaasti. Yhtään ei pelottanut ja nameja syötiin hyvinkin reippaasti (onni on myös ahne koira). Piikin pistoa Nova ei huomannut lainkaan ja sydäntäkin kuunneltaessa Nova malttoi hienosti pysähtyä ja rauhoittua paikalleen. Pentuihasteluista Nova ei myöskään jäänyt paitsi. Mukava reissu siis kaikenkaikkiaan. Samalla sain konsultoitua lääkäriä Halin asioissa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Nova painaa nyt 12 viikkoisena 3,75kg ja säkä on oman mittaukseni mukaan nyt 30cm. Jos kasvu jatkuu tätä vauhtia ja tähän tulee se 10cm lisää, ollaan jo 40 sentissä. Mutta jos mä vaikka mittasin väärin ;) Kunhan ei paljon siitä 40cm menisi yli, mutta sen näkee sitten myöhemmin..

Yritin kotona ottaa niitä sellaisia hienoja seisomakuvia, joita näkee kaikkialla, mutta se ei ollutkaan ihan helppoa tämän sähköjäniksen kanssa. Ei olla myöskään harjoiteltu seisomista lainkaan ja sen näköisiä nämä kuvatkin nyt on :D Katsokaa vaikka tuota väritystä jos ei näistä muuta irti saa.

Itse rakastan tuota Mikki Hiiri -kuviota!

Ja sitten setterikuvia toiselta puolelta, jolla marmorointia ei juuri ollenkaan ole.

Pian meillä alkaakin korvien liimausoperaatio, erittäin jännä nähdä kuinka siinä käy...

Mitä kuuluu pentu?

Joulu tuli ja meni, toivottavasti se oli kaikilla mukava ja rauhallinen. Meidän perheessä se oli oikeinkin mukava, rauhallisuudesta voidaan puhua vain niinä ajanjaksoina kun uusin perheenjäsenemme päätti käpertyä nukkumaan ;)

Huomenna tulee Novan saapumisesta kuluneeksi kolme viikkoa ja päätin nyt pysähtyä miettimään missä pennun kanssa mennään.

Sosiaalistaminen 

Alusta asti päätimme, että sosiaalistaminen tulee olemaan ykkösjuttu Novan kanssa. Liikumme aika paljon paikasta toiseen, koirat tietenkin aina mukana ja siksi on niin paljon helpompaa viedä mukana reipasta ja sosiaalista kuin herkkää ja arkaa yksilöä. Ensimmäiset vieraat tulivat noin viikon kuluttua Novan saapumisesta ja siitä lähtien meillä onkin rampannut vähän väliä joku ihmettelemässä ja ihastelemassa pikkumiestä. Tämä ei ole Novaa häirinnyt yhtään, päinvastoin. Myöskään kyläilyt muiden luona eivät ole aiheuttaneet minkäänlaisia traumoja tai ahdistuksia tälle energiapakkaukselle. Myös muihin koiriin tutustuminen on mahdollistettu lähipiirin nelijalkaisten avulla. Puoliskoni vanhempien kultaiset noutajat olivat ensimmäisen minuutin jälkeen Novalle täysin ok, eikä siskojeni koiratkaan tuottaneet Novalle minkäänlaista päänvaivaa (vaikka toinen ei pitänyt Novan tutustumisyrityksistä lainkaan ja toinen oli turhankin innoissaan). Jalankulkijat on Novalle vain ja ainoastaan kiva juttu, mitä nyt pimeällä mustiin pukeutuneet on vielä vähän liian jännittäviä ;) Sosiaalistamista jatketaan aktiivisesti koko ajan, jotta Nova pitää reippautensa jatkossakin.

