Musta peto

Hali on ollut meidän seurana nyt kolme päivää ja kyllä, oon rakastunut. Miokin tuli kotiin jo perjantaina kun lauantain näyttely sen kohdalla peruuntui. Mio siis vain käväisi yökylässä, jonka aikana Hali sai sopivasti tutustua uuteen ympäristöönsä. Pojat on tullu tosi hyvin toimeen, kauhee meno ja meininki päällä koko ajan. Tänään ne maltto sentään hetkeksi rauhottua ja ottaa unet.

Viritin keittiöön aidan, jotta Miolla ja Halilla on omat puolet kun ne jää kaksin kotiin. Hyvin on järjestely toiminut, hetken Hali aina toivoo pääsevänsä Miukin puolelle, mutta luovuttaa aika nopeasti ja käy nukkumaan. Silloin tällöin kotona ollessakin laitan Halin aitaukseen, jotta se malttais nukkua.

Oon jälleen tehnyt yövuoroja ja otin tällä kertaa Halin töihin mukaan. Toiseksi yöksi olisin jo uskaltanut jättää poitsut kahdestaankin, mutta otin Halin vielä mukaan, että saadaan harjoitella vapaana oloa suurella pihalla. Eipä tuo ainakaan toistaiseksi uskalla päästää silmiään irti mun jaloista. Muuten Hali on kyllä huomattavasti rohkeampi kuin mitä Mio oli pentuna. Se painelee menemään minkä jaloistaan ehtii, eikä säiky outoja ääniä niin kuin Mio. Mio ei myöskään esimerkiksi edelleenkään suostu tulemaan ulkoa omin avuin rappukäytävään, Hali menee sinne nyt jo kuin vanha tekijä.

Kova on kaveri pureskelemaan, mutta on kyllä jo oppinut, ettei se ole sallittua. Kaikki vieraat pitää toki kokeilla, jos ne vaikka tykkäisikin siitä. Ja kun vieraat ei uskalla sanoa tälle nappisilmälle ei - Halin sisäinen peto pääsee irti. Mua myös naurattaa Halin yllätyshyökkäykset Miukkia kohti. Se katselee pitkään, hivuttautuu pikkuhiljaa lähemmäksi ja yhtäkkiä pomppaa Mion päälle. Odotan koska Miolla menee totaalisesti hermo. Sillä on kyllä aika pitkä pinna..

En valita yhtään, mutta on vähän rankkaa hoitaa kahta koiraa kun toinen on vielä näin pieni. Ehkä hankalinta on se, että Mioo ja Halia pitää käyttää myös erikseen pihalla. Pitää antaa Miolle aikaa, ettei se tunne itseään hylätyksi ja Halin pitää tutustua ympäristöönsä myös yksin. En haluais, että se tottuu kulkemaan vaan Mion kanssa. Suomeksi: en muutamaan kuukauteen tee muuta kuin kuljen jomman kumman tai molempien kanssa ulkona. Ja kaiken tämän saan tehdä yksin. Mutta en oikeestikaan valita, itse oon tähän lähtenyt enkä antais kumpaakaan pois vaikka kuinka pitää juosta rappusia ylös ja alas jatkuvasti.

Meidän normaalin arjen pitäis alkaa maanantaina. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kolme NUKKUVAT yönsä ja vieläpä kotona. Tiistaina jätän koirat ekaa kertaa kaksin kahdeksaksi tunniksi kotiin. Jännä nähä mitä kaikkea Hali keksii... Toivottavasti ei mitään ihan älytöntä :)

Halille hali tai vaikka sata

Kuten kaikki tätä blogia vähänkään lukeneet tietävät, mulla on ollu aikamoinen koirakuume koko kevään. Unelmoin, että saisin Miolle kaverin vielä tän vuoden puolella, mutta nyt kävikin niin, että nappisilmä tuli meille jo tänään. Saanko esitellä: Tirhan Data Buzz aka Hali.

En tiennyt tästä hurmurista vielä ennen eilistä mitään. Mustaa pommipoikaa olin jo kysellyt Mion kasvattajalta, edellisen kerran viime viikolla Mion lähtiessä Ouluun. Eilen sain viestin, että yksi pentu on palautunut kasvattajalle allergiatapauksen vuoksi ja etsii nyt uutta kotia. Voin kertoa, ettei kahta kertaa pitänyt miettiä. Joo, mä otan! Ja 12 tuntia tän jälkeen mä olin jo Lammilla hakemassa pientä kotiin. Otin Mionkin reissulle mukaan ja niinhän siinä kävi, että Miukki jäikin sinne :) Sillä on näyttelyt lauantaina ja katsottiin järkevämmäksi jättää Mio suorilta sinne, ettei tarvii taas huomenna hakea sitä erikseen Hämeenlinnasta. Ollaan nyt siis kahdestaan Halin kanssa sunnuntaihin, sit alkaa meno ja meininki!

