Lauantaina 13.8. otettiin Halin kanssa suunnaksi Valkeakosken näyttely. Poika oli ihka ensimmäistä kertaa kehässä ja meno oli sen mukaista. En ole omilta kiireiltäni jaksanut panostaa Halin kanssa treenaamiseen ja ajattelin, että ei me jakseta näyttelyjuttujakaan harjoitella. Kunhan mennään katsomaan kuinka käy. Paineita ei ollut siksikään, että tavotteet eivät olleet tuon turkkinsa viime hetkillä pudottaneen kanssa korkealla ja koska kasvattaja hoiti hommat kehän sisällä. Mun tehtävä oli vain tuoda poika ajoissa paikalle pientä trimmausta varten.
Kehässä kulkeminen ei ollut erityisen hyvää, Hali tuli jatkuvasti perässä. Kaiken kruunasi se, että Hali bongasi mut kehän laidalta ja yritti jatkuvasti kuikuilla mun luo. Piilouduin loppukehän ajaksi tuolin taakse, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja Hali tiesi tasantarkkaan missä olin. Arvosteluna kehästä ERI NUK3, tuomarina Serbian Zoran Brankovisch.
Toinen tarina onkin sitten viime lauantainen Tervakosken näyttely. Jälleen luotin siihen, että kasvattaja vie Halin kehään ja mun ei tarvitse huolehtia mistään. Perjantaina sain kuitenkin viestin, että kehään onkin mentävä itse. Onneksi turkin laittaja ja näyttelyhihna löytyivät kehän laidalta ja näillä mentiin. Tuomarina oli Tsekin Karel Horak ja ei hyvänen aika sentään. Junnukehä oli jo yksi sekamelska, jonka jälkeen oli meidän vuoro ainoana osallistujana nuorten urosten kehässä.
Vein Halin suoraan pöydälle, tuomari halusi mitata koiran samantien. Hali sai paniikkireaktion rautaisesta mittausvälineestä, jonka jälkeen se ei enää rauhottunut pöydällä. Tuomari sai mittaustulokseksi 24 cm, pyöritteli päätään ja huusi "No, no, katastrof!" Mä ajattelin poistuvani kehästä, peli oli siinä. Katsottiin hampaat, Hali vihas tuomaria jo tässä vaiheessa eikä olis näyttänyt niitä ollenkaan. Tuomari kysyi Halin kotinimeä ja alkoi omalla aksentillaan huutamaan "Hali, Hali!" (Veikkaan, ettei Hali edes tunnistanut nimeään aksentin takaa.) Seuraavaksi tuomari otti vinkulelun ja alkoi vinguttamaan sitä Halin naaman edessä, näin kuinka pojan paniikki ja viha tuomaria kohtaan kasvoi. ONNEKSI Hali ei osaa käyttäytyä aggressiivisesti ja näin ollen se koitti vain väistellä tuomaria parhaansa mukaan.
Myöskään liian pehmeä vauvaturkki ei miellyttänyt tuomaria ja mä olin tässä vaiheessa jo ihan valmis. Hetken vielä kävelytin Halia kehässä panostamatta siihen ollenkaan. Arvostelu H, tuomari sanoi, että ihan liian iso pommi. Just just.
Kehässä kulkeminen ei ollut erityisen hyvää, Hali tuli jatkuvasti perässä. Kaiken kruunasi se, että Hali bongasi mut kehän laidalta ja yritti jatkuvasti kuikuilla mun luo. Piilouduin loppukehän ajaksi tuolin taakse, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja Hali tiesi tasantarkkaan missä olin. Arvosteluna kehästä ERI NUK3, tuomarina Serbian Zoran Brankovisch.
"Medium strong, almost square. Typical head. Dark eyes, typical ears. Lovely top's bottomlines. Good set tail. Enough developed chest. A bit loose in elbows, feet turned out. A bit close behind in action. Typical coat, color, temperament."
Toinen tarina onkin sitten viime lauantainen Tervakosken näyttely. Jälleen luotin siihen, että kasvattaja vie Halin kehään ja mun ei tarvitse huolehtia mistään. Perjantaina sain kuitenkin viestin, että kehään onkin mentävä itse. Onneksi turkin laittaja ja näyttelyhihna löytyivät kehän laidalta ja näillä mentiin. Tuomarina oli Tsekin Karel Horak ja ei hyvänen aika sentään. Junnukehä oli jo yksi sekamelska, jonka jälkeen oli meidän vuoro ainoana osallistujana nuorten urosten kehässä.
Vein Halin suoraan pöydälle, tuomari halusi mitata koiran samantien. Hali sai paniikkireaktion rautaisesta mittausvälineestä, jonka jälkeen se ei enää rauhottunut pöydällä. Tuomari sai mittaustulokseksi 24 cm, pyöritteli päätään ja huusi "No, no, katastrof!" Mä ajattelin poistuvani kehästä, peli oli siinä. Katsottiin hampaat, Hali vihas tuomaria jo tässä vaiheessa eikä olis näyttänyt niitä ollenkaan. Tuomari kysyi Halin kotinimeä ja alkoi omalla aksentillaan huutamaan "Hali, Hali!" (Veikkaan, ettei Hali edes tunnistanut nimeään aksentin takaa.) Seuraavaksi tuomari otti vinkulelun ja alkoi vinguttamaan sitä Halin naaman edessä, näin kuinka pojan paniikki ja viha tuomaria kohtaan kasvoi. ONNEKSI Hali ei osaa käyttäytyä aggressiivisesti ja näin ollen se koitti vain väistellä tuomaria parhaansa mukaan.
Myöskään liian pehmeä vauvaturkki ei miellyttänyt tuomaria ja mä olin tässä vaiheessa jo ihan valmis. Hetken vielä kävelytin Halia kehässä panostamatta siihen ollenkaan. Arvostelu H, tuomari sanoi, että ihan liian iso pommi. Just just.
"16 months. 24 cm. Scissor bite. Complete dentition. Good head, dark eyes. Mande shaped eyes. Ears set a bit wide. Soft bones. 'No' chest or forechest. Male presented with baby coat, very soft. A little bit long in back. Good tail. In movement no drive. Loose in joints."
Ne, jotka olivat lauantaina seuraamassa vitoskehän tapahtumia, ymmärtävät mistä puhun kun sanon, että meininki oli aikamoinen sirkus ja tuomari vähintäänkin Kummallinen. Kovasti hän ainakin innostui halailemaan ja pussailemaan naispuolisia handlereita sekä arvostelemaan myös heidän ulkonäköään ;) Onneksi mä säästyin tältä, vaikka vähän jäi mietityttämään josko lyhyellä hameella ois saatu myös Halille parempi arvostelu :D
kuva Esa Ruotsalainen (www.ttspitz.com)
2 kommenttia:
Mä luin jostain muualtakin tuosta tuomarista, että on melkoinen persoona :D Mut sellasia nuo näyttelyt on, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Hali reppana, toivottavasti sille ei jäänyt traumoja siitä sedästä!
Joo, eikä meidän odotukset ollu muutenkaan kovin korkealla :) Mä sain varmaan pahemmat traumat siitä sedästä kuin Hali :D
Lähetä kommentti