Autoilu 
Tämä oli alkuun Novan mielestä kamalaa, hirveää, pelottavaa ja sanoinko jo.. Kamalaa! Muutama viikko sen opettelussa meni ja nyt Nova kulkee autossa aivan muina miehinä. Olen alusta asti pitänyt Novaa autossa boksissa ja kuljettanut "väkisin" paikasta toiseen. Alkuun vain pieniä matkoja ja myöhemmin myös pidempiä. Muutama viikko oli varsinaista draamaa, Nova kiljui kuin sitä olisi kuristettu, mutta Halista oppineena tiesin, että kyllä se aikanaan loppuu. Palkkasin ja kehuin aina autoon mennessä ja sieltä poistuessa. Ja kyllä se sen lopulta oppi. Kun ensimmäisinä kertoina Nova väsytti itsensä täysin uuvuksiin autoreissuilla huutamalla, nyt se latailee boksissaan akkuja ja nukkuu lähes kaikki matkat. Samoin kävi kiljukalle-Halin kanssa aikoinaan.

Ulkoilu 
Hihnassa kulkemista Nova on oppinut tosi paljon Miolta ja Halilta. Kun lenkit olivat aluksi venkoilua ja pomppimistä, nykyään ne sujuvat ihan hyvin. Selvän eron kuitenkin huomaa kun Novan kanssa kulkee yksin kuin jos Mio ja Hali ovat mukana. Mion ja Halin kanssa Nova on paljon reippaampi ja kulkee edellä, yksin kulkiessaan pitää jatkuvasti pysähdellä ihmettelemään ja kummastelemaan ympärillä olevia asioita. Reippaista kanssaeläjistä on siis ollut paljon apua lenkkienkin kohdalla.

Vapaana ollaan liikuttu mahdollisimman paljon. Nova ei kovin pitkälle minun tai Samin jaloista lähde, mutta silloin kun se on intoutunut lähtemään, olen yrittänyt juosta piiloon, jotta se tajuaisi ettei kauaksi kannata lähteä. Kerran Nova ei meinannutkaan löytää minua millään, vaikka juoksi aivan vierestä ja tämäkös sai pienen hätääntymään ihan tosissaan. Piilottelu onkin tuottanut ilmeisen hyvin tulosta, sillä nykyään Nova lähes joka kerta pysähtyy jonkin matkan päässä ja tarkistaa missä omistaja kulkee. Harjoitukset on edelleen kesken, en usko ollenkaan, että pääsen näin helpolla vapaana kulkemisen kanssa.

Luoksetulo 
Täällä-käskyä on harjoiteltu Novan kanssa paljon ja se toimii ihan hyvin. Paitsi meidän takapihalla. Sieltä Nova ei tulisi MILLÄÄN pois. Ollaan ehkä liikaa tehtykin niin, että Nova otetaan välittömästi syliin kun se tulee lähelle ovea ja samantien otetaan sisään. Nyt olen muutamana päivänä kutsunut Novaa ovelle ja päästänyt sen menemään. Tämä ei ole ehkä mennyt ihan täysin perille, sillä Nova ottaa hyvinkin nopeasti itse hatkat tullessaan luokse. Takapihalla ois vaan niin kivaa, ei yhtään välitetä omistajasta, joka ei jaksaisi värjötellä oven suussa jatkuvasti ja koko ajan :D

Naskalihampaat 

Niin ne hampaat. KOSKA NE VAIHTUU? Tiedän ajan tulevan nopeastikin, mutta on ne pentuhampaat vaan niin terävät. Eniten ahdistaa Mion ja Halin puolesta, jotka saavat osumaa hampaista vähän väliä. Novan hampaat oikein kolisee yhteen kun se lähestyy naskalikuononsa kanssa meitä ihmisiä tai nelijalkaisia. Kieltämässä saa siis olla koko ajan.

Sisäsiisteys 
Sisäsiisteys, mitä se on? Olemme siis täysin alkutekijöissä asian kanssa. Kyllä Nova tarpeensa tekee ulos, mutta ymmärrys siitä, että ne olisi parempi tehdä ulos, on vielä täysin hakusessa. Ja saahan se ollakin, ikää ei ole vielä edes 12 viikkoa. Kovasti tuota pentua kuitenkin koitetaan työntää vähän väliä ulos, että se joskus hokaisi ja kyllä se kai vielä joskus. Matot meillä on olleet lattialla lähes alusta asti Mion ja Halin takia, joten kyllä niillekin sitä pissaa lorahtaa. Kiitos äiti matoista, jotka saa heittää suoraan roskiin kun pentuaika joskus loppuu :)

Syöminen 

Nova on ihan yhtä ahne kuin vanhemmat kanssaeläjänsä, joten syömisen tai esimerkiksi löysän vatsan kanssa ei ole vielä ollut lainkaan ongelmia. Kasvattaja kertoi, että pentu jättää syömättä jos sillä ei ole nälkä ja kun se tapahtuu, voidaan vähentää ruokailuja. Nova ei ole ikinä jättänyt mitään syömättä ja jos se saisi valita, luulen, että se söisi vaikka kuusi kertaa päivässä :D Kouluttamisen kannalta pidän tätä vain ja ainoastaan hyvänä asiana. Ruoka maistuu, kyl-lä!