Hali ehti siis viikon olemaan toisessa perheessä kunnes se oli pakko luovuttaa pois allergioiden vuoksi. Nimi oli jo ehditty antaa ja olisin toki saanut vaihtaa sen (nimi olis ollut jopa valmiina), mutta Hali kuulosti niin hellyyttävältä, että jätin sen. Samalla kun sain koiran, sain myös ison kasan tarvikkeita, joita omistajat olivat ehtineet sille ostaa. Muun muassa boksi ja peti tulivat erittäinkin tarpeeseen ja olipa kassissa samanlainen flexikin kuin Miolla :) Harmittaa, että joku on joutunut tällaisen pakkauksen antamaan pois. Se oli mun onni.

Huomaan heti muutamien tuntien yhdessäolon jälkeen joitain erilaisia piirteitä Miossa ja Halissa. Miohan ei pitänyt äänen ääntä ekana ikävuotenaan, Hali huusi kurkku suorana koko automatkan kotiin. Odotan innolla yötä. Mioo taas ei ikinä ulkona oo voinu vähempää kiinnostaa missä mä oon, se on aina painellu just sinne minne tykkää. Hali taas seuraa kuin hai laivaa. Yritin moneen kertaan mennä piiloon, mutta en ehtinyt kun tyyppi oli koko ajan jalassa kiinni.

Hali on tehnyt yhdet pissat sisälle, heti paperille! Go Hali! Kakat se teki jo pihalle, go go Hali!! Tästä se lähtee, aikakausi uuden pennun kanssa. Matot rullalle ja kaappiin, sanomalehdet lattialle. Halista tulee kunnon poika.

"Kun sijoitat pentuun, sijoitat rakkauteen"

Pikku-Mion ensimmäiset kuukaudet

Tässä joitakin kuvia miosta, jotta jokainen saa edes jonkinlaisen käsityksen mistä on kyse. Mio syntyi 26.11.08 ja täyttää siis huomenna huimat 8 kuukautta. Paljon on ehtinyt pienen elämässä jo tapahtua, blogi käsittelee lähinnä elämää tästä eteenpäin. Lukuunottamatta tätä postausta, johon laitan Mion pentukuvia.

Uuteen kotiin Mio saapui aivan helmikuun alussa, 10 viikon iässä.
Ensimmäiset päivät uudessa kodissa sisälsivät..

...leikkimistä...









...suosikkilelun tuhoamista...









...nukkumista muutaman tunnin välein...









...ja poseeraamista (pienenä sekin on opittava).

Uloskin uskaltauduttiin muutamien viikkojen jälkeen kun pakkaset hellitti ja poika oli kasvanut sen verran, ettei tassut heti jäätyny. Ulkona olikin niin kivaa, ettei sieltä olisi malttanut tulla pois.

Suosikkilelu ei näin viiden kuukauden jälkeen näytä enää yhtä kauniilta ja on se Miokin aikuistunut noista päivistä. Kolmet mätsärit on tullut kierrettyä, niistä kahdessa menestyttykin hienosti saaden kaikenlaisia palkintoja. Oikeista näyttelyistä käytiin ensimmäisenä katsomassa Hämeenlinnan meiningit, tuloksena Miolle ROP-pentu.

Tuomarina Hämeenlinnassa oli Tuula Plathan ja Mio arvosteltiin näin:
"Ihastuttava pentu, jolla oikeat ääriviivat ja hyvä ryhti. Alaleuka voisi olla voimakkaampi, muuten ihana pää, jossa priima pigmentti ja oikea ilme. Terverakenteinen, hyvin liikkuva pentu. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Viehättävä temperamentti."

Eilen Mio kävi tepastelemassa Helsingin pentunäyttelyssä, siitä lisää seuraavassa postauksessa..

Nyt aloitetaan illan vietto herkutellen eilistä näyttelymenestystä. Miolla omat herkut ja minulla omat (luojan kiitos, ei siankärsä tänään houkuttele). Aina on hyvä syy herkutella.