Pentutapaaminen 12.4.

Useampi päivä on jo vierähtänyt viikonlopusta, mutta palataan tämänkin blogin puolella vielä viime lauantain tunnelmiin, jolloin vietimme ihanaa aurinkoista iltapäivää Länsimetsän shelttipentujen tapaamisessa Harjavallassa. Mukana menossa olivat pentujen lisäksi äiti Mila, westiet kolmessa sukupolvessa sekä Kuuran "isosiskot". Itse lähdin matkaan vain Novan kanssa, Mio ja Hali saivat jäädä kotiin. Tiedän, että niin pieninä koirina niiden läsnäolo ei vaan olisi toiminut noin isossa porukassa kun pennut juoksivat suuna päänä sinne tänne. Miolla olisi ollut järjetön tarve komentaa kaikkia, jotka vähänkään sitä hipaisevat tai menevät ohi (ärsyttää katsokaas kun ei itse pääse niin lujaa ja pysy mukana menossa) ja Hali olisi hyvinkin stressiherkkänä koirana ollut varmasti vain mun jaloissa ja pyytänyt vähän väliä syliin. Niille riittää tuo yksi shetlantilainen kotona ;)

Paikalla pentutapaamisessa olivat Novan lisäksi merle Kuura (Länsimetsän Kuurankukka) sekä trikit Soni (Länsimetsän Auringonnousu) ja Piki (Länsimetsän Pohjantähti). Aarre (Länsimetsän Syysaamun Aarre) ei ymmärrettävästi lähtenyt omistajineen toiselta puolelta Suomea tapaamiseen. Odotan kuitenkin kovasti, että joskus päästään Aarreakin tapaamaan. 

Nova oli tapaamisessa jollain tavalla vaisu, en tiedä oliko se vain väsynyt vai oliko tilanne sille jotenkin jännittävä, mutta yllättävän paljon se viihtyi itsekseen tai jopa väisteli muita koiria. Novaa monta kuukautta seuranneena se oli minulle itselleni yllätys kun aiemmat tapaamiset koirien kanssa on sujuneet hyvinkin vauhdikkaasti. Kyllä Novakin juoksi muiden mukana ja leikki paljon, mutta jostain syystä se vaikutti hieman väsyneeltä. Päästäessäni Novan autosta, se juoksi jopa piiloon kuskin jalkatilaan kun joka puolella juoksi vieraita koiria. Onneksi paikalta löytyi hyvinkin nopeasti tuttu Soni, jonka tavatessaan Nova selvästi reipastui ja vaikutti helpottuneelta kun mukana oli myös joku tuttu ja turvallinen.

Sonista on kuoriutunut niin kaunis pikkuherra kiiltävässä mustassa turkissaan. Toivottavasti näiden kahden ystävyyssuhde säilyy aikuistumisenkin myötä.

Kuura oli vallaton ja tomera neiti, jota ei paljon paikallaan nähty. Lähes joka kerta kun kyyristyin kuvaamaan koiria, joku nousi jalkaani vasten ja halusi osallistua myös. 2/3 käynneistä teki Kuura, 1/3 Soni. Reippaita ja ihmisrakkaita pentuja, ei voi muuta sanoa. Katosipa Kuuran omistajan loppumakkarakin hyvinkin tehokkaasti penkille jätetyltä lautaselta kun tämä neiti haistoi tilaisuutensa tulleen :D Valloittava persoona!

Kuura oli sitä mieltä, ettei ulkopuolisten tarttis tulla lähellekään meidän porukkaa. Kävelijät, koirat ja pyöräilijät saivat kaikki osansa neidin tomerasta asenteesta.

Piki oli ihana pikkuinen meidän jättiläisen rinnalla. Niin herttainen ja kaunis poika intoutui moneen otteeseen juoksemaan muiden mukana ja tuli todella reippaana moikkaamaan meitä ihmisiä. Kertakaikkisen ihastuttava.

kuvat: Eeva Lehtikangas

Nova itse viihtyi hyvinkin tiiviisti siellä missä oli ihmiset ja ennenkaikkea.. Ihmisten ruuat. Milloin oli herran nokka kohti makkaroita ja milloin nenästä löytyi punaiset punajuurisalaatin jäljet. Kyllä ahne aina ruuan löytää.. :D

Loppuun vielä kuvasatoa (kuvat Eeva Lehtikangas):

 Piki, Nova, Soni, Mila ja Kuura

 Nova, Soni ja Mila

 Muut otti hatkat, Nova ja Mila jäi poseeraamaan.

 Soni ja Nova

Kiitos ihanasta iltapäivästä, täältä löytyi illalla ja vielä sunnuntainakin erittäin väsynyt juniori. Toivottavasti tavataan uudelleen!