Pienet kesäkuulumiset

Yritykseni aktivoitumisesta blogin suhteen ei, kuten huomaatte, oikein onnistunut kesän aikana. Kun kerrankin oli oikeasti aikaa vain olla ilman koulua, otin siitä kaiken irti. Ja todellisuudessa tarvitsin niin paljon lomaa kaikesta rankan kevään jälkeen, että siitä toipuessa se kesä melkein meni. Kuvia on tullut otettua ainoastaan puhelimella, joten laadukasta kuvamateriaalia pikkumiehistä ei tänne blogiin ole tarjota, mutta.. Kokeillaan niitä puhelinkuvia sitten :)

Muutimme kesäkuun alussa kerrostaloelämästä rivitaloelämään ja voi että olemme jokaikinen nauttineet siitä. Ehtona uudelle asunnolle oli piha, jotta koiratkin pääsevät nauttimaan uudesta asunnosta täysillä. (Ja jotta ne voi vaan kätevästi päästää omalle pihalle pissalle eikä aina tarvitse pukea itselle vaatteita, laittaa koiria hihnoihin, kävellä rappusia edestakas jne.)

Mio ja Hali onkin nauttineet omasta pihasta ihan tosissaan. Mio pyytää ulos jatkuvasti, ei sen takia, että olisi pissahätä.. Vaan siksi, että pihassamme kasvaan pienenpieni puska mansikoita. Hali löysi puskan ensimmäisenä, näytti apajat Miolle ja sen jälkeen ei meidän kaksijalkaisten ole tarvinnut mansikoiden valmistumisesta huolehtia. Ne ei nimittäin usein ehdi edes valmistua, Mio syö ne raakana tai kukkina, ei sen Miolle niin väliä. Kunhan jotain saa nautiskella.

Näky on takapihan oven avauksen jälkeen lähes joka ikinen kerta tämä:

Myös Hali on nauttinut uudesta kodista. Siitä olen erittäin iloinen, sillä pelkäsin, että se ei kestä enää yhtään muuttostressiä. Muutossa koirat eivät olleet millään tavalla mukana (yhdestä kerrasta viisastuneena), mutta uudet jutut on Halille aina hankalampia kuin esimerkiksi kaikelle avoimelle Miolle. Stressi esiintyy Halissa sisälle pissaamisena (öisin), mutta nykyisessä asunnossa pissaamiset on laskettavissa yhden käden sormilla. Pieni ystävä on täysin sinut uuden kodin kanssa ja aistii varmasti omistajastaan, että täällä on kaikki hyvin eikä stressiin ole aihetta. Myös Hali nauttii uudesta pihasta ja terassista. Paksulla turkilla ja mustalla värillä se oleskeli usein täysin tyytyväisenä auringossa ja paistatteli päivää niin pitkään, että se oli haettava pois :) Ihana pieni mies.

En lupaile kirjoittavani yhtään sen useammin kuin nytkään. Toivottavasti meistä kuitenkin aina välillä kuuluu. Isoimmat uutiset nelijalkaisten suhteen kirjoitellaan kuitenkin täällä jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin. Koulu, työt ja ihana elämä kahden pompulan kanssa jatkuu ennallaan, meillä on kaikki oikein hyvin :)

Hyvää syntymäpäivää pieni musta mies!

Rakas Hali täyttää tänään 3 vuotta! Paljon on ollut ylä- ja alamäkiä, onneksi viimeiset kuukaudet ovat olleet tasaisia (koputtaa puuta) ja sairasteluista on jäljellä vain pieniä kummallisia oireita/tapoja. Tänään meillä ei juhlita vappua vaan Allua! (Hali raukka on saanut osansa erilaisten lempinimien keksimisestä) Synttäriherkku-krokoa tuhottiin muutama tunti tuloksena ryönäset kaulurit, tassut, viikset... Ei haittaa, kevätpesu olisi ollut edessä joka tapauksessa!

Ihanaa vappua ja kevättä jokaiselle vielä tässä blogissa vierailevalle! Minä yritän ryhdistäytyä kesällä ja kertoa ihan tosissaan mitä meille kuuluu. Tällä hetkellä elämää tahdittaa kaksi työharjoittelua, työt, koirahieronnan lopputenttiin pänttäys, tuleva muutto.. Mitähän vielä :)

Kesäpeput

Vastauksia

Nappasin Kaikki elämäni koirat -blogista (klik!) kysymyksiä Miolle ja Halille. Hauska blogi, suosittelen kurkistamaan! Yövuorojen hiljaiset tunnit aiheuttavat suuuurta tekemisen puutetta, aikaa olisi tehdä vaikka mitä. Tänä yönä käytän pienen hetken kymmenestä tunnista Mion ja Halin vastausten kirjoittamiseen.

