Pienet kesäkuulumiset

Yritykseni aktivoitumisesta blogin suhteen ei, kuten huomaatte, oikein onnistunut kesän aikana. Kun kerrankin oli oikeasti aikaa vain olla ilman koulua, otin siitä kaiken irti. Ja todellisuudessa tarvitsin niin paljon lomaa kaikesta rankan kevään jälkeen, että siitä toipuessa se kesä melkein meni. Kuvia on tullut otettua ainoastaan puhelimella, joten laadukasta kuvamateriaalia pikkumiehistä ei tänne blogiin ole tarjota, mutta.. Kokeillaan niitä puhelinkuvia sitten :)

Muutimme kesäkuun alussa kerrostaloelämästä rivitaloelämään ja voi että olemme jokaikinen nauttineet siitä. Ehtona uudelle asunnolle oli piha, jotta koiratkin pääsevät nauttimaan uudesta asunnosta täysillä. (Ja jotta ne voi vaan kätevästi päästää omalle pihalle pissalle eikä aina tarvitse pukea itselle vaatteita, laittaa koiria hihnoihin, kävellä rappusia edestakas jne.)

Mio ja Hali onkin nauttineet omasta pihasta ihan tosissaan. Mio pyytää ulos jatkuvasti, ei sen takia, että olisi pissahätä.. Vaan siksi, että pihassamme kasvaan pienenpieni puska mansikoita. Hali löysi puskan ensimmäisenä, näytti apajat Miolle ja sen jälkeen ei meidän kaksijalkaisten ole tarvinnut mansikoiden valmistumisesta huolehtia. Ne ei nimittäin usein ehdi edes valmistua, Mio syö ne raakana tai kukkina, ei sen Miolle niin väliä. Kunhan jotain saa nautiskella.

Näky on takapihan oven avauksen jälkeen lähes joka ikinen kerta tämä:

Myös Hali on nauttinut uudesta kodista. Siitä olen erittäin iloinen, sillä pelkäsin, että se ei kestä enää yhtään muuttostressiä. Muutossa koirat eivät olleet millään tavalla mukana (yhdestä kerrasta viisastuneena), mutta uudet jutut on Halille aina hankalampia kuin esimerkiksi kaikelle avoimelle Miolle. Stressi esiintyy Halissa sisälle pissaamisena (öisin), mutta nykyisessä asunnossa pissaamiset on laskettavissa yhden käden sormilla. Pieni ystävä on täysin sinut uuden kodin kanssa ja aistii varmasti omistajastaan, että täällä on kaikki hyvin eikä stressiin ole aihetta. Myös Hali nauttii uudesta pihasta ja terassista. Paksulla turkilla ja mustalla värillä se oleskeli usein täysin tyytyväisenä auringossa ja paistatteli päivää niin pitkään, että se oli haettava pois :) Ihana pieni mies.

En lupaile kirjoittavani yhtään sen useammin kuin nytkään. Toivottavasti meistä kuitenkin aina välillä kuuluu. Isoimmat uutiset nelijalkaisten suhteen kirjoitellaan kuitenkin täällä jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin. Koulu, työt ja ihana elämä kahden pompulan kanssa jatkuu ennallaan, meillä on kaikki oikein hyvin :)