Yötyöläiset

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, meneillään oleva loppuviikko on kulunut yövuoroja tehdessä. Päivät on yritetty käyttää mahdollisimman tehokkaasti nukkumiseen ja yöt valvomiseen. Ei mua ole kyllä yötyöläiseksi tehty, paljon mielummin käperryn jo aikaisin illalla sänkyyn ja herään pirteänä aamulla. Mutta minkäs teet, itsepähän nämäkin vuorot itselleni valitsin. Mio on siis ollut mun mukana töissä, ensimmäinen yö meni siltäkin ihmettelyyn. Kaikki äänet oli outoja ja jokaisesta rasahduksesta piti pompata pystyyn. Tässä vaiheessa saan olla onnellinen, ettei Mio hauku juuri koskaan (ainakaan toistaiseksi) sillä herkkähaukkuista koiraa en voisi töihin mukanani kantaa. Vähän piti kuitenkin äänihuulia avata oudoille äänille. Toinen yö menikin jo lähes rutiinilla, Mioltakin. Ketarat ojossa se veteli sikeitä kun ei ollut velvoitetta pysyä hereillä.

Tänään joudun valvomaan yksin, kasvattaja kävi hakemassa Mion jo tänään huomista pentunäyttelyä varten. Aikataulullisesti tämä meni paremmin näin, ei Miokaan tylsisty huomenna kun mä vaan nukun. Onneksi ei tarvitse yhtään huolehtia onko Miolla kaikki hyvin, voin täysin luottaa kasvattajaan ja annan pojan mielelläni sinne.

Tänään oli turkinpesupäivä. Mio ei ole yhtään vastaan tätä operaatiota, ei pestessä eikä föönatessa. Se vain odottelee, että saan hommat hoidettua ja siinä se. Vähän poika näyttää orvolta ilman muhkeaa turkkiaan, mutta onneksi se saadaan äkkiä takaisin. Vaikka koiran ulkonäöstä ei uskoisi, turkki on oikeasti tosi helppohoitoinen. Harjaan Mion ehkä kerran viikossa ja pesen silloin tällöin, aikuisena luultavasti muutamia kertoja vuodessa. Pienestä pitäen olen totuttanut koiraa harjaamiseen ja tänä päivänä se sujuu jo helposti. Tassuja pitää pestä useammin, ne kurastuu helposti pienilläkin lenkeillä. Onneksi Mio on kuitenkin niin pieni, että tämäkin operaatio hoituu helposti lavuaarin hanan alla.

Mion kanssa ongelmana on ollut ainoastaan se, että jostain syystä turkki hilseilee todella paljon. Toivon, että pian tapahtuva ruokamuutos auttaa asiaan. Mio puree tiettyjä kohtia turkistaan, eniten takajalkaa ja nivusia. Viime aikoina myös tassut ovat saaneet osansa purukalustosta. Loppuun vielä pieni videopätkä pesun jälkeisestä hännän jahtaamisesta.

Ainiin, onnittelut Pauliinalle pikkupikku bostoninpennusta, tänään se on onnellisesti kotiutunut!!! Puhelimen välityksellä Taisto antoi jo pientä ääninäytettä, kyllä pojasta ainakin ääntä lähtee. Toivottavasti kaikki menee hyvin, Pauliina ei ainakaan nuku koko yönä :) Kunhan pieni kasvaa, pääsee Miokin katsomaan millainen vipeltäjä Taisto on.

Sit kun vielä keksisi tekemistä seuraavaksi kuudeksi tunniksi. Enää yksi yö tämän jälkeen, juhlaa. Toivottavasti huomisessa näyttelyssä menee hyvin, tuloksista sitten taas myöhemmin...