SUPERNova

Viimeisen viikon aikana on tehnyt mieli huutaa melkein joka päivä koko maailmalle kuinka hieno sheltinpoikanen meidän kotoa löytyy. Tunteenpurkauksista on saanut (joutunut) kuulla vain yksittäiset ihmiset, mutta tämän päivän jälkeen siitä oli pakko tulla myös kirjoittamaan. Ihan vaikka vaan siksi, että voin lukea näitä niinä päivinä kun kaikki ei menekään ihan putkeen ;)

Viime viikolla halusin huutaa koko maailmalle kuinka hieno ja reipas agilitykoiran alku mulla on. Ensimmäisissä treeneissä pari viikkoa sitten Nova oli kauhuissaan, peloissaan ja ihmeissään kun viime viikon toisissa treeneissä kaikki oli jo kivaa, hauskaa ja keskittyminen oli noin pieneltä lähes täydellistä. SuperNova!

Viime perjantaina otin Novan mukaan töihin, jotta toinen puolisko saisi rauhassa nukkua yövuoroaan kotona. Ja kuinka hienosti koko päivä meni! Nova kulki työpaikalla kuin olisi ollut siellä aina. Moikkasi kaikkia, kulki mun mukana kuin paremminkin opetettu yksilö ja rauhoittui omaan paikkaan kun sen aika tuli. SuperNova!

Viikonloppuna teki mieli huutaa onnesta kun tajusin, että Nova ei enää hauku epämääräisille mustissa vaatteissa kulkeville ihmisille. Ihmiset saavat tulla ja mennä, Nova vain katselee ja haluaisi mennä moikkamaan. Sanoinko jo.. SuperNova!

Tänään on ollut kuitenkin päivistä superein. Aamu alkoi neljän kilsan suolenkillä missä Nova kulki mukana kuin vanha tekijä. Oli pitkospuita, mäkiä, kiviä, kaatuneita puita ylitettävänä ja alitettavana.. Mun ei tarvinnut kertaakaan huolehtia missä pentu menee, kunhan kävelin ja Nova kulki mukana. Myöhemmin päivällä yhteisen pommit+shelttilenkin jälkeen piti kaikki koirat suihkuttaa puhtaaksi. Nova jäi odota-käskyllä eteiseen kun Mio suihkuteltiin ensimmäisenä, sen jälkeen Nova jäi odottamaan Halin vuoroa ja vasta viimeisenä oli pennun vuoro. Ja mitä teki Nova.. Istui odottamassa eteisessä koko ajan! Ei lähtenyt levittämään kuraa ympäriinsä, vaan odotti vain omaa vuoroaan. Ja mikä parasta, Novaan pystyi luottamaan, että se odottaa eikä lähde. Superfiilis!

Äsken päätin vielä leikata Novan kynnet, hetkeen kun ei ollut tullutkaan niitä napsittua. Ennen tein sen Novan ollessa nukkumassa ja onnistui näin oikein mallikkaasti. Tänään päätin kuitenkin kokeilla josko se onnistuisi ihan hereillä. Ja miten kävi.. Nova seisoi tyynesti ja odotteli, että saan homman päätökseen. Mmitä ihmettä, mun riiviöpennusta on tullut kuunteleva ja keskittyvä pikkumies! Hauskinta kynsien leikkauksessa oli kaksi pommia, jotka odottivat tilanteen päättymistä ja herkkujen jakoa. Nova ei osaa vielä pyytämisen jaloa taitoa ja oli vain tyytyväinen kehuihin. Kaikki sai kuitenkin herkkunsa. (Meillä annetaan herkut kaikille, vaikkei mitään olisi tehty kuin yhdelle ;))

Tämän ylistyksen jälkeen meidän seuraavat päivät on varmaan ihan kamalia, mutta ei se mitään.. Mä tuun sit lukemaan näitä tekstejä. Nyt oon kuitenkin maailman onnellisin tästä meidän ryhmään tulleesta sheltinpoikasesta, se on ihana ja täydellinen just meille.