Pikapyrähdys metsässä

Kun ei ole aikaa kirjoittaa, voi vain lisäillä kuvia, eikö? ;) Kun lisäilen kuvia tänne, ei koirattomat facebook-ystävätkään joudu kärsimään jatkuvista koirakuvista. Vaikka sitähän mun elämä on, koiria :)

Nyt olen puhelimen päässä, joten jännittää miten tämä postaus blogissa näyttäytyy.

Ihana pakkasaamu. Ihana aurinko. Ihana Nova.

Uniset koiranpojat

Kovat on olleet pakkaset ja meidän ulkoilut aika minimissä. Energiaa ollaan koitettu purkaa muilla keinoin ja jotenkin tuntuu, että tämä kolmikko on näiden ilmojen aikana paljon väsyneempi kuin yleensä. Onko joku muu huomannut koirissaan pakkasväsymystä? Voisin ajatella syyksi tylsyyttä ja tekemättömyyttä, mutta Nova ei pentuna kyllä käytä aikaansa nukkuen jos on tylsää, päinvastoin. Nyt sekin on ollut väsyneempi kuin normaalisti, vaikka toki sitä vauhtiakin on riittänyt :) Ehkä pikkupommit nukkuvat koska ulos ei (tarvitse, jes) mennä ja Nova siksi, jotta siitä tulisi suuuuuri sheltti.

Tässä he ovat, väsynyt värisuora:

Onneksi lupasivat vähän pienempiä lukemia loppuviikolle, josko sitä noustaisiin sohvalta muihin hommiin ;)

Pitkästä aikaa...

Video!

Alkuun Novan taidonnäytettä kylppärin uudesta järjestämisestä (luulen sen puuhailevan jotain tämänkaltaista ollessaan yksin) ja loppuun Mion ja Novan ärinäleikkejä :)

Hyvää viikonloppua ihan jokaiselle!

Kuvaterveiset töihin..

Kiitos WhatsAppin, kuulumisten lähettäminen on nykyään todella helppoa kuvin. Voitte vain kuvitella kuinka onnelliseksi tulen tämänkaltaisista kuvista työpäiväni aikana:

Vaikka yhteiskuvissa Novan kanssa on aina vain Mio, kuvaa edelsi kertomus siitä kuinka Hali (!) ja Nova olivat leikkineet pitkään nätisti (=ilman Novan hampaita) ja lopputulema oli tämä.

Olin onnellinen kuvasta, mutta samalla tiesin, että iltani tulee olemaan touhuntäyteinen energisen sheltin kanssa, joka on ensin ottanut päiväunet ja sen jälkeen viettänyt pari tuntia yksin kotona. Ja niinhän tämä on ollutkin, touhuntäyteinen ilta yhden energisen sheltin kanssa...

Pelkkää jalkaa

Vietimme loppiaisen aikaan viisi päivää Pariisissa ja tultuamme kotiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä, en voinut uskoa silmiäni kuinka iso pikkumies meitä on vastassa. Novasta on tullut viikon parin aikana pelkkää jalkaa ja uusi nimitys honkkeli sekä koipeliini ovat nähneet päivänvalon. Mittasin säkäkorkeudeksi 3 kuukauden iässä 31,5cm ja painoa on kertynyt 4,3kg. 

Tässä hän nyt on, meidän pikku koipeliini:

Törmäsin kaverini facebook-kuvissa pieneen shelttipentuun jonkin ajan kuluttua Novan kotiutumisesta ja halusin tietysti tietää heti mikä pentu, missä, voidaanko tavata.. Eilen näimmekin ensimmäistä kertaa nyt 11-viikkoisen Mocca-tytön. Kuvia ei valitettavasti riehumisesta ole, mutta naureskelimme Mocan omistajan kanssa kuinka koirat näyttivät täysin erilaisilta ja aivan kuin erirotuisilta. Nova pelkkänä jalkana ja Mocca pienenä pallona juoksentelivat kuitenkin tyytyväisinä ja Mocan omistajan toive koiransa väsähtämisestä toteutui täydellisesti. Sovittiin, että näemme joskus uudelleen ja Mocca muuttaakin sopivasti viikon päästä lähemmäksi meitä. On kiva nähdä lähes samanikäistä rotutoveria ja jutella omistajan kanssa kuulumisia ihanasta ja kamalasta pentuajasta :) Olen ollut yhteydessä myös Novan veljen omistajaan ja odotan innolla, että tapaamme joku kerta heidän tullessa tänne Hämeenlinnan seudulle. (Tulkaa jo!) :D

Muuten meidän arkeen ei kuulu sen kummempia. Katsekontaktia haemme koko ajan lisää ja harjoittelemme rauhoittumista, paikallaan oloa sekä seisomista (istuminen kun on juurtunut turhankin vahvasti Novan päähän). Kovaa työtä saamme tehdä Mion ja Halin häirinnän kanssa, sillä siihen on usein puututtava vähän turhan rajun menon vuoksi. Mio ja Hali vaikuttivat myös jokseenkin järkyttyneiltä kotiinpaluusta vanhempieni luona oleskelun jälkeen ja pommipojille on nyt annettava edes jonkinlainen rauha pennun energialta.