Yksinolo ja yöt

Yksinoloa aloimme myös harjoitella lähes välittömästi Novan tultua kotiin. Aluksi vain pieniä hetkiä ja nyt myöhemmin pidempiäkin aikoja. Ja mitä itkua ja vikinää se onkaan ollut. Novassa taitaa asua pieni draamaqueenking, sillä monet asiat ovat aluksi tosi kamalia ja hirveitä. Yöt Nova (kuten Mio ja Halikin) viettää meidän makuuhuoneen ulkopuolella ja siitäkös se itku aluksi syntyikin. Ensimmäiset neljä yötä kävimme vähän väliä siirtämässä itkevää pentua takaisin omaan petiinsä ja oi sitä riemua kun lopulta tajusimme sen nukkuneen kuusi (!) tuntia putkeen itkemättä. Tällä hetkellä yöt menevät oikeinkin mallikkaasti, mutta itku ja vikinä alkaa kyllä aamulla välittömästi jos Nova kuulee jomman kumman olevan hereillä. Aamuisia vessakäyntejä ei meillä siis voi harrastaa jos haluaisi sen jälkeen vielä nukkua :D

Päivisin Nova on ollut useampiakin tunteja yksin. Toistaiseksi olen erottanut vanhemmat pojat ja Novan erilleen, sillä Novan leikit ja otteet ovat niin rajuja, etten halua Mion ja Halin kärsivän niistä meidän poissaollessa. Usein Nova jää itkemään kun lähdemme, mutta se tuskin jatkuu pitkään, sillä kotona on hiljaista aina kun tulemme takaisin olimme sitten poissa vain hetken tai kauemmin. Alkuun itku oli hysteeristä ja pidempikestoista, nykyään se on hyvin pientä enkä usko sen kestävän pitkään. Täysin sinut Nova ei yksinolon kanssa kuitenkaan ole, sillä alue, jolla Nova oleskelee yksinollessaan on joka kerta uudelleen sisustettu kun tulemma takaisin kotiin. Onneksi sisustuksesta nauttivat vain koirien pedit, juoma- ja ruokakipot sekä Novan omat lelut ;)

Temput
Temppuja emme ole toistaiseksi kovinkaan paljon harjoitelleet, täysi työ on ollut saada Nova ymmärtämään normaaleja arjen juttuja ja temput on suosiolla säästetty myöhemmälle ajankohdalle. Mion (ja Halinkin) kanssa jätin istumisen harjoittelun kokonaan pentuna, jotta se ei häiritsisi näyttelyharrastamista myöhemmin ja alkuun ajattelin tehdä niin Novankin kanssa, mutta toisin kävi.. Nova on niin energinen ja vauhdikas, että istu-käskyllä sen on saanut parhaiten rauhoittumaan ja keskittymään. Istumista olemme siis harjoitelleet jonkin verran ja sitä Nova jo tarjoaa aika herkästi. Maahan-käsky onnistuu namin avulla, mutta ilman ei vielä. Tuskinpa siihen kauaa menee, että se opitaan, kunhan vain ottaisi toistoja jatkuvasti. Katsekontaktia olemme harjoitelleet erityisesti ruokailujen yhteydessä, se alkaa sujua joten kuten. Myös kärsivällisyyttä olemme harjoitelleet paikka- ja jätä-käskyn avulla. Naksuttimeen ajattelin ehdollistaa Novan heti kun nuo vanhemmat menevät hetkeksi vanhemmilleni hoitoon ja voin tehdä harjoituksia rauhassa kotona. Kaksi vinkuvaa pommia portin takana on ihan kivaa häiriöharjoitusta, mutta... Olisi se vielä toistaiseksi kivempaa ilman :D

Nova lähettää kaikille lukijoille terkut ja kertoo olevansa yhtä enkeli kuin kuva antaa olettaa!

