Halin ensimmäiset näytelmät

Lauantaina 13.8. otettiin Halin kanssa suunnaksi Valkeakosken näyttely. Poika oli ihka ensimmäistä kertaa kehässä ja meno oli sen mukaista. En ole omilta kiireiltäni jaksanut panostaa Halin kanssa treenaamiseen ja ajattelin, että ei me jakseta näyttelyjuttujakaan harjoitella. Kunhan mennään katsomaan kuinka käy. Paineita ei ollut siksikään, että tavotteet eivät olleet tuon turkkinsa viime hetkillä pudottaneen kanssa korkealla ja koska kasvattaja hoiti hommat kehän sisällä. Mun tehtävä oli vain tuoda poika ajoissa paikalle pientä trimmausta varten.

Kehässä kulkeminen ei ollut erityisen hyvää, Hali tuli jatkuvasti perässä. Kaiken kruunasi se, että Hali bongasi mut kehän laidalta ja yritti jatkuvasti kuikuilla mun luo. Piilouduin loppukehän ajaksi tuolin taakse, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja Hali tiesi tasantarkkaan missä olin. Arvosteluna kehästä ERI NUK3, tuomarina Serbian Zoran Brankovisch.

"Medium strong, almost square. Typical head. Dark eyes, typical ears. Lovely top's bottomlines. Good set tail. Enough developed chest. A bit loose in elbows, feet turned out. A bit close behind in action. Typical coat, color, temperament."

Toinen tarina onkin sitten viime lauantainen Tervakosken näyttely. Jälleen luotin siihen, että kasvattaja vie Halin kehään ja mun ei tarvitse huolehtia mistään. Perjantaina sain kuitenkin viestin, että kehään onkin mentävä itse. Onneksi turkin laittaja ja näyttelyhihna löytyivät kehän laidalta ja näillä mentiin. Tuomarina oli Tsekin Karel Horak ja ei hyvänen aika sentään. Junnukehä oli jo yksi sekamelska, jonka jälkeen oli meidän vuoro ainoana osallistujana nuorten urosten kehässä.

Vein Halin suoraan pöydälle, tuomari halusi mitata koiran samantien. Hali sai paniikkireaktion rautaisesta mittausvälineestä, jonka jälkeen se ei enää rauhottunut pöydällä. Tuomari sai mittaustulokseksi 24 cm, pyöritteli päätään ja huusi "No, no, katastrof!" Mä ajattelin poistuvani kehästä, peli oli siinä. Katsottiin hampaat, Hali vihas tuomaria jo tässä vaiheessa eikä olis näyttänyt niitä ollenkaan. Tuomari kysyi Halin kotinimeä ja alkoi omalla aksentillaan huutamaan "Hali, Hali!" (Veikkaan, ettei Hali edes tunnistanut nimeään aksentin takaa.) Seuraavaksi tuomari otti vinkulelun ja alkoi vinguttamaan sitä Halin naaman edessä, näin kuinka pojan paniikki ja viha tuomaria kohtaan kasvoi. ONNEKSI Hali ei osaa käyttäytyä aggressiivisesti ja näin ollen se koitti vain väistellä tuomaria parhaansa mukaan.

Myöskään liian pehmeä vauvaturkki ei miellyttänyt tuomaria ja mä olin tässä vaiheessa jo ihan valmis. Hetken vielä kävelytin Halia kehässä panostamatta siihen ollenkaan. Arvostelu H, tuomari sanoi, että ihan liian iso pommi. Just just.

"16 months. 24 cm. Scissor bite. Complete dentition. Good head, dark eyes. Mande shaped eyes. Ears set a bit wide. Soft bones. 'No' chest or forechest. Male presented with baby coat, very soft. A little bit long in back. Good tail. In movement no drive. Loose in joints."

Ne, jotka olivat lauantaina seuraamassa vitoskehän tapahtumia, ymmärtävät mistä puhun kun sanon, että meininki oli aikamoinen sirkus ja tuomari vähintäänkin Kummallinen. Kovasti hän ainakin innostui halailemaan ja pussailemaan naispuolisia handlereita sekä arvostelemaan myös heidän ulkonäköään ;) Onneksi mä säästyin tältä, vaikka vähän jäi mietityttämään josko lyhyellä hameella ois saatu myös Halille parempi arvostelu :D

kuva Esa Ruotsalainen (www.ttspitz.com)

Maanantai ja Mio kotona!

