Hohhoijaa.

Voin kertoa, että rakkaus tuohon karvaiseen nelijalkaiseen ystävään on ollut nyt muutaman päivän vähän koetuksella. Eilen aloitettiin arkitottelevaisuuden jatko -kurssilla, harjoiteltiin paikalla oloa, luoksetulemista ja lopuksi vielä näyttelyitä varten vierellä kulkemista. Paikka-käskyn Mio osaa jo aika hyvin ja vierellä kävelyä on tullut harjoiteltua niin paljon, että sekin sujuu hienosti. Mutta se luoksetulo!! Harjoiteltiin sitä niin, että ohjaaja piti Mioo kiinni, minä kävelin jonkin matkan päähän ja huusin sitä luokseni.. Ensimmäinen kerta meni hienosti. Harjoiteltiin vielä uudestaan niin, että juoksin selkä Mioon päin ja puolessa välissä kutsuin sitä luokseni ja jatkoin edelleen juoksemista. Hetken päästä ohjaaja päästi Mion irti ja hienosti se tuli puoleen väliin asti, mutta sit ei enää kiinnostanutkaan. Kaveri päätti, että tässä välissä voin mennä haistelemaan puskien hajut, turha ton perässä on juosta.. Minä vaihdoin suuntaa ja huutelin sitä luokseni, mutta MITÄÄN ei tapahtunut. Hetkeksi Mio saattoi nostaa katseen, mutta hetkeen se sitten jäikin. Ohjaaja yritti kiinnittää Mion huomion heittämällä pallon mua kohti, mutta EI. Juoksin aluetta ympäri lähemmäs viisi minuuttia, kunnes herra suvaitsi tulla mun luo. Upeeta. Saatiin siis vähän kotiläksyä.

Kurssin ryhmä oli kiva, mukana oli eilen meidän lisäksi neljä koiraa. Tylsää meidän kannalta on ainoastaan se, että tuo ryhmä on ollut melkein sama edellisellä kurssilla, kaikki ovat harjoitelleet samoja asioita ja ohjaaja tuntee kaikki koirat. Meidän pitää nyt vaan Mion kanssa harjoitella vähän ahkerammin, että opitaan kaikki asiat.

Tänään unohdin juoksulenkin jälkeen mp3-soittimen lattialle ja hetken päästä toinen kuuloke näytti tältä:

Oon tottunut siihen, että saan jättää mitä vaan tavaroita lattioille, Mio ei ikinä koske niihin. Sillä on omat tavarat ja niissä se on (tähän päivään asti) pysynyt. Myöhemmin tänään aloin kuulla repimisen ääntä ja mitäs muuta lattialla tuhottiin kuin mun palkkakuittia. Oma vika, mutta silti ärsytti. Miuski alkaa ihan selvästi testailla mua. Oon opettanut sille, ettei makuuhuoneeseen saa tulla ollenkaan. Mio odottaa huoneen ovella kiltisti ja katselee mitä mä siellä teen, mutta tänään se yritti tulla sinnekin. Sen Mio teki kuitenkin ihan varovasti, pikkuhiljaa yritti hivuttaa tassujaan kynnyksen toiselle puolelle. Kielsin heti ja koira uskoi, onneksi.

Sain tänään aamulla pitkästä aikaa lehden, mutta Mio päätti, ettei mun tarvitse lukea sitä. Se tuli lehden päälle, meni maahan makaamaan, eikä liikkunut mihinkään. Herra vaan tuijotti silmiin ja yritti kertoa, että nyt pitäisi saada ruokaa. Siirsin Mion kolme kertaa lehdeltä pois, mutta aina se tuli takaisin. Arvatkaa vaan, saiko se ruokaa ja tahtonsa läpi. EI. Onnistuin jopa hakemaan kameran ja ottamaan kuvaan, koira ei liikkunut mihinkään.

Kohta lähdetään harjoittelemaan sitä luoksetuloa ja vapaana oloa Alajärven metsiin. Saa nähdä kuinka kauan joudun sydän pamppaillen odottamaan, että Mio tulee mun luo. Tarkoituksena on, että se pelästyisi kun en seuraa sitä. Pysyn vain paikallaan tai menen piiloon, Mion pitää etsiä mut eikä mun sitä.

Tehoviikonloppu

Kuten otsikko kertoo, tämä viikonloppu me käytettiin Mion kanssa (erittäin) tehokkaasti. Perjantai-iltana suunnattiin Riihimäelle katsomaan kahta chihu-poikaa, joiden luona yövyttiin sunnuntaihin asti. Matkustaminen tapahtui autossa, aikaisemmin mainitsemassani kätevässä kuljetuslaukussa.

