Ollaan Novan kanssa käyty nyt muutama kuukausi agilityssa ryhmässä, jossa melkein kaikki on kisavalmiita koiria ja ollaan siinä sivussa päästy harjoittelemaan erittäin hyödyllisiä taitoja niin agilitya kuin muuta tottelevaisuutta ja hyvää koirakansalaisuutta ajatellen. Ennen tässä ryhmässä aloittamista olin laittanut ilmon kesäryhmään Nauravan Koiran hallille Lotta Vuorelan koulutukseen ja joku aika sitten sain viestin, että pääsimme kesäksi mukaan alkeis/mölliryhmään. Vaikka tämänhetkinen ryhmäkin on ollut hyvä, koen, että on silti eri asia treenata ryhmässä, jossa saadaan enemmän yksilöllistä opetusta ja muut koirat ovat jokseenkin samantasoisia. Eilen olin mukana alkeisluennolla, missä kerrottiin paljon tuttujakin juttuja agilitysta, mutta kuulin ja opin myös paljon uusia ja hyödyllisiä asioita. Aloitamme ryhmässä torstaina ja en voisi olla enemmän innoissani!
Luennolla puhuttiin esteiden koosta ja siitä kuinka paljon enemmän maksikoirilta agilityssa vaaditaan. Samalla ajatuksiin putkahti Nova ja se, että pentu on pian 7kk. Olen tarkoituksella sysännyt ajatuksen sen kasvusta taka-alalle, sillä tunnuin stressaavan sitä ihan liikaa jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin ajattelin, että se on pakko mitata, vaikka ei huvittaisi yhtään. Kotona sen sitten heti tein ja mitta näytti eilen 40,5cm. Täytyy rehellisesti myöntää, että hetkellisesti masennuin. Rakastan Novan luonnetta ja sen tapaa tehdä töitä yli kaiken, mutta koira ei saa kasvaa enää kuin pari senttiä tai se ei enää täytä medi-koiran kriteereitä. Nova on edelleen hieman takakorkea ja takapää oli eilen mitattuna 42cm. Etujaloissa on edelleen nähtävissä kasvupatit ja jos kasvu ei jää tuohon noin 42 senttiin, täytyy myöntää, että kestää kyllä hetken, että kasaan itseni juuri rajalla olevan maksi-koiran kanssa. Ainahan me voidaan treenata agilitya ja pitää hauskaa, mutta tylsäähän se vähän on. Yritän olla murehtimatta asiaa.. Vielä.
Mahdollisella maksi-Novalla täytyy sitten olla joku toinen harrastus ja sitä(kin) ajatellen aloitimme nyt viiden kerran toko-kurssin. Josko tällä kertaa oikeasti innostuisin siitä (vaikka tylsä lajihan se vähän on) ja saisin Novan kanssa jotain aikaiseksi sen saralta. Verrattuna pikkupompuloihin, Novan työskentely on aivan eri tasolla ja saatan jopa innostua lajista kisaamiseen asti. Ei kuitenkaan vielä mennä asioiden edelle ;)
Näyttelyhaaveista olen jossain ajatuksissani luopunut jo aikapäiviä sitten, mutta mätsäreissä voisi käydä pyörimässä ihan vaikka vain huvin vuoksi. Ja voihan sitä mahdollisesti joskus käydä "oikeassakin" näyttelyssä kuuntelemassa mitä meidän suuresta shetlantilaisesta sanotaan. Harrastusta siitä ei meille nyt kuitenkaan tule, sen verran rotumääritelmän ulkopuolella tuo pojankoltiainen on jo nyt kokonsa puolesta.
Käyn nyt aikamoista taistelua tämän kokoasian kanssa, vaikka tiesin jo shelttiä ottaessani, että sieltä voi tulla mitä vaan ;) Harrastuskoiraksi Novan alunperin otin ja sellainen siitä myös tulee, liian isona tai ei. Onneksi Nova on kaiken kaikkiaan maailman ihanin tapaus: riehakas ja innokas, mutta samalla myös mahdottoman kiltti ja ystävällinen halailija.
Katsokaa nyt sitä:
(ppst.. Nova saa nykyään nukkua meidän sängyssä. Yön ja yksinoloajan se viettää edelleen portin takana, mutta meidän ollessa kotona.. Se nauttii kovasti satunnaisesta sängyssä loikoilusta. Hih.)