Mio tuli kotiin. Mä oon super iloinen, mutta niin on Halikin. Isoveli saapui JEE. Niin kuin eilen jo mainitsin, reissu meni täydellisesti. Se mitä lähdettiin hakemaan, saavutettiin. Mio oli lauantain näytelmissä ROP kera sertin ja cacibin!!! Olin taas koko päivän yhtä hymyä ja oon vähän vieläkin. Sunnuntaina Mio oli PU5, mutta hei, kaikkia ei vaan voi miellyttää :D Kiitos kasvattajille, jotka jaksaa kantaa kaveria mukanaan. Nyt Miolla on siis koossa ne tarvittavat kolme cacibia kolmesta eri maasta. Hyvähyvähyvä.

Lauantaina Mio siis ROP, Slovenian Blaz Kavcic arvosteli näin:
"Excellent type, good nice head with a short muzzle. Excellent expression, neck, topline and body. Coat a bit wooly, good angulation. Excellent movement."

Sunnuntaina Mio PU5, tuomarina Alankomaiden Gerard Jipping. Arvostelu:
"1,5 year. Nice type, correct size, correct proportions. Nice head, correct ear set-on, correct bite. Scull and muzzle okay, lovely body. Excellent angulation shows well correct movement."

Hirveen hankala saada selvää näistä arvosteluista kun ne on kirjotettu niin hätäsesti, mutta suurinpiirtein noin ne meni. Sunnuntaina vielä Kaivopuistoon ja näyttelykesä hiljenee. On meidän osalta ollut niin hieno näyttelykevät ja -kesä, että voidaan syksy keskittyä johonkin ihan muuhun. Marraskuussa Mio täyttääkin sen maagiset kaksi vuotta, jonka jälkeen valioituminen on mahdollista.

RYP3!!!

Turengin näyttelypäivän saldona ROP, SERT ja RYP3!!! Oon aika happyhappy :) Miukki taitaa saada tänään ekstraherkkuja. Pommeja oli tänään kehässä vain muutama ja roppi oli kiva, mutta ryhmäsijotus oli sitäkin kivempi!

Kuva täältä

Tuomari Maija Mäkinen arvosteli Mion näin:
"Ryhdikäs, hyvin lyhytrunkoinen, tiivis uros. Myös lyhytlinjainen pää, jossa suloinen ilme. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Tasapainoiset kulmaukset. Tiivis runko. Ultralyhyt selkä. Hyvä häntä ja luusto. Laadukas karhea karva. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askelpituudella yhdensuuntaisesti edestä ja takaa. Oikea itsetietoinen olemus. Esiintyy hyvin"

Niinku kerroinkin, aloteltiin tokoa viime viikolla piiiiitkän tauon jälkeen. Käytiin samana päivänä koirapuistossa aamusta ja Mio oli jo sen reissun jäljiltä ihan puhki. Illan tokoilu oli siis hyvinhyvin väsynyttä meininkiä. Mä en voinu ku nauraa Miolle, joka katso mua ekan vartin jälkeen jo sillä ilmeellä, että 'mua ei vois vähempää enää kiinnostaa, mä haluun vaan nukkua'.. Yritä siinä sit saada vauhtia seuraamiseen kun toinen haluis vaan kaatua maahan ottamaan vähän lepoo :D Noh, ens viikolla uus yritys.

Kaks ällää - Lahti ja Luca

Päivän ohjelmana oli Lahden kv-näyttely, josta taas hyviä tuloksia kotiintuomisina. Mio oli VSP ja lisäsi SERT- ja CACIB-tilejään. Siskolikka Lissu oli ROP. Ei huono ollenkaan :)

Ulkomaiset tuomarit ei sen ah, ihanan pölypilven takia päässeet paikalle ja pommien tuomari vaihtui Marja Talvitieksi (-tiehen, miten se taipuuuu :D)
Arvostelu tänään:
"Erinomaista tyyppiä oleva. Viehättävä ilme, hyvin sijoittuvat korvat. Riittävästi kulmautuneet raajat ja ikäisekseen hyvä runko. Erinomainen karvan laatu. Liikkuu ja esiintyy hyvin."

