Mitä meille kuuluu?

Hassua miten vähän nykyään on kirjoitettavaa, eikö kesän tullessa kaikkien pitäisi aktivoitua ja puuhastella vaikka mitä..? Tällä hetkellä ajan vie Halin agility, itseni ohjaama rallytoko sekä Halin päivittäiset rallytokotreenit ja liikkeiden varmaksi hiomiset. Ei meillä siis ihan sohvaelämää vietetä.

Itselläni on motivaatio-ongelmia agilityn suhteen, en olisi vielä keväällä uskonut, että näin tapahtuu. Niin kivaa tekeminen oli silloin. Motivaation puutteeseen on montakin syytä.. Kesän ajaksi treenit siirtyivät ulos ja anteeksi, mutta Surkealle kentälle. Ohjaaja vaihtui ja se vaikuttaa aika paljon tekemiseen; oma liikkuminen on surkeaa rasitusvamman takia ja juokseminen tällä hetkellä mahdotonta. Kesäksi siirryttiin myös edistyneempien ryhmään ja kyllähän ne isommat juoksujalat paljon enemmän osaa kuin me. Lisäksi panostan tällä hetkellä NIIN paljon rallytokoon, että agility jää väistämättä kakkossijalle. Käydään silti treeneissä ja pidetään hauskaa, pysyypähän esteet muistissa!


Ja kun oma motivaatio on hukassa, ei voi kuin kiittää koiraa, joka silti toimii hyvin!! Tiistain treeneissä Hali juoksi niin onnellisena keinua (hidastettuna tosin) ja puomia, että tuli hyvä mieli itsellekin. Hypyissä sattui pieni haaveri kevään sisätreeneissä ja Hali jännittää niitä edelleen :/ Yritän saada niistäkin hauskaa tekemistä tekemällä hyvinkin yksinkertaisia juttuja, sillä hieman jännittää miten käy rallytoko-kisoissa kesäkuussa kun radalla on (lähes) varmasti hyppy. Pisteitä ropisee jos poika ei suostu hyppäämään ollenkaan..

Kalenteriin kirjoitettu treeniaikataulu on pitänyt hyvin ja lähes joka päivä hiotaan Halin kanssa jotain liikettä. Ja kun treenit pidetään lyhyinä, motivaatio säilyy sekä koiralla että omistajalla. Onkin ihanaa huomata miten harjoittelu tuottaa oikeasti hyviä tuloksia! Ei olla vielä huippuja (lähellekään), mutta muutamat ennen vaikeat liikkeet menevät nyt kuin vettä vaan.. Eniten harjoittelua vaativat tällä hetkellä sivuaskel- ja houkutus-kyltti. Luultavasti huomaan juuri ennen kisoja, että joku alokasluokan liike ei toimi ollenkaan ja iskee paniikki :D

MUTTA mitä kuuluu pikku-Miuskille? Mio köllöttelee tällä hetkellä vaan kotona :) Kovat oli suunnitelmat aloittaa tämänkin pikkuherran kanssa rallytokoa, mutta poika on taas niin jumissa, ettei tule kuuloonkaan. Käveleminen on Miolle epämiellyttävää, lenkillä raahaudutaan vaan perässä.. Lisäksi Mio järsii etutassujaan usein, mikä kertoo jumeista jossain. Varasinkin ajan hierontaan ensi viikolle, viimeksi hieroja sai Mion auki ja liikkuminen oli pitkään hyvää, joten toivotaan, että nyt käy samalla tavalla.