6 kommenttia:
Voi.nova.minkäs.olet.tehnyt.kun.kasvat.vain! :) Äääh, eihän sille mitään voi mutta harmittavaahan se on. Mielellään olisin teille sheltinkokoisen sheltin myynyt, mutta minkäs teet :) Onneksi teillä menee mitä ilmeisimmin muuten hyvin ja on Nova siltikin oikein ihana <3 Kyllä sä siitä vielä hyvän harrastuskaverin saat, ja näyttää se mitta sitten mitä näyttää, mutta varmasti löydätte kivan yhteisen harrastuksen :)
Niinpä, ei Nova tottele ollenkaan mun ohjeita siitä, että nyt loppuu jalkojen kasvattaminen. Aattele ku saadaan vielä pystyt korvat tähän päälle ;) Mainion harrastuskoiran siitä saan, tiedän sen eikä tuo koko ole este agilityn harrastamisellekaan. Makseja en sitä kuitenkaan laita hyppimään, sen olen päättänyt. Seuraavat kuukaudet näyttää kuinka käy. Nova on silti meille just se sheltti, joka haluttiinkin. Mainio tyyppi kaikenkaikkiaan :)
Vähän samantyyppisiä harrastusmiettetä on täälläkin pyörinyt päässä. Agility kiinnostaisi kovasti ja koon puolesta Aarre näyttäisi lupaavasti medikokoiselta, mutta se selkä... Miltään taholta ei tosin agin harrastamista ole tyrmätty, mutta kyllä se mietityttää kuinka tavoitteellisesti olisi järkevää treenata. TOKO on siis täälläkin ajatuksissa ollut varalla, vaikka mitään suurempaa paloa en siihen suuntaan koekaan. Taitaa olla asenne kysymys.. ;) Ja luulen kyllä, että Aarrella voisi olla potentiaalia siihenkin suuntaan. Näyttelyitäkin on tarkoitus kokeilla, mutta en usko, että meistä mitään kehähaita tulee. Never say never... :D
Mutta onhan se niin, että sheltin hommaaminen on vähän sama kuin sian säkissä ostais :D
Joo, uskon että selkä mietityttää. Onhan agility sen verran rankka laji koiran kropalle, että tarkkana saa varmasti ollakin. Siksi mäkään en aio Novaa laittaa makseja hyppäämään. Ja se toko, asenteesta se on varmasti tosiaan kiinni ;) Sitä ehkä yritänkin nyt etsiä tuolta kurssilta. Aarre on niin kovin nätti, että kiertäkää ihmeessä näyttelyitä. Sittenhän senkin näkee, onko teidän juttu vai ei.
Heh, sika säkissä. Nimenomaan :D
Ottakaa nyt iisist! Meilläkin on kavaava tyttö, jolta vielä puuttuu aivot..! Teillähän on molemmille kasvamassa ihania harrastuskavereita! Novasta voi vielä tulla ihanteellinen medi-koira. Agility on hauskaa ja raskasta koiralle, mutta jos treenaa järkevästi Aarrekin pystyy varmasti kokeilemaan lajia. Toinen uusi laji, joka kasvaa koko ajan ja äsken on tullut viralliseksi, on rally-toko. Se on sekoitus agista, tokosta ja koiratanssista. Olen kokeillut sitä Dellan kanssa, kun meillä on itseluottamusongelmia. Olen tykännyt lajista ja Dellallakin on ollut hauskaa. Siinä on enemmän vauhtia ja ei yhtä vakavaa kuin toko. Toivottavasti, pääsemme kaikki harrastamaan agilityä, olisi todella kiva! Meillä on myös ollut liian pieni sheltti, Kelly, ei sekään ollut helppoa. Ollaan kuitenkin iloisia, että Eeva on kasvattanut ihania pentuja hyvällä luonteella ja maximum energialla! Kyllä, tämä jengi vielä valloittaa maailmaa lajissa kuin lajissa! :)
Ei olekaan kyse siitä, etten olisi iloinen ja täysin tyytyväinen Novaan ja sen luonteeseen. Harrastuspohdinnat vaan alkavat luonnollisesti nyt kun koira alkaa lähestyä aikuiskokoaan :) Ja kokoa tärkeempää mulle on nimenomaan tuo reipas luonne ja ystävällisyys mitä Novakin mukanaan kantaa. Rallytokoa ollaankin kisattu Halin kanssa avo-luokkaan asti, nyt vaan Novan kohdalla ajattelin opettaa liikkeet tokon tiukkapipoisuudella, ettei tarvitse myöhemmin lähteä korjailemaan :) Tokosta on helppo sitten siirtyä rallytokoon. Se on kyllä enemmän mun juttu leppoisuudellaan :)
Lähetä kommentti