Tänä viikonloppuna on ollu muutakin kivaa! Mun pikkusiskolla on mittelspitz Luca, josta joskus oon muutamia kuviakin julkaissut. Ei olla kauheesti pidetty Mioo ja Lucaa samassa paikassa kun molemmat herrat on niin nuoruuden innokkaita ja kokoero on meinannu aiheuttaa vahinkoja.. Nyt Luca on vähän rauhottunu (Miosta en mee rauhottumisen kohdalla sanomaan mitään) ja päätettiin, että kaverukset saa alkaa käyttäytymään toistensa seurassa. Ja tää suunnitelma toimi kuin unelma, muutamat uhinat ja kahinat saatiin aikaan, mutta muuten.. lähes täydellistä.

Lucsu <3>

Mä oon ite hirmu ilonen, että voidaan nyt olla samassa paikassa ilman, että toisen pitää jättää koira kotiin. Ja saapahan Mio ja Luca kuluttaa ylimääräset energiat toisiinsa.. eikä omistajiinsa. Ja kattokaa ny kuinka ilosilta ne näyttää :D

"Mikä on sun, on myös mun!"
Vettä, omnomnom!

Huhhei sanon minä

Nyt oon vihdoin ja viimein kotona, luojan kiitos! Olin siis yksi niistä onnekkaista (ei, se ei ollut kivaa), joka jumiutui maailmalle tuhkapilvien ansiosta.. Kotiin piti tulla jo viime perjantaina, mutta lopulta olin kotona eilen illalla. Ylimääräset päivät vietettiin New Yorkissa, joka oli ehkä siistein paikka ikinä!! Siitä ei vaan pystyny ottaa läheskään kaikkea irti kun koko ajan takaraivossa tykytti ajatus siitä, ettei olla ehkä vielä vappunakaan kotona.. Ihan säkällä päästiin toiseen koneeseen, joka Nykistä lennätettiin Suomeen.

Seuraavan (tai sitä seuraavan) postauksen ajan voisin vaihtaa tän blogin koirablogista matkustelublogiks ja valaista vähän meiän reissua.. Kunhan saan ajatukset kasaan ja jaksan ryhtyä siihen hommaan. Mitään syvää analyysiä en ajatellu kirjottaa, älkää pelätkö :D

Parasta oli nähdä eilen pitkästä aikaa Miuski <3 Toinen oli ihan onni päällä, se vaan hyppi, pomppi ja riehu.. Vähän niinku mä :D Sen ajan kun itse kiertelin jenkeissä, Mio oli hoidossa mun vanhemmilla ja hyvässä hoidossa olikin! Sain Honolulussa puhelimeen tälläsen kuvan eli kaikki oli hyvin pikkukaverilla..

Viime lauantaina Mio kävi Vaasassa näyttelyssä ja oli ROPPI!!! Ette tiedä miten viesti kasvattajalta ropista ilostutti sen kaiken ahdistuksen ja epätietosuuden keskellä. Vaasasta siis tuloksena ROP, SERT, CACIB.

Viron Jelena Kruus arvosteli Mion näin:
"Excellent type. Very good size. Excellent proportions. Nice head. Correct earset. A little bit rounded eye of correct colour. Nice pigmentation. Excellent topline and tailset. Good strong bones. Very good quarters in front and rear. Correct coat. Very good mover. Excellent temperament."

Excellent, excellent :D Etenkin toi vika lause vähän hymyilytti eilen, AIJJAA. Lauantaina sitten Lahteen. Toivottavasti oon vähän enemmän tässä maailmassa sillon.. :D

Tammerfors.

Tampereelta kotiintuomisina tänään PU2, vara-serti ja vara-cacib.

Alankomaiden Rony Doedijns arvosteli Miukin näin:
"Beautiful young male, lovely head and expression, nice eye, correct pigmentation, topline could be more lewel, correct tail set, typical fore angulation, lovely coat quality, well developed in body, free and easy on move, very well presented"

Mion kaverit bostoni-Taisto ja ranskis-Reino oli molemmat luokkansa kakkosia, joten kaiken kaikkiaan aika hyvä päivä!! Ens viikolla jäänkin taas muutamaksi päiväksi yksin kun Mio suuntaa nokkansa kohti Latviaa.

Näyttelyviikonloppu

Tämä viikonloppu koostui Mion kohdalla näyttelyistä, lauantaina oltiin Tervakoskella ja tänään Mio oli Helsingissä. Itse en töiden takia lähtenyt Helsinkiin, ois voinut olla rankka yö valvoa kun eilenkin jo tuntui, ettei ollut nukkunut tarpeeksi. Katsoin siis paremmaksi antaa Mion suoraan Tervakoskella kasvattajalle (suuri kiitos jälleen Esalle ja Lauralle) ja mennä itse kotiin nukkumaan.