On ne silti ystäviä ja unet on hyvä ottaa vieri vieressä! Ison kiitoksen Novan juoksuttamisesta takapihalla saan edelleen lähettää Mion suuntaan, mun ihana pieni rohkea reipas pompula.

Pakko vielä ladata kuva Novan kuvauksen ajan portin takana olleista :D Jokaikinen nelijalkainen (ja ehkä me kaksi muutakin) meidän taloudessa on todellinen herkkusuu ja jos jätän vanhemmat pojat samaan tilaan Novaa kouluttaessa, ei touhusta tule YHTÄÄN MITÄÄN. Paitsi pomppimista, pyörimistä, vinkumista.. Mitä vaan, että edes yksi (lue:kaikki) namit pääsisivät toisiin suihin.

Tuon portin takana pojat muuten viettävät yönsä ja Nova (myöhemmin myös muut) aikansa yksinollessaan. Iso kylppäri on hirveen kätevä siivota pennun energian jälkeisiltä tuhoilta ja sisäsiisteyden ollessa vielä vaiheessa. Lisäksi en halua, että vastassa on töistä tullessa järsitty valkoinen nahkasohva ;)

Nova ei olekaan riiviö..

..vaan kaverikiusaaja!

Tähän tulokseen olen tullut, sillä Mio ja Hali on olleet nyt kolme päivää poissa ja Novasta on kuoriutunut vallan rauhallinen ja vain silloin tällöin hepuleita ottava pikkumies. Ollaan vietetty laatuaikaa, ehdollistettu naksuttimeen ja samalla herkuteltu kamalasti. Myös korvat saivat uudet liimat, sillä päädyttiin, että ne oli hieman liian vähän taittuneet ja asettelin ne vähän paremmin.. Toivottavasti paremmin :D

Saatiin myös vähän lunta! Joka sulaa pian pois, mutta ei se mitään...

Liimakorvia

Hyvää Uutta Vuotta!

Vietimme eilistä vuodenvaihdetta rauhaksiin kotona (mitä nyt rakettien paukkeelta rauhaa saimme) ja kaiken kaikkiaan ilta sujui ihan hyvin. Hali, joka on ollut rakettien suhteen hieman hermoheikko, suhtautui eiliseen paukkeeseen ihan hyvin ja ilta kului kanaemoa halaillen. Mio ei ole välittänyt raketeista koskaan, muistan joskus jopa katselleeni Mion kanssa ikkunasta ilotulituksia ja toinen on ollut vain onnessaan kun saa katsella maailmaa muualtakin kuin lattianrajasta. Nova oli paukkeen suhteen kysymysmerkki ja olihan se kauhuissaan kun pauke alkoi. Nova selkeästi hermostui, tärisi eikä pysynyt paikallaan. Kun telkkarit ja radion laittoi tarpeeksi kovalle, pystyi Novakin rauhoittumaan hyvin ja ilta sujui nukkuen ja pauketta ihmetellen. Sekä.. korvia liimaillen!

Korvat eivät tosiaan vielä olleet nousseet täysin pystyyn, mutta kasvattajan kanssa juteltuani päätin liimata niitä jo nyt, sillä korvat olivat kevyet ja selvästi ulospäin kääntyneet. Eikun ostoksille Tiimariin ja liimaushommiin!

Tässä korvat ennen liimausta:

Välittömästi liimauksen jälkeen (suoritin liimaamiseen energiapakkauksen nukkuessa):

Ja unilta herätessä:

Nyt katsotaan kuinka kauan liimaukset pysyvät menossa mukana ja miten korvat liiman hävitessä käyttäytyvät. Olipas jännää puuhaa kertakaikkiaan, kiitos Eeva vinkeistä ja luotosta mun osaamiseen! Nova ei ole ihmetellyt korviaan lainkaan, mutta ei kai koiran pitäisikään niitä millään tavalla huomioida!?

Nyt jännätään miten Nova käyttäytyy kotona ainoana koirana kun Mio ja Hali lähtivät hermolomalle vanhemmilleni. Nova saa myös hoitajan tänne kotiin lauantaina kun me lähdemme viiden päivän minilomalle, toivottavasti pikkuherra näyttää tutulle hoitajalle ainoastaan parhaat puolensa ;)