MIO 5-vee ja synttärilahja

Tiistaina mun pieni Mio täytti 5 vuotta. Tuntuu kuin pieni herra olisi kuulunut mun elämään aina, en osaisi kuvitellakaan elämää ilman sen jokapäiväistä kyljessä kyhnäämistä. Koska ikää on kertynyt näinkin paljon, mitää erityistä lahjaa en Miolle synttäripäiväksi hommannut. Herkkuja vain, niistähän se tykkää YLI KAIKEN. Miolla oli siis synttärit viime tiistaina, itselläni taas ensi tiistaina. Lahja saapuu meille itsenäisyyspäivän jälkeen nelin tassuin, sillä saanko esitellä:

Länsimetsän Hopeahalla "Nova", ikää kuvissa 7viikkoa.

Nyt uskallan alkaa jo hehkuttamaan asiaa kun shelttipennun hakuun on enää viikko. Kuvat on ottanut Novan ihana kasvattaja Eeva Lehtikangas, jonka luona ollaan kerran käyty jo pentuja ihastelemassa. Alan olla niin innoissani asiasta, että viime yönä Nova tuli mun uniin. Nähtäväksi jää miten Mio ja Hali ottavat vastaan pennun, joka on jo kotiutuessaan niiden kokoinen. Hali saattaa viettää piilossa ensimmäiset päivät, mutta uskon yhteiselon alkavan ja sujuvan oikein hyvin :)

Jänniä aikoja kerta kaikkiaan, millähän jaksan odottaa vielä viikon..

Musta peto

Hali on ollut meidän seurana nyt kolme päivää ja kyllä, oon rakastunut. Miokin tuli kotiin jo perjantaina kun lauantain näyttely sen kohdalla peruuntui. Mio siis vain käväisi yökylässä, jonka aikana Hali sai sopivasti tutustua uuteen ympäristöönsä. Pojat on tullu tosi hyvin toimeen, kauhee meno ja meininki päällä koko ajan. Tänään ne maltto sentään hetkeksi rauhottua ja ottaa unet.

Viritin keittiöön aidan, jotta Miolla ja Halilla on omat puolet kun ne jää kaksin kotiin. Hyvin on järjestely toiminut, hetken Hali aina toivoo pääsevänsä Miukin puolelle, mutta luovuttaa aika nopeasti ja käy nukkumaan. Silloin tällöin kotona ollessakin laitan Halin aitaukseen, jotta se malttais nukkua.

Oon jälleen tehnyt yövuoroja ja otin tällä kertaa Halin töihin mukaan. Toiseksi yöksi olisin jo uskaltanut jättää poitsut kahdestaankin, mutta otin Halin vielä mukaan, että saadaan harjoitella vapaana oloa suurella pihalla. Eipä tuo ainakaan toistaiseksi uskalla päästää silmiään irti mun jaloista. Muuten Hali on kyllä huomattavasti rohkeampi kuin mitä Mio oli pentuna. Se painelee menemään minkä jaloistaan ehtii, eikä säiky outoja ääniä niin kuin Mio. Mio ei myöskään esimerkiksi edelleenkään suostu tulemaan ulkoa omin avuin rappukäytävään, Hali menee sinne nyt jo kuin vanha tekijä.

Kova on kaveri pureskelemaan, mutta on kyllä jo oppinut, ettei se ole sallittua. Kaikki vieraat pitää toki kokeilla, jos ne vaikka tykkäisikin siitä. Ja kun vieraat ei uskalla sanoa tälle nappisilmälle ei - Halin sisäinen peto pääsee irti. Mua myös naurattaa Halin yllätyshyökkäykset Miukkia kohti. Se katselee pitkään, hivuttautuu pikkuhiljaa lähemmäksi ja yhtäkkiä pomppaa Mion päälle. Odotan koska Miolla menee totaalisesti hermo. Sillä on kyllä aika pitkä pinna..