Lauantain näyttelyssä Mio oli VSP ja sai ihka ensimmäisen SERTin. Olen enemmän kuin tyytyväinen ja ylpeä (jälleen) pikku-Miosta.

Tuomarina Tervakoskella oli Saksan Georg Walther ja Mio arvosteltiin näin:
"Lovely youngster. Completely square. Wonderful head and expression. Tiny dark eye. Good mouth. A big body. Very well balanced. Great coat. Moves with style. Carries himself well."

Tänään oli vuorossa erikoisnäyttely Helsingissä, jossa Mio oli junioriurosten kakkonen. Ei tykänny tuomari Miuskin pumpuliturkista (ai Miolla pumpuliturkki, ei kai!?) :D ja Iso-Britannian Terry Nethercott arvosteli Mion näin:
"Lovely head and foxy expression. Almond eye. Good body. Short back. Coat texture very soft and tends to plat in front when moving."

Pari (huonolaatuista) kuvaa Tervakoskelta ja Mio siis tuo vaaleampi tapaus:

Ens viikonloppuna ajattelin, että mentäis pitkästä aikaa katselemaan mätsärimeininkejä nyt kun ne on jälleen Hämeenlinnassa ja tuolle päivälle sattui vapaapäivä. Katsotaan nyt, jos sataa kaatamalla, ei mennä :D

Aika väsynyt on nyt kaveri, eikä ihme. Rankkaa tuo koiranelämä.

Lisäänpä vielä muutamia kuvia Helsingin näyttelystä, kuvaajana Sirpa Saari.

Loistava kolmikko

Tänään oli pentunäyttelypäivä ja Mio oli reissussa melkein koko päivän. Tai no, koko päivän.. Kehät alkoi jo kymmeneltä aamulla ja poika palautui kotiin vasta kuuden jälkeen. Ja hienostihan siellä kehässä tuli taas pompittua, tuloksena ROP ja ryhmän kakkossija. Jeje, pokaalit ja ruusukkeet lisääntyi jälleen. Tosin ruusukkeet unohtuivat kasvattajalle ja yksi pokaaleista oli vahingossa Mion siskon :D Eipä tuo haittaa, ylipäätään ihmettelen mihin ihmeeseen alan niitä keräämään? Tällä hetkellä ne majailee olohuoneen nurkassa ja jonnekin ne olis sieltä siirrettävä..

Liikkeellä oli sama kolmikko kuin viimeksikin, Mio ja sen kaksi siskoa. Lissu oli näyttelyssä VSP ja Wilma PN2. Hienoja penskoja!

Tuomari Raisa Savander arvosteli pojan näin:
"Hyvin miellyttävä 8kk. Hyvä pää, silmät ja korvat. Purenta ok. Mukavasti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehä ikäisekseen. Hyvät käpälät ja häntä. Liikkuu kauniisti. Hyvä karvapeite"

Näyttelypäivä oli kuulemma tosi kuuma ja kotiin odotinkin rättiväsynyttä karvatassua. Mitä vielä, eihän tuo malttanut nukahtaa ennenkuin kahdeltatoista illalla. Ehkä se oli jo yliväsynyt.

Nyt vietetään vikaa yötä töissä, luojan kiitos nämä yöt loppuvat toistaiseksi tähän. Seuraavat onkin jälleen sopivasti seuraavien näyttelyiden aikaan. Tervakoskella aion öistä huolimatta käydä, Helsinki jää mitä luultavimmin väliin.

Tämä tältä päivältä, toivottavasti pysyn hereillä vielä seuraavat viisi ja puoli tuntia. Tuo toinen nauttii jo höyhensaarista.

Pentunäyttely ja pelottava pokaali

Kuten jo eilen mainitsin, Mio kävi perjantaina pentunäyttelyssä Helsingissä. Itse en paikalle päässyt sille päivälle sattuneen iltavuoron vuoksi, mutta onneksi kasvattaja kävi hakemassa poitsun matkaan. Mio oli rotunsa paras (ROP) ja ryhmänsä (FCI 5) paras. Lisäksi Mio oli siskonsa kanssa näyttelyn BIS-pari. Saatan vain kuvitella kuinka valloittavan näköisiä ne kaksi ovat kehässä olleet.