1. Viihdytkö paremmin auringossa vai varjossa?

Mio: Varjossa, ehdottomasti. Jos joku oikein kiva tyyppi on auringossa, voin mäkin olla siinä vieressä, mutta kyllähän tän turkin kanssa aika kuuma tulee.

Hali: Jos Miolla tulee kuuma auringossa, ni mitenpä luulette mulle käyvän? Mä PAAHDUN auringossa. Kai se johtuu tästä mun paljon paksummasta ja aika paljon kivemman näkösestä (ja värisestä) turkista. Varjoon, aina kun mahdollista!

2. Kuinka monta kertaa päivässä saat ruokaa?

Mio: Kaksi kertaa, aamulla ja illalla. Voisin syödä paljon useamminkin, mutta toi yks tarkkailee aina ja koko ajan miltä mä näytän ja kuinka paljon mä painan. Onneks me joskus saadaan pieniä välipaloja, enhän mä muuten jaksais tehdä tätäkään vähää mitään. Kaikki väittää mua laiskaks, mut ne on väärässä. Mä en vaan viitsi tehdä mitään jos ei ole ihan pakko.

Hali: Mun kuppi täytetään kaks kertaa päivän aikana, mutta jos mä käskystä istun, meen maahan tai tanssin, saan vähän ylimääräistä ruokaa. En kyllä läheskään joka päivä, mikä on musta ihan väärin. Mutta nyt kun ollaan kylässä, mä saan tolta mun omistajan isältä ihan ilman temppuja pienen palan leikkelettä JOKA päivä! Aika kiva.

3. Pidätkö marjoista/hedelmistä/vihanneksista?

Mio: Pidän, kyllä pidän. Mistä mä en tykkäis? Suurta herkkua on kurkku, omena, banaani, porkkana, vesimeloni ja hunajameloni. Salaatinlehdetkin menee, syön kyllä jos tarjotaan. Joka aamu me saadaan mössöä, jossa on vaikka mitä sekaisin. Oon nähnyt kun sitä tehdään ja hyvin menee alas.

Hali: Tykkään. Pakko se on tykätä kun suurin osa meidän herkuista koostuu just noista. Aina kun mun omistaja syö omenaa, me saadaan Mion kanssa myös. Sama homma banaanin kanssa. Jos se leikkaa kurkkua, me saadaan aina se kuivunut alkuosa ja salaatinlehdistäkin putoilee välillä palasia meille. Mä en niistä tykkää ihan niin paljon kuin toi Mio, mutta paremman puutteessa nekin menee.

4. Ulvotko koskaan, ja jos, niin mitä?

Mio: En, mä vaan haukun ja jatkan sitä niin kauan kuin itse tahdon. Miksi mä ulvoisin, saakohan sillä yhtä paljon huomiota kuin haukkumisella? Jos saa, täytyy kokeilla!

Hali: En ulvo, mulla on jo tarpeeksi kimeä haukkumisääni. Tai niin kaikki väittää, mun mielestä se on ihan hyvä ääni. Mutta hei, toi mun valkoinen kaveri Luca osaa sen ulvomisen. Aina kun se on jostain tosi innoissaan, se pitää sellasen "wouwouwouwouwouuuu" -äänen ja työntää kuonoa kohti taivasta. Aika outo tapa, mä vaan murisen ja haukun.

5. Miten käyttäydyt vieraita ihmisiä/eläimiä kohtaan?

Mio: Kaikki vieraat ihmiset on tosi kivoja, mä meen kenen vaan rapsutettavaksi jos mut päästetään. Lenkeilläkin yritän hurmata kaikki vastaantulijat, mut useesti mua vaan hoputetaan eteenpäin enkä saa moikata ketään. Välillä joku alkaa kuitenkin juttelemaan mulle ja oi kun mä olen siitä onnellinen. Mutta vieraat koirat, ei kiitos! Ellei ne oo tyttöjä, ne vielä menettelee. Mun päälle on hyökännyt kaks erilaista inhottavaa terrieriä, enkä oo sen jälkeen tehnyt muuta kuin rähissy vastaantulijoille. Aina mut koitetaan hiljentää, mutta mä puolustan itseäni, kukaan ei enää hyökkää mun päälle!