En valita yhtään, mutta on vähän rankkaa hoitaa kahta koiraa kun toinen on vielä näin pieni. Ehkä hankalinta on se, että Mioo ja Halia pitää käyttää myös erikseen pihalla. Pitää antaa Miolle aikaa, ettei se tunne itseään hylätyksi ja Halin pitää tutustua ympäristöönsä myös yksin. En haluais, että se tottuu kulkemaan vaan Mion kanssa. Suomeksi: en muutamaan kuukauteen tee muuta kuin kuljen jomman kumman tai molempien kanssa ulkona. Ja kaiken tämän saan tehdä yksin. Mutta en oikeestikaan valita, itse oon tähän lähtenyt enkä antais kumpaakaan pois vaikka kuinka pitää juosta rappusia ylös ja alas jatkuvasti.

Meidän normaalin arjen pitäis alkaa maanantaina. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kolme NUKKUVAT yönsä ja vieläpä kotona. Tiistaina jätän koirat ekaa kertaa kaksin kahdeksaksi tunniksi kotiin. Jännä nähä mitä kaikkea Hali keksii... Toivottavasti ei mitään ihan älytöntä :)

Halille hali tai vaikka sata

Kuten kaikki tätä blogia vähänkään lukeneet tietävät, mulla on ollu aikamoinen koirakuume koko kevään. Unelmoin, että saisin Miolle kaverin vielä tän vuoden puolella, mutta nyt kävikin niin, että nappisilmä tuli meille jo tänään. Saanko esitellä: Tirhan Data Buzz aka Hali.

En tiennyt tästä hurmurista vielä ennen eilistä mitään. Mustaa pommipoikaa olin jo kysellyt Mion kasvattajalta, edellisen kerran viime viikolla Mion lähtiessä Ouluun. Eilen sain viestin, että yksi pentu on palautunut kasvattajalle allergiatapauksen vuoksi ja etsii nyt uutta kotia. Voin kertoa, ettei kahta kertaa pitänyt miettiä. Joo, mä otan! Ja 12 tuntia tän jälkeen mä olin jo Lammilla hakemassa pientä kotiin. Otin Mionkin reissulle mukaan ja niinhän siinä kävi, että Miukki jäikin sinne :) Sillä on näyttelyt lauantaina ja katsottiin järkevämmäksi jättää Mio suorilta sinne, ettei tarvii taas huomenna hakea sitä erikseen Hämeenlinnasta. Ollaan nyt siis kahdestaan Halin kanssa sunnuntaihin, sit alkaa meno ja meininki!

Hali ehti siis viikon olemaan toisessa perheessä kunnes se oli pakko luovuttaa pois allergioiden vuoksi. Nimi oli jo ehditty antaa ja olisin toki saanut vaihtaa sen (nimi olis ollut jopa valmiina), mutta Hali kuulosti niin hellyyttävältä, että jätin sen. Samalla kun sain koiran, sain myös ison kasan tarvikkeita, joita omistajat olivat ehtineet sille ostaa. Muun muassa boksi ja peti tulivat erittäinkin tarpeeseen ja olipa kassissa samanlainen flexikin kuin Miolla :) Harmittaa, että joku on joutunut tällaisen pakkauksen antamaan pois. Se oli mun onni.

Huomaan heti muutamien tuntien yhdessäolon jälkeen joitain erilaisia piirteitä Miossa ja Halissa. Miohan ei pitänyt äänen ääntä ekana ikävuotenaan, Hali huusi kurkku suorana koko automatkan kotiin. Odotan innolla yötä. Mioo taas ei ikinä ulkona oo voinu vähempää kiinnostaa missä mä oon, se on aina painellu just sinne minne tykkää. Hali taas seuraa kuin hai laivaa. Yritin moneen kertaan mennä piiloon, mutta en ehtinyt kun tyyppi oli koko ajan jalassa kiinni.

Hali on tehnyt yhdet pissat sisälle, heti paperille! Go Hali! Kakat se teki jo pihalle, go go Hali!! Tästä se lähtee, aikakausi uuden pennun kanssa. Matot rullalle ja kaappiin, sanomalehdet lattialle. Halista tulee kunnon poika.