Ja vaikka Miukkis on vähän jumissa, se tekee muutakin kuin nukkuu :)

Uusia liikkeitä

Näköjään blogi viettää tällä hetkellä pitkiä taukoja, meidän elämässä kun ei mitään suurta ja mullistavaa ole tapahtunut. Teen edelleen yövuoroja ja sekin verottaa osansa meidän jokaisen energiasta. Hauskaa miten koirienkin rytmit vaihtuvat niin, että päivällä nukutaan, mutta yhdeksältä työvuoron alkaessa jostain löytyy adhd-energiat ja työpaikan käytävät saavat kyytiä. Hyvä niin, mä saan ainakin nukkua päivällä niin pitkään kuin nukuttaa. Pojat on hyvin suunnitelmassa mukana :)

Menin ja tein jotain, mitä ei ehkä olisi pitänyt :D Kunnianhimoisesti ilmoitin Halin Helsingin rallytoko-kisoihin 5.6.11. Siirryttiin siis avoimeen luokkaan ja nyt on hieman kiire opetella uusia liikkeitä. Olen kuitenkin tehnyt hyvän treenisuunnitelman ja lähes joka päivä hiotaan jotain liikettä. Treenit eivät ole pitkiä, ehkä vartin mittaisia, mutta edistystä on jo tapahtunut. Eniten oon kiinnittänyt huomiota liikkeestä maahan sekä istu, seiso, kierrä koiran ympäri -liikkeisiin. Lisäksi ollaan otettu tiukkoja käännöksiä ja eteen istumista.

Ja miksi tulin kirjoittamaan tästä nyt, johtuu siitä, että Hali on oppinut seiso-käskyn!! Liikkeessä koira istuu sivulle, sen jälkeen nousee seisomaan ja pysyy paikallaan niin kauan, että minä kierrän koiran ympäri. Pari päivää sitten taoin päätäni seinään ja mietin miten saan koiran nousemaan seisomaan ja vielä pysymään siinä. Ja vieläpä niin, että minä seison selkä suorassa vieressä. Peppuautomaatti on alkanut toimimaan niin hyvin, että peppu menee maahan todella nopeasti minkä käskyn kohdalla tahansa. Mutta eilen, eilen se tapahtui! Hali oli muhinut liikettä päänsä sisällä, minä löysin liikkeeseen hyvän käsimerkin ja niin se vain tapahtui. Go Hali!!

Liikkeestä maahan -liikkeeseen olen myös ottanut käsimerkin, sillä kyyristelyjä ei avoimessa luokassa enää sallita. Minun on pysyttävä pystyssä ja Halin on tajuttava liikkeet pelkistä käskyistä ja käsimerkeistä. On alkanut sujumaan niinkin hyvin, että täytyy olla tarkkana, ettei Hali mene maahan kun pitäisi istua ja toisinpäin.

Seuraava haaste on istu, askel oikealle, istu -liike, jossa koiran rintamasuunta pitäisi pysyä koko ajan eteenpäin. Ja kun se sujuu, päästään houkutukseen :D Ounou, voin vaan kuvitella kuin huippua siitä tulee. Hali ei ole remmissä, ympärillä nakkeja, maksalaatikkoa, leluja ja ties mitä mielenkiintoista. Eikä niihin saa koskea!! :D No.. treeniä, treeniä vaan.

Mulla on kuulkaas hieno koira <3

Hyvän mielen päivä!

Olipas hyvä päivä! Käytiin Halin kanssa kisaamassa kolmatta kertaa rallytokon ALO-luokassa eikä olis voinut paremmin mennä. Tai olis, mutta oon todella tyytyväinen tähän suoritukseen. Itsehän teen parhaillaan viiden yövuoron putkea ja parin tunnin yöunilla lähdettiin tänään kisaamaan. Rataantutustumisen piti alkaa meidän osalta klo:14, mutta heti paikalle tultuani huomasin, että aikataulusta ollaan pahasti jäljessä. Rataan pääsin tutustumaan ehkä puoli neljältä ja meidän lähtönumero oli vasta 35:s (ALO-luokka lähti numerosta 13). Siinä piti hetki odotella ja miettiä järkevää strategiaa, jotta Halin mielenkiinto olisi kymppi vielä rataa suorittaessa. Ilma oli paahtavan lämmin, mutta onneksi sain Halille hyvän varjopaikan, jossa se köllötteli boksissaan.