Hali: Vieraat ihmiset on ihan ok, meen kyllä iloisesti moikkaamaan kaikkia, mutta se moikkaaminen riittää. En oo niin hullu kuin Mio, että lähtisin kenen vaan matkaan. Vieraat koiratkin on ihan ok, erityisesti tytöt. Sitä mä en ymmärrä miks Mio haukkuu kaikille vastaantulijoille, mä vaan tyynesti meen ohi ja vähän vilkuilen kuka siinä kulkee. On kivaa jos pääsen haistelemaan, mutta jos en, ei se haittaa. Mä haistelen sen reittiä sitten, se kertoo paljon kulkijastaan.

6. Lempi-ihmisesi?

Mio: Ton mun omistajan äiti on lempparein, ehdottomasti. Se ottaa mut aina syliin kun vaan haluan. Ihan sama, vaikka se kutoo sukkaa tai lukee lehteä, jos mä vaan vähän raaputan sen jalkaa tai tuolia, mä pääsen syliin. Ja siinä mä viihdyn niin kauan kuin se pysyy paikallaan. Huippua.

Hali: Mun lempi-ihminen on mun oma omistaja, siitä mä tykkään eniten ja sitä mä vahdin eniten. Se on ollutkin tyytyväinen, että edes toinen sen koirista on kiinnostunut siitä. Jos saisin päättää, mä olisin sen kanssa aina.

7. Mitä temppuja osaat?

Mio: Osaan istua, mennä maahan ja pyöriä itseni ympäri. Osaan myös odottaa ruokaa ja katsoa silmiin niin kauan kuin mulle annetaan lupa syödä. Se on hieno taito se. 

Hali: Istun, menen maahan, tanssin kahdella jalalla heiluttaen samalla etutassuja ja sitten osaan niitä kaikkia rallytokotemppuja, niitä onkin tosi paljon. Oon aika taitava.

8. Onko sinulla koirakavereita?

Mio: On mulla aika paljon, toisia nään enemmän ja toisia vähän vähemmän. Toi mun omistaja on kuskannu mua tapaamisesta toiseen siitä lähtien kun mä oon sen luokse muuttanut. Melkein kaikki mun kaverit on tyttöjä, mutta ne onkin mun mielestä paljon kivempia.

Hali: On, tärkeimpinä niistä Mio ja Luca. Kyllä mä muitakin käyn moikkaamassa, mutta välillä ne tapaamiset alkaa stressaamaan mua kamalasti. Tutut ja turvalliset kaverit on se mun juttu.

9. Kärsitkö eroahdistuksesta yksin ollessasi?

Mio: En kärsi, en sitten yhtään. Mä otan rennosti ja nukun sen ajan kun oon yksin.

Hali: Pentuna en kärsinyt, mutta nykyään kyllä vähän. En ois tahtonut muuttaa pois siitä tutusta ja turvallisesta kodista, enkä nyt oikein tiedä mihin uskaltaisin asettua. Pissaan aina kun mut jätetään yksin, mutta jos saan esimerkiks yön nukkua sängyssä, ei pissahätää tule ollenkaan. Se on mun mieli sellainen.

10. Miten aiot viettää kesälomaa?

Mio ja Hali: Ei me oikein tiedetä vielä mitä kesällä tapahtuu, meille on vaan puhuttu uudesta kodista, mutta ei me tiedetä siitä sen enempää. Ainakin nyt ollaan ihan mielellään Hyvinkäällä, täällä saa sitä leikkelettäkin joka päivä. Slurps!

11. Mitä haluaisit sanoa omistajallesi?

Mio: Voisitko säkin kantaa mua välillä sylissä lenkeillä niin kuin isäs tekee, se on aika kivaa. Näkee maailmaa paljon paremmin eikä pikkutassut rasitu.

Hali: Voisit stressata välillä vähän vähemmän, ettei munkin tarvis olla huolissaan. En vaan voi sille mitään, että aistin susta ihan kaiken. Ja HEI, miksi sä ostat hirveet kasat niitä herkkuja kotiin kun et kuitenkaan koskaan anna niitä meille. Jotain kurkkua ja salaattia aina vaan.

HassuHali

Leivät rahilla, ei saa hypätä haistamaan (eikä maistamaan!), mitä tekee Hali? Jos sitä makua tulisi edes vähän kun lipoo kielellään niin lähellä kuin pystyy. HassuHali.

