Hohhoijaa.

Voin kertoa, että rakkaus tuohon karvaiseen nelijalkaiseen ystävään on ollut nyt muutaman päivän vähän koetuksella. Eilen aloitettiin arkitottelevaisuuden jatko -kurssilla, harjoiteltiin paikalla oloa, luoksetulemista ja lopuksi vielä näyttelyitä varten vierellä kulkemista. Paikka-käskyn Mio osaa jo aika hyvin ja vierellä kävelyä on tullut harjoiteltua niin paljon, että sekin sujuu hienosti. Mutta se luoksetulo!! Harjoiteltiin sitä niin, että ohjaaja piti Mioo kiinni, minä kävelin jonkin matkan päähän ja huusin sitä luokseni.. Ensimmäinen kerta meni hienosti. Harjoiteltiin vielä uudestaan niin, että juoksin selkä Mioon päin ja puolessa välissä kutsuin sitä luokseni ja jatkoin edelleen juoksemista. Hetken päästä ohjaaja päästi Mion irti ja hienosti se tuli puoleen väliin asti, mutta sit ei enää kiinnostanutkaan. Kaveri päätti, että tässä välissä voin mennä haistelemaan puskien hajut, turha ton perässä on juosta.. Minä vaihdoin suuntaa ja huutelin sitä luokseni, mutta MITÄÄN ei tapahtunut. Hetkeksi Mio saattoi nostaa katseen, mutta hetkeen se sitten jäikin. Ohjaaja yritti kiinnittää Mion huomion heittämällä pallon mua kohti, mutta EI. Juoksin aluetta ympäri lähemmäs viisi minuuttia, kunnes herra suvaitsi tulla mun luo. Upeeta. Saatiin siis vähän kotiläksyä.

Kurssin ryhmä oli kiva, mukana oli eilen meidän lisäksi neljä koiraa. Tylsää meidän kannalta on ainoastaan se, että tuo ryhmä on ollut melkein sama edellisellä kurssilla, kaikki ovat harjoitelleet samoja asioita ja ohjaaja tuntee kaikki koirat. Meidän pitää nyt vaan Mion kanssa harjoitella vähän ahkerammin, että opitaan kaikki asiat.

Tänään unohdin juoksulenkin jälkeen mp3-soittimen lattialle ja hetken päästä toinen kuuloke näytti tältä:

Oon tottunut siihen, että saan jättää mitä vaan tavaroita lattioille, Mio ei ikinä koske niihin. Sillä on omat tavarat ja niissä se on (tähän päivään asti) pysynyt. Myöhemmin tänään aloin kuulla repimisen ääntä ja mitäs muuta lattialla tuhottiin kuin mun palkkakuittia. Oma vika, mutta silti ärsytti. Miuski alkaa ihan selvästi testailla mua. Oon opettanut sille, ettei makuuhuoneeseen saa tulla ollenkaan. Mio odottaa huoneen ovella kiltisti ja katselee mitä mä siellä teen, mutta tänään se yritti tulla sinnekin. Sen Mio teki kuitenkin ihan varovasti, pikkuhiljaa yritti hivuttaa tassujaan kynnyksen toiselle puolelle. Kielsin heti ja koira uskoi, onneksi.

Sain tänään aamulla pitkästä aikaa lehden, mutta Mio päätti, ettei mun tarvitse lukea sitä. Se tuli lehden päälle, meni maahan makaamaan, eikä liikkunut mihinkään. Herra vaan tuijotti silmiin ja yritti kertoa, että nyt pitäisi saada ruokaa. Siirsin Mion kolme kertaa lehdeltä pois, mutta aina se tuli takaisin. Arvatkaa vaan, saiko se ruokaa ja tahtonsa läpi. EI. Onnistuin jopa hakemaan kameran ja ottamaan kuvaan, koira ei liikkunut mihinkään.

Kohta lähdetään harjoittelemaan sitä luoksetuloa ja vapaana oloa Alajärven metsiin. Saa nähdä kuinka kauan joudun sydän pamppaillen odottamaan, että Mio tulee mun luo. Tarkoituksena on, että se pelästyisi kun en seuraa sitä. Pysyn vain paikallaan tai menen piiloon, Mion pitää etsiä mut eikä mun sitä.