Musta peto

Hali on ollut meidän seurana nyt kolme päivää ja kyllä, oon rakastunut. Miokin tuli kotiin jo perjantaina kun lauantain näyttely sen kohdalla peruuntui. Mio siis vain käväisi yökylässä, jonka aikana Hali sai sopivasti tutustua uuteen ympäristöönsä. Pojat on tullu tosi hyvin toimeen, kauhee meno ja meininki päällä koko ajan. Tänään ne maltto sentään hetkeksi rauhottua ja ottaa unet.

Viritin keittiöön aidan, jotta Miolla ja Halilla on omat puolet kun ne jää kaksin kotiin. Hyvin on järjestely toiminut, hetken Hali aina toivoo pääsevänsä Miukin puolelle, mutta luovuttaa aika nopeasti ja käy nukkumaan. Silloin tällöin kotona ollessakin laitan Halin aitaukseen, jotta se malttais nukkua.

Oon jälleen tehnyt yövuoroja ja otin tällä kertaa Halin töihin mukaan. Toiseksi yöksi olisin jo uskaltanut jättää poitsut kahdestaankin, mutta otin Halin vielä mukaan, että saadaan harjoitella vapaana oloa suurella pihalla. Eipä tuo ainakaan toistaiseksi uskalla päästää silmiään irti mun jaloista. Muuten Hali on kyllä huomattavasti rohkeampi kuin mitä Mio oli pentuna. Se painelee menemään minkä jaloistaan ehtii, eikä säiky outoja ääniä niin kuin Mio. Mio ei myöskään esimerkiksi edelleenkään suostu tulemaan ulkoa omin avuin rappukäytävään, Hali menee sinne nyt jo kuin vanha tekijä.

Kova on kaveri pureskelemaan, mutta on kyllä jo oppinut, ettei se ole sallittua. Kaikki vieraat pitää toki kokeilla, jos ne vaikka tykkäisikin siitä. Ja kun vieraat ei uskalla sanoa tälle nappisilmälle ei - Halin sisäinen peto pääsee irti. Mua myös naurattaa Halin yllätyshyökkäykset Miukkia kohti. Se katselee pitkään, hivuttautuu pikkuhiljaa lähemmäksi ja yhtäkkiä pomppaa Mion päälle. Odotan koska Miolla menee totaalisesti hermo. Sillä on kyllä aika pitkä pinna..

En valita yhtään, mutta on vähän rankkaa hoitaa kahta koiraa kun toinen on vielä näin pieni. Ehkä hankalinta on se, että Mioo ja Halia pitää käyttää myös erikseen pihalla. Pitää antaa Miolle aikaa, ettei se tunne itseään hylätyksi ja Halin pitää tutustua ympäristöönsä myös yksin. En haluais, että se tottuu kulkemaan vaan Mion kanssa. Suomeksi: en muutamaan kuukauteen tee muuta kuin kuljen jomman kumman tai molempien kanssa ulkona. Ja kaiken tämän saan tehdä yksin. Mutta en oikeestikaan valita, itse oon tähän lähtenyt enkä antais kumpaakaan pois vaikka kuinka pitää juosta rappusia ylös ja alas jatkuvasti.

Meidän normaalin arjen pitäis alkaa maanantaina. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kolme NUKKUVAT yönsä ja vieläpä kotona. Tiistaina jätän koirat ekaa kertaa kaksin kahdeksaksi tunniksi kotiin. Jännä nähä mitä kaikkea Hali keksii... Toivottavasti ei mitään ihan älytöntä :)