JumiJumi

Jahhas, pitkästä aikaa. Jos mun ja Mion elämä olis tosi jännää joka päivä, olisin paljon aktiivisempi täällä, mutta EIPÄ OLE! :D Etenkin nyt kun molemmat on jalkavammasia ja liikkuminen on to-del-la laiskaa. Tai no Mio ei oo jalkavammanen (syy vasemman koiven nosteluun selvis eilen!!), mutta mä olen jalkasairas ja pelkkä korttelin kiertäminen tuottaa pientä tuskaa.

Mun työkaveri on koirahieroja ja pyysin sitä meille kokeilemaan josko se tuntis Miossa jotain jumituksia, jotka saattais aiheuttaa sen takajalan ajoittaista nostelua. Ennenkuin Mio edes pääsi hierottavaksi, hieroja arveli, että jumitukset saattaa olla jossain oikealla puolella ja säteillä näin vasemmalle puolelle. Ja sieltähän ne löytyi! Mion oikea puoli on paljon enemmän jumissa kuin vasen ja sieltä löytyi muutama kohta, joita Mio aristi kun niitä alettiin hieroa auki.. Nämä kohdat säteilee kipua niin, että Mio silloin tällöin nostaa vasemman jalkansa ja pomppii kolmella tassulla eteenpäin. Jumit ei siis olekaan jalassa vaan selässä.

Hieroja kysyi onko Mio pureskellut viime aikoina etutassujaan ja hetken mietittyäni tajusin, että kyllä on. Mietin jossain vaiheessa onko kynsissä jotain vikaa, mutta ei niistä mitään löytynyt. Etutassujen jäytäminen on kuulemma useasti merkki kivusta.

Mio oli hieronnassa vajaan tunnin eikä osannut rentoutua kuin hetkellisesti kipujen takia. Uskon, että hieronnasta oli kuitenkin apua, sillä takajalan nostamista eikä tassujen pureskelua ole nyt ollut. Käsittely tehdään huomenna uudestaan ja katsotaan riittäisikö se.. Hieroja suositteli myös lämmitettyä kauratyynyä kohtiin, joissa jumituksia on. Tämä laukaisee kuulemma jännitystä lihaksissa. Ihanaa kun on ystävissä tällasia taitajia, mäki haluan opiskella koirahierojaksi!!

Lemmenloma ei muuten tuottanut sellaisia tuloksia kuin olisi pitänyt, hö! Ei tuu pikku-mioja.. Vielä. Tyyppi jänisti viime metreillä ja hain pojan kotiin :) Mutta heiii, ei kai ekalla voikaan onnistua, ehkä miokin vielä ymmärtää :D Ja sitten, mitä tapahtui välittömästi kotona!! Mio löysi lempparilelunsa ja mahdoton astuminen ja alistaminen alkoi, jepjep.

Jätin meiän tokoilunkin tauolle, että Mio sais paranneltua jumituksensa rauhassa. Syksyllä sitten taas. Nyt tulee paljon noita näyttelyitäkin, ehkä ne riittää hetkellisesti Miuskin aktiviteeteiksi. Vielä kun sais oman jalan kuosiin ja pääsis vähän pidemmille reippailulenkeille.. Onneksi Hyvinkäällä on iso takapiha, jonne suunnataan taas tällä viikolla juoksemaan. Mio juoksee, minä en.