"Kun sijoitat pentuun, sijoitat rakkauteen"

Home sweet home

Mio tuli eilen kotiin tai tarkemmin sanottuna koira toimitettiin mulle töihin :) Se on aina yhtä kivaa kun Miuski palaa matkoilta..! Mukanaan Latviasta poika toi sertin ja vara-cacibin, joka muuttuu cacibiksi kun urosten ykkönen oli jo kansainvälinen muotovalio ja urosten kakkonen oli juniori. Mion sijoitus oli siis PU3. JEJE, eka cacibbi :D Nyt sitten pari viikonloppua taukoa ja seuraava näyttely olis Vaasassa. Nyt onkin MUN vuoro matkustaa ja suunnata viikon päästä Havajille. Ai oonko fileissä, NO OON!!!!

Omistan kaameen pentukuumeen ja fiilistelin Mion pentukuvia, katsokaa nyt sitä! Se oli niiiin pieni..

Mion matkan aikana toi lammas koki karun kohtalon ja makoilee nyt roskiksessa. Oivoi. Minä (tunari!!!) pudotin sunnuntaina (ah, vihasin sitä päivää!) kalleimman ja hienoimman maljakkoni tv-tasolta alas, tuloksena tuhannet sirpaleet olohuoneen matolla ja lattialla. Osansa sai myös lammas ja pakkohan se oli pois laittaa.. Ei ole enää lempparilelua :/ Pitänee ostaa joku korvaava yksilö, vaikka _mikään_ ei luultavasti korvaa lammasta..

Nyt on muuten alkanu ihanat kurakelit ja joka lenkin jälkeen pitää käydä suihkussa. Ihmiset ihmettelee miks aina pitää puhua säästä ja vähän valittaa.. Hei camoon, voiko Suomessa puhuu jostain muusta yhtä paljon kuin säästä..? Noei! Kesäkesäkesä, tänne heti NYT!

Pikku-Mion ensimmäiset kuukaudet

Tässä joitakin kuvia miosta, jotta jokainen saa edes jonkinlaisen käsityksen mistä on kyse. Mio syntyi 26.11.08 ja täyttää siis huomenna huimat 8 kuukautta. Paljon on ehtinyt pienen elämässä jo tapahtua, blogi käsittelee lähinnä elämää tästä eteenpäin. Lukuunottamatta tätä postausta, johon laitan Mion pentukuvia.

Uuteen kotiin Mio saapui aivan helmikuun alussa, 10 viikon iässä.
Ensimmäiset päivät uudessa kodissa sisälsivät..

...leikkimistä...









...suosikkilelun tuhoamista...









...nukkumista muutaman tunnin välein...









...ja poseeraamista (pienenä sekin on opittava).

Uloskin uskaltauduttiin muutamien viikkojen jälkeen kun pakkaset hellitti ja poika oli kasvanut sen verran, ettei tassut heti jäätyny. Ulkona olikin niin kivaa, ettei sieltä olisi malttanut tulla pois.

Suosikkilelu ei näin viiden kuukauden jälkeen näytä enää yhtä kauniilta ja on se Miokin aikuistunut noista päivistä. Kolmet mätsärit on tullut kierrettyä, niistä kahdessa menestyttykin hienosti saaden kaikenlaisia palkintoja. Oikeista näyttelyistä käytiin ensimmäisenä katsomassa Hämeenlinnan meiningit, tuloksena Miolle ROP-pentu.

Tuomarina Hämeenlinnassa oli Tuula Plathan ja Mio arvosteltiin näin:
"Ihastuttava pentu, jolla oikeat ääriviivat ja hyvä ryhti. Alaleuka voisi olla voimakkaampi, muuten ihana pää, jossa priima pigmentti ja oikea ilme. Terverakenteinen, hyvin liikkuva pentu. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Viehättävä temperamentti."

Eilen Mio kävi tepastelemassa Helsingin pentunäyttelyssä, siitä lisää seuraavassa postauksessa..

Nyt aloitetaan illan vietto herkutellen eilistä näyttelymenestystä. Miolla omat herkut ja minulla omat (luojan kiitos, ei siankärsä tänään houkuttele). Aina on hyvä syy herkutella.