Tuomari Hans Lehtinen oli vähäsanainen ja arvostelu oli tällainen:
"Erinomainen pentu. Kaikinpuolinen viehättävä! Liikkuu hyvin."

Poika palautui illalla mukanaan ruusukkeet ja koiran itsensä kokoinen pokaali. Hauskaa, miten hyvälle tuulelle sitä tulee koiransa menestyksestä. Mio on ensimmäinen oma koira ja näyttelyjutut on tätä ennen olleet todella vieraita, pikkuhiljaa yritän opetella eri nauhojen ja ruusukkeiden merkitystä. Paljon oon jo oppinut, jes.

Yritin ottaa kuvaa Miosta ja pokaalista, mutta yksin kun yrittää, ei tuon pojan kuvaamisesta useinkaan tule mitään :D

Lähinnä pokaali oli Mion mielestä pelottava, eikä lähelle uskallettu edes mennä.













Haistelemaan suostuttiin vasta kun sinne laitettiin herkkuja ja tämäkin pitkän houkuttelun jälkeen.

Kuvaus loppui siihen, että Mio löysi loput herkut aivan muualta kuin pokaalista ja söi ne niin nopeasti, etten ehtinyt tehdä mitään. Nauratti vain, toinen oli niin tyytyväinen suoritukseensa. Seuraava näyttely olisi parin viikon päästä jälleen Helsingissä, tuolloin pääsen toivottavasti itsekin paikalle. Saa nähdä miten yövuorojen välissä jaksaa.

Seuraavat kaksi viikkoa ollaan ihan kotosalla, toivottavasti päästään kokeilemaan uimista joku päivä. Myös luoksetuloa ja vapaana oloa pitäisi harjoitella ahkerasti, tällä hetkellä Mion korvat häviävät samalla kun irrotan hihnan eikä sitä kiinnosta yhtään jos sille huudellaan. Oman talon lähellä ei vaan ole turvallista paikkaa, jossa tätä harjoitella ja kun ei ole autoa, jolla liikkua, on paikan löytäminen aina hankalaa. Kai sitä pitää mennä pienten puolelle koirapuistoon...

Pikku-Mion ensimmäiset kuukaudet

Tässä joitakin kuvia miosta, jotta jokainen saa edes jonkinlaisen käsityksen mistä on kyse. Mio syntyi 26.11.08 ja täyttää siis huomenna huimat 8 kuukautta. Paljon on ehtinyt pienen elämässä jo tapahtua, blogi käsittelee lähinnä elämää tästä eteenpäin. Lukuunottamatta tätä postausta, johon laitan Mion pentukuvia.

Uuteen kotiin Mio saapui aivan helmikuun alussa, 10 viikon iässä.
Ensimmäiset päivät uudessa kodissa sisälsivät..

...leikkimistä...









...suosikkilelun tuhoamista...









...nukkumista muutaman tunnin välein...









...ja poseeraamista (pienenä sekin on opittava).

Uloskin uskaltauduttiin muutamien viikkojen jälkeen kun pakkaset hellitti ja poika oli kasvanut sen verran, ettei tassut heti jäätyny. Ulkona olikin niin kivaa, ettei sieltä olisi malttanut tulla pois.

Suosikkilelu ei näin viiden kuukauden jälkeen näytä enää yhtä kauniilta ja on se Miokin aikuistunut noista päivistä. Kolmet mätsärit on tullut kierrettyä, niistä kahdessa menestyttykin hienosti saaden kaikenlaisia palkintoja. Oikeista näyttelyistä käytiin ensimmäisenä katsomassa Hämeenlinnan meiningit, tuloksena Miolle ROP-pentu.

Tuomarina Hämeenlinnassa oli Tuula Plathan ja Mio arvosteltiin näin:
"Ihastuttava pentu, jolla oikeat ääriviivat ja hyvä ryhti. Alaleuka voisi olla voimakkaampi, muuten ihana pää, jossa priima pigmentti ja oikea ilme. Terverakenteinen, hyvin liikkuva pentu. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Viehättävä temperamentti."

Eilen Mio kävi tepastelemassa Helsingin pentunäyttelyssä, siitä lisää seuraavassa postauksessa..

Nyt aloitetaan illan vietto herkutellen eilistä näyttelymenestystä. Miolla omat herkut ja minulla omat (luojan kiitos, ei siankärsä tänään houkuttele). Aina on hyvä syy herkutella.