Radalla oli TODELLA paljon seuraamista, joka ei ikinä haisteluiden vuoksi ole ollut meille hyvä juttu, mutta lähdin silti rennolla asenteella suoritukseen. Ensimmäinen varsinainen kontakti-liike oli 12:s, vähän pisti mietityttämään miten käy. Ei mitään paineita kun kyse oli kolmannesta tuloksesta ja AVO-luokkaan siirtymisestä :)

Rata lähti yhdistelmällä juosten-normaali vauhti-hitaasti ja olihan panostamista, että pysyi oikeassa tahdissa. Hitaasti-kyltiltä saatiin 1 virhepiste, ilmeisesti meidän hitaus ei ollut tarpeeksi hidasta. Spiraalit ja käännökset meni ihan superhyvin ja mikä parasta, Hali ei haistellut kertaakaan (!!) maata. Kunhan rullailtiin eteenpäin, huippua! Seuraavan virheen otan täysin omaan piikkiini: liikkeestä maahan -kyltille tultaessa luottamukseni Haliin katosi hetkeksi täysin enkä luottanut, että koira menisi maahan ilman apuja. Näytin maahanmenon kädellä ja tietysti Hali nousi käden mukana ylös, 10 virhepistettä aaargh! Viimeisissä eteentuloissa asennot olivat aivan vinoja, mutta en lähtenyt ottamaan kylttiä uudestaan sillä uhalla, että saadaan tuplasti virhepisteitä.. Vinoista asennoista siis loput virhepisteet.

Tuloksena Janakkalasta ALO 88/100p. ja RTK1!! Nyt heitetään hihna nurkkaan ja aletaan opettelemaan hieman jo hankalampia avoimen luokan liikkeitä. Koska päästään kisailemaan avossa, se on vielä kysymysmerkki :)

Kamera jäi tänään kotiin, osittain tarkoituksella ja siksi tämä tylsä postaus ilman kuvia. Kunniakirjasta ja tuloslapusta olisi voinut ottaa kuvan, mutta nekin nyt jäi. Oikeastaan tämä jääkin itselle muistutukseksi hyvästä (väsyneestä) päivästä. Miten jaksan muutaman tunnin unilla valvoa tämän yön, jää nähtäväksi.

Nyt voi sitten toivotella jo..

HYVÄÄ VAPPUA!

HALI 1-vee!

Tästä lähdettiin..

Ja tähän on tultu.´

Mun vauva-Hali täyttää tänään vuoden, aikamoista. Halista on tullut kyllä aikamoinen veijari, tai ainahan se on sitä ollut. Meidän yhteiselo lähti niinkin hyvin käyntiin, että meinasin ensimmäisen suoran aikana kääntyä ja viedä kiljuvan koiran takaisin :D Äänen avaamista kesti noin puoli tuntia, en voinut edes soittaa kenellekään kun toinen kiljui takapenkillä.

Poika on oppinut käyttäytymään niin autossa kuin muutenkin. Joku taisi Halin ottaessani olla vahingoniloinen, että sain vaikeamman koiran kuin maailman kiltein Miukkis on, mutta taisi käydä toisin.. Voisin sanoa, että Hali on ollut tähän asti vieläkin helpompi tapaus. Hali on vaan vähän pönttö, jonka pitää kokeilla ihan kaikkea, mutta (toisin kuin Miukkis) uskoo kun sanotaan.

Hännänheilutukset Minnille ja Cindy-siskolle, jotka viettävät tänään myös 1-vuotissynttäreitään!

"Mitäs sitä vapusta, mutku on mun synttärit!"

Mio liikkuu vaarallisilla vesillä

Sillä Halin kanaemoon EI koske kukaan muu!

Matto palasi takaisin

Loskakelit on ohi, Halista tulee iso poika huomenna (täten nimitän pojan virallisesti sisäsiistiksi *kopkop, koputtaa puuta*) ja vihdoin sain pesulassa käyneen olohuoneen maton paikoilleen. Halin ilme oli sanoinkuvailemattoman hämmästynyt ja tyyppi parkkeerasi siihen heti. Myös Miukkis rakastaa tätä mattoa ja päiväunethan siinä piti ottaa.

Näinkin tärkeää asiaa meillä tänään. Puhdas koti, hyvä mieli.