Olen muuten miettinyt Rescue Remedy -suihkeen ostamista Halille, se kun tuntuu stressaavan vähän liikaa kaikkia uusia tilanteita. Tehdäänpä mitä tahansa normaalista poikkeavaa, poika aloittaa läähättämisen ja stressaamisen välittömästi. Kyseessä pitäisi olla ihan luonnontuote, joten mitään haitallista ei suihkeesta pitäisi esiintyä..(?) Olisi kiva Halille itselleenkin, ettei kaikkea uutta tarvitsisi aina jännittää.

Erityisesti mietin suihkeen käyttämistä nyt kun me muutetaan uuteen kotiin. Haluan ehdottomasti, että Hali saa siitä positiivisen kokemuksen ja tykkää uudesta kodistaan. Huonot kokemukset Lappeenrantaan muutosta ovat vielä niin pinnalla, että jotain on tehtävä toisin. En tiedä onko lääketieteellisesti mahdollista, mutta väitän edelleen, että stressi aiheutti Halin sairastumisen viime syksynä hetkelliseen sokeritautiin. Nyt haluaisin Halille rennon fiiliksen uudessa kodissa, onnistuisikohan se Rescue Remedy -suihkeella..?

Onko jollain kokemuksia Rescue Remedystä? Ilmeisesti sitä on käytetty paljon esim. uutena vuotena ääniherkille koirille.

Voi punkit!

Kevät on täällä ja mistäs muusta koiranomistajien keskuudessa puhutaan kuin ihanista punkeista. Mio on nyt 3,5 vuotias ja ensimmäistä kertaa vasta nyt olen joutunut miettimään mitä tämän punkkiasian kanssa tekisin. Ensimmäiset punkit ikinä jouduin poistamaan Miolta viime kesän lopulla kun muutimme Lappeenrantaan lähes järven rannalle, sitä ennen ollaan menty täysin ilman punkkisuojia eikä yksikään ole meidän poikiin tarttunut. Mutta mites tänä keväänä sitten? Halilta on toukokuun puoleen väliin mennessä löytynyt kolme ja Miolta kaksi punkkia! Huhhei, uskon että nyt on oikeasti tulossa se paljon puhuttu kaikkien aikojen punkkikesä.

Miten se koira sitten kannattaisi suojata? Hyvä kysymys, johon ei tunnu löytyvän vastausta. Itse olen vastaan kaikkia niskaan laitettavia liuoksia ja pantoja, en vaan halua ottaa sitä riskia, että meillä jompi kumpi sairastuu niiden takia. Ymmärrän jos koirassa on kymmenen punkkia per päivä, silloin on vain tehtävä asialle muutakin kuin kopeloida koira joka päivä läpi ja poistella inhottavat tyypit turkista. Mutta jos koira kerää vain satunnaisia punkkeja itseensä, näen parhaaksi "punkinestoksi" juurikin tuon päivittäisen kopeloinnin ja punkkien poistamisen. Siinäkin on toki riskinsä. Tiedän, että punkit kantavat ja levittävät tauteja, mutta saa kai olla aika huono tuuri, että koira taudin oikeasti saa?

Meillä luotetaan punkkien torjunnassa yhä valkosipulin mahtavaan voimaan (hah). En tiedä oliko se vain sattumaa, mutta nuo neljä punkkia, jotka poikiin tarttuivat, ottivat kiinni juuri sinä aikana kun meillä oli tauko valkosipulin syönnistä. Valkosipulin vaikutukset ilmenevät hajun tulemisena koiran ihon läpi karkottaen inhottavat otukset, punkit kun ei valkosipulin hajusta välitä ollenkaan. Valkosipuli on kuitenkin immunostimulantti ja sitä tulee käyttää kuuriluontoisesti, jotta sen vaikutukset pysyvät. Käytettäessä punkkien karkottamiseen, sitä tulisi syöttää vain kesän ajan ja jättää talveksi tauolle. Näin taataan parhaimmat vaikutukset. Kyseessä ei nyt kuitenkaan ole mikään varma karkotuskeino ja joillain koirilla tämä toimii, toisilla taas ei. Erittäin tiheillä punkkialueilla tämä ei varmasti riitä, mutta riittääkö siellä mikään?

Punkit on vähän turhan sitkeitä tapauksia, mikä niiden virka tässä maailmassa edes on??