Seuraavan kuvan taustalla näkyvä patja oli Mion aluetta koko viikonlopun. Ei siitä juuri uskallettu poistua, chihu-kaverit oli sen verran pelottavia :)

Lauantaina suunnattiin Helsingin suunnalle myymään vanhoja rättejä uusille omistajille. Mio toimi loistavana kirppiskoirana, liekö koiran ansiota kohtalaisen suuri summa rahaa kotiinviemisinä.

Kirppiksen jälkeen vietiin mätsäreistä voittamamme suuri paketti ruokaa uudelle omistajalle. Uusi onnellinen omistaja on sekarotuinen Panda-pentu. Mion ja Pandan meno näytti juuri siltä mitä kahdelta pentukoiralta voi odottaa. Pihalta löytyi myös ihana kuralampi, johon Mion oli (tietty!) tungettava itsensä. Kuvitella saattaa miltä Miuski ja Miuskin turkki näyttivät tämän riehumisen ja lampipulahtamisen jälkeen.

Kirppiksen ja vierailun jälkeen suunnattiin takaisin Chinon ja Bumban luo. Ja sit väsytti, kaikkia.

Tänään oli tarkoitus käydä Hyvinkään lemmikkimessuilla katsastamassa miltä koiratanssi käytännössä näyttää, mutta meno messupaikalla näytti aamulla sen verran ankeelta, että jätettiin tapahtuma suosiolla väliin. Tähän saattoi vaikuttaa myös ihan älytön sisäänpääsymaksu (6€!!). Kun messut jäi väliin, päätettiin käydä piristämässä mummon päivää..

Tämä ilta näyttää kutakuinkin tältä. Haluan tosta villaturkista eroon ja päätin tehdä asialle jotain :D Mio ei oo asiasta ihan samaa mieltä. Kuvassa on ainoastaan takajaloista irronnut karva, joten mä oon päässy vasta alkuun..!

Ystäväni pomeranian ja villakoirat

Mio meni villakoirien seuraan sohvan alle häpeilemään illan ohjelmatarjontaa. Eikä ihme.

Hiphei.

Tänään käytiin Miuskin kanssa katselemassa piiitkästä aikaa mätsärimeininkejä Hämeenlinnassa. Käytiin niissä jonkin verran kun Mio oli pienempi, nyt on ollut pitkä tauko. Tänään mentiin senkin takia, että varsinaisen mätsärin jälkeen järjestettiin Spitz Show ja pystykorvia oli paikalla normaalia enemmän. Pääasiassa siellä juoksenteli mitteleitä ja muutamia kleineja. Me oltiin (yllättäen) ainut pommiedustaja.

Varsinaisessa mätsärissä oltiin punaisten kakkonen ja Spitz Show voitettiin. Palkinnoksi saatiin pääasiassa ruokaa ja leluja, nyt koitan parhaani mukaan jaella niitä kavereille ja kavereiden koirille. Miolle jää kaikki herkut, jotka sille kelpaa. Ei oo nirso koira ei, sille kelpaa vain paras :D Tylsät puruluut on todellakin tylsiä ja aina pitäis saada parempia herkkuja.

Tämä luu kelpasi hetken, sit se unohtui keittiön lattialle..

Ei jaksettu ottaa kauheen vakavasti tätä mätsäriä, paikallekin saavuttiin tyylikkäästi pyörällä. Vitsi että nauratti kun palattiin takas kaikkien palkintojen kanssa. Mio kantokopassa selässä, laukku etupuolella ja palkinnot kassissa kädessä. Toi kantokoppa on kyllä kätevin ikinä kun omistaa pienen koiran, mutta ei autoa. Voisinkin esitellä sen joskus, on meinaa niin hyvä!

Nyt väsyttää niin paljon, että kumpikaan ei varmaan kauaa pysy hereillä. Jostain syystä on noi yöunet jääny aika vähäisiksi viime öinä. Ens yönä nukutaan kaikki univelat pois.

Näin meillä..

Tässä teille iltahepulit, joita Mio on saanut siitä asti kun kotiin pentuna saapui. Melkein joka ilta on hepuli-ilta, eikä toiselle voi edelleenkään mitään muuta kuin nauraa. Video on huonolaatuinen, eikä kuvaaja meinannut pysyä perässä, mutta tämän perusteella tanssiliikkeet on hallussa ja me ollaan niiiin valmiita, sillä... Ilmoitin mut ja mion koiratanssikurssille!!! :D Jotain iloa tähänkin syksyyn (vaikka kurssi alkaakin vasta marraskuun lopussa). Sitä ennen mennään arkitottelevaisuuden jatkokurssille, alkeissa käytiin jo aiemmin keväällä.

Täytyy myöntää, että oon ollut vähän laiska Mion kouluttamisessa ja toivon saavani kursseilta energiaa tähän hommaan. Temppujahan ei opita kurssilla vaan kotona niitä harjoiteltaessa.

Joulukuussa voidaan sit esittää kaikille halukkaille koiratanssiesitys, sitä odotellessa :DD

Hyvää iltaa kaikille!