Jos mietit miten saat koiran syömään valkosipulia tai kuinka hyvälle koira valkosipulin syönnin jälkeen tuoksuu (haisee!), ei huolta. Meillä se ainakin menee ruuan joukossa mainiosti alas ja mitä noihin hajuhaittoihin tulee.. Ei kai koiran hengitys ikinä kukkasille tuoksu :D Ainakin itse olen tottunut jokailtaiseen valkosipuliröyhtäisyyn vähän liiankin hyvin. Hehe.

Jos joku haluaa testata, mulla on pari ohjetta, joita voisi myös kokeilla punkkien karkotukseen. Itse en ole testannut kun ei ole (vielä) ollut tarvetta. Toinen on ohje vesipohjaiseen liuokseen, jota voi suihkutella koiran turkkiin aina tarvittaessa, esim. ennen lenkille lähtöä tai mennessä alueelle jossa tietää punkkeja aivan varmasti olevan. Toinen ohje on öljyseokseen, jota voi sipaista esim. koiran korvien taakse ja taipeisiin, ylipäätään lähelle alueita, joihin punkit tuntuu helposti ottavan kiinni. Öljyseos saattaa olla todella vahvan hajuista ja käy varmasti koiran nenään, joten käyttäisin ainakin itse ennemmin tuota vesipohjaista liuosta. Kokeilkaa jos punkkiongelmaa on, ettekä halua turvautua apteekin tuotteisiin.

Huuhdeliuos:

Laita suihkupullon pohjalle 1rkl molkosania. Lisää 10 tippaa aitoa eteeristä öljyä, esim. laventelia, geraniumia, eukalyptusta, sitruunaa. (Voit myös laittaa esim. 5 tippaa laventelia ja 5 tippaa sitruunaa). Lisää 2dl haaleaa vettä ja ravista seosta hetken aikaa. Suihkuta liuos koiran turkkiin kun tarve vaatii.

Öljyseos:

Liuos tehdään kasvisöljyyn, esim. auringonkukkaöljystä. Laita 1 desiin öljyä 10-20 tippaa aitoa eteeristä öljyä. Levitä lähelle alueita, joihin punkit usein iskee. Öljyseosta voi käyttää myös puremien hoitoon iholla (niin koirilla kuin ihmisillä).

Aitoa eteeristä öljyä saa luontaistuotekaupasta ja hajun voi valita vaikka oman mieltymyksen mukaan :) Jotkut käyttävät myös teepuuöljyä punkkien häätämiseen, mutta itse en tämän (klik!) artikkelin jälkeen ole uskaltanut sitä käyttää. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Ota näistä nyt sitten selvää. Mitä koiraan uskaltaa laittaa ja mitä ei. Itse luotan tällä hetkellä enemmän luonnon antimiin kuin apteekin hyllyyn. Eihän kaikki voi olla karkotteissa kohdillaan, jos kalat ja kissat kuolee niistä eikä lapset saa koskea pantoihin. Laittaisinko pannan itselleni kolmeksi kuukaudeksi? En siis laita koirallenikaan.

Tieto lisää tuskaa käskien samalla kokeilemaan vaihtoehtoisia menetelmiä.

Paljon keskustelua ja monia mielipiteitä, mitä mieltä Sinä olet punkkikarkotteista?

Välivaiheessa

Olemme siirtyneet nyt toisiin maisemiin ja Lappeenrannassa odottaa enää muutama muuttokuormallinen. Ne haetaan muutaman seuraavan viikonlopun aikana ja sen jälkeen sanon heipat itä-suomelle. Pojat on sen jo tehneet ja kuten varmaan jo mainitsin, Mio ja Hali on turvassa muutolta vanhemmillani Hyvinkäällä. 

Vanhemmillani asuukin tällä hetkellä äidin ja isän lisäksi kolme koiraa, pikkusiskoni ja joinakin päivinä myös minä. Pikkusiskoni on koiransa Lucan kanssa paossa vessaremonttia ja me ollaan muuten vaan välivaiheessa asumisemme kanssa. Kyllä on menoa ja meininkiä kun kahden taloudesta tulikin yllättäen seitsemän talous.. Sisältäen osia sekä siskoni että minun tavarakuormasta. Sori äiti ja iskä ;) Onneksi tilaa riittää hyvin meidän tarpeisiin.

Tässä meidän karvainen kööri:

Nauttikaa ihanista ja lämpimistä kevätpäivistä! (voiko pian sanoa jo kesäpäivistä?) Minä suoritan muuton kunnialla, saan pojat vihdoin saman katon alle ja aloitan itsekin kesän fiilistelyn.