Näyttelyviikonloppu

Tämä viikonloppu koostui Mion kohdalla näyttelyistä, lauantaina oltiin Tervakoskella ja tänään Mio oli Helsingissä. Itse en töiden takia lähtenyt Helsinkiin, ois voinut olla rankka yö valvoa kun eilenkin jo tuntui, ettei ollut nukkunut tarpeeksi. Katsoin siis paremmaksi antaa Mion suoraan Tervakoskella kasvattajalle (suuri kiitos jälleen Esalle ja Lauralle) ja mennä itse kotiin nukkumaan.

Lauantain näyttelyssä Mio oli VSP ja sai ihka ensimmäisen SERTin. Olen enemmän kuin tyytyväinen ja ylpeä (jälleen) pikku-Miosta.

Tuomarina Tervakoskella oli Saksan Georg Walther ja Mio arvosteltiin näin:
"Lovely youngster. Completely square. Wonderful head and expression. Tiny dark eye. Good mouth. A big body. Very well balanced. Great coat. Moves with style. Carries himself well."

Tänään oli vuorossa erikoisnäyttely Helsingissä, jossa Mio oli junioriurosten kakkonen. Ei tykänny tuomari Miuskin pumpuliturkista (ai Miolla pumpuliturkki, ei kai!?) :D ja Iso-Britannian Terry Nethercott arvosteli Mion näin:
"Lovely head and foxy expression. Almond eye. Good body. Short back. Coat texture very soft and tends to plat in front when moving."

Pari (huonolaatuista) kuvaa Tervakoskelta ja Mio siis tuo vaaleampi tapaus:

Ens viikonloppuna ajattelin, että mentäis pitkästä aikaa katselemaan mätsärimeininkejä nyt kun ne on jälleen Hämeenlinnassa ja tuolle päivälle sattui vapaapäivä. Katsotaan nyt, jos sataa kaatamalla, ei mennä :D

Aika väsynyt on nyt kaveri, eikä ihme. Rankkaa tuo koiranelämä.

Lisäänpä vielä muutamia kuvia Helsingin näyttelystä, kuvaajana Sirpa Saari.

Kotona

Kotiuduttiin eilen, tai oikeastaan tänään koska kello taisi olla jo yksi yöllä ennenkuin päästiin kaikkien tuhansien tavaroiden kanssa kotiin. Rooma oli ihana ja lämmintä tosiaankin riitti. Voisin veikata, että alle 30 asteen ei menty yhtenäkään päivänä. Joinain päivinä oli liiankin kuuma, mutta en valita, täällä kun tuo syksy lähestyy uhkaavasti sateineen.. Reissu oli seikkailu, aikamoista salapoliisin työtä saatiin tehdä, että löydettiin paikat joihin haluttiin. Suomeksi: jos joku on lähdössä Roomaan ja haluaa löytää ostoskeskuksia, mä autan mielelläni, jotta te ette löytäisi itseänne seisomasta moottoritien vierestä :D

Miollekin piti tuoda vähän tuliaisia. Vaikka näitä possuja löytyy kyllä Suomestakin. En tiennyt, että joku koiran lelu voi olla näin viihdyttävä. Se ääni, joka tuosta lähtee on niiiin hauska..! Tällä hetkellä lelu on vielä enemmän omistajan kuin Mion suosikki, mutta piti sitä vähän pureskella ja maistella.

Ostin possun italialaisesta eläinkaupasta, joka ei sinänsä ollut ihmeellinen.. Erona Suomen eläinkauppoihin oli kuitenkin se, että koirat sai ostaa suoraan kaupasta. Keskellä oli muovihäkki, jossa pennut temmelsi ja ilmeisesti häkistä sai valita mieleisensä. En tiedä miten se käytännössä toimii, mutta olen vastaan sitä, että koiran voi ostaa noin helposti. Koiran hankintaan pitää nähdä vaivaa, eikä sitä pitäisi saada ostaa kaupasta. Häkissä oli lappu, joka kertoi koirien olevan sirutettuja ja eläinlääkärin tarkastamia, mutta silti.. Eiei. Itse en luottaisi.

Tässä siis Miuski ja possu:

Viikonloppuna siis edessä yövuorot ja Mion näyttelyt, saa nähä kuin käy. Sekä yövuoroissa että näyttelyissä. Nyt olis vuorossa BB, kai sitä on jälleen alettava tuijottamaan. Ettei vaan tarvitse muutamaan kuukauteen keksiä iltaisin parempaa tekemistä. Viihdyttävää? En tiedä :D

Miolla on karsee ääni kun se haukkuu. Oikeesti sattuu korviin, oon tänään jo useaan kertaan raivostunu sille. Äänelle, en Miolle (tiettykään) :D Katsotaan osaako se käyttäytyä ja voinko ottaa sitä töihin viikonloppuna.