Päivän puhelinkuvia

Täytyy päivitellä tänne blogin puolelle, ettei facebookissa pidetä ihan koirahulluna.. Vaikka se nyt lienee selvää jo jokaiselle mun siellä kaverilistalla olevalle ystävälle :D

 

Tänään oli imurointipäivä ja sohvalla oleskeleva Nova huvitti mua niin paljon, että piti oikein pysähtyä kesken imuroinnin ottamaan pari kuvaa. Alkuun Nova makoili sohvalla tuijottaen mun puuhia, mutta kun imurointi vain jatkui ja jatkui, oli näkymä pian tämä..

 

 

Novaa ei siis imuroinnit paljon häiritse ;) Ensimmäinen näin rennosti ottava koira omalla kohdallani.

 

Toinen asia mille naureskelin tänään pitkin aamua liittyi Haliin, joka rakastaa kaikkia pehmeitä mattoja ja petejä. Etenkin uusi sellaisia. Viime viikot ollaan metsästetty Novalle uutta petiä, koska vanha on kulmista purtu ja turmeltu. Vanuja on myös revitty pedistä jo pitkään irti. Tänään paketissa tuli kaksi uutta petivaihtoehtoa, joista toisen Hali otti omakseen heti. Se vaihteli asentoa ja fiilisteli monta tuntia pedin päällä. Hali näyttää näissä kuvissakin juuri siltä kuin se sanoisi "Ethän ainakaan tätä palauta takaisin!" Novakin tykkäsi pedistä, mutta Hali ei antanut juuri vaihtoehtoja pedin valloittamiseen. Jossain vaiheessa ne makasivatkin siinä vierekkäin.. Voikin olla, että täytyy tilata toinen tällainen, pikkupojille oma ja Novalle oma.

 

Agilitykuulumisia

Agilitytreenit jää Novan kanssa pian kesätauolle, joten nyt on kai aika summata treenejä viimeisen kahden kuukauden osalta. Siirryimme Novan kanssa tosiaan toukokuun alusta Lotta Vuorelan oppiin Nauravan koiran treeneihin ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että saatiin ryhmäpaikka juuri sieltä. Nova ja etenkin minä olen oppinut valtavasti näiden kahden kuukauden aikana ja treenaaminen on tehnyt meille molemmille todella hyvää. 

Ollaan edetty hitaasti ja maltilla, luoden mahdollisimman hyvää pohjaa harrastukselle. Kun aloitimme ryhmässä, Nova osasi mennä putken vauhdilla, mutta siinä se pitkälti oli. Estehakuisuus olikin ensimmäinen työstettävä asia. Sen opetteleminen alkoi hitaasti, mutta kun Nova tajusi mitä siltä haetaan, harjoittelu alkoi todenteolla rullaamaan. Vähitellen lisättiin vaikeusastetta ja muutamassa viikossa mulla oli koira, joka hakeutui esteille todella hyvin. Lotta sanoi, että on koiria, jotka menevät heti alussa vauhdilla ja innolla, mutta esteiden hakemisen juju ei avaudu nopeasti. Sitten on koiria, jotka harkitsevat ja miettivät heti alusta alkaen mitä niiltä haetaan ja kun ne tajuavat jujun, ne on jo valmiita asian kanssa. Nova kuului kuulemma jälkimmäiseen ryhmään, sillä vauhti ei todellakaan ollut päätähuimaavaa alussa ja siitä oikein näki kuinka se harkitsi ja mietti mitä pitäisi tehdä. Nyt kahden kuukauden jälkeen meille sanottiin, ettei esteiden hakemista tarvitse treenata enää, koira osaa sen jo vähän liiankin itsenäisesti ;)

Esteiden hakemisen lisäksi treenissä on olleet valssit ja hyppytekniikka. Hyppytekniikan kohdalla kuvasimme Novan tekniikkaa ja todettiin yhdessä Lotan kanssa, että Novan selkä on vielä kehittymätön ja ikäänkuin pettää hypyissä. Sen ei tarvitsekaan olla vielä täysin kehittynyt, mutta nyt kun olen Novaa seuraillut, selässä tosiaan on keskivaiheilla "notko". Tästä syystä ollaan nyt kotona tehty syviä lihaksia vahvistavaa treeniä, joka toivottavasti auttaa vahvistamaan selkää. Tekisi mieli mennä myös fysioterapeutille, joka katsoisi Novan rakenteen läpi ja antaisi kotiin harjoituksia. Itsellänikin oli jossain vaiheissa haaveissa opiskella eläinfysioterapeutiksi (toivottavasti jouluna loppuvien) ihmisfysioterapiaopintojen jälkeen, joten siitäkin syystä fyssarilla käynti olisi mielenkiintoista. 

Nova on ehkä hivenen myös kömpelön oloinen ja tarkoituksena olisi nyt agilitytauolla treenata esimerkiksi takapäätä temppujen merkeissä. Olen tullut siihen tulokseen, että jalan nostaminenkaan pissatessa ei ole kunnolla alkanut siksi, että Nova menettää tasapainon todella helposti kun yksi jaloista nousee ylös. Jalan nostamisesta en ole huolissani, mutta parempi tasapaino ei varmasti olisi pahitteeksi.

Puomiin on tarkoitus opettaa pysäytyskontakti, jonka tiimoilta kävin ilman Novaa luennolla, missä käytiin läpi 2on2off-menetelmää. Laatikkotreenejä ei tosin ole vielä aloitettu kun puomiakaan ei nuoren iän vuoksi vielä juosta. Aalle opetellaankin sitten juoksukontaktit, mutta sekin on tulevaisuuden hommia.

Novan suuren koon olen sysännyt ajatuksissani täysin taka-alalle. Makseja en laita Novaa hyppimään, mutta haluaisin silti harrastaa näin innokkaan koiran kanssa enkä siksi jaksa kokoa juuri nyt ajatella. Novasta tulee niin suuri kuin tulee ja me porskutetaan eteenpäin :)

Kävimme tänään aamulla omatoimitreeneissä kaksin Novan kanssa ja sieltä seuraava kuva. Alkuun Nova makasi tuon esteen päällä, mutta harmillisesti Nova nousi ylös juuri kun otin kuvaa. Niin hauskalta se näytti. Maahan meneminen onkin meillä lempparihommia, missä vaan, milloin vaan.

 

Näin ylhäältä kuvattuna Nova ei näytä ollenkaan niin isolta ;)

Tehotreenissä meillä on myös ollut kiihtyminen, jota Nova tuntuu harrastavan ainakin mun silmissä todella paljon. Pentunahan Nova ei kestänyt edes sitä, että mä juoksen. Välittömästi alkoi älytön haukkuminen ja hyppiminen. Sitä on kitketty todella paljon pois yksinkertaisilla juoksuharjoituksilla, joissa haukkumista ja hyppimistä ei sallita lainkaan ja hienosti käytöksestä kehutaan ja palkataan. Paljon on menty eteenpäin, mutta kyllä riehumista edelleen löytyy jokaikiseltä treenikerralta. Hyvin Nova tuntuu kuitenkin tietävän, ettei se ole sallittua, sillä mun pysähtyessä ja sihistessä se kyllä ryhdistäytyy samantien. Ryhdistäytyminen saattaa olla vain hetkellistä, mutta se pienikin hetki on jo edistystä.

Huomenna taas ohjattuihin treeneihin, can't wait!

Väsähtäneet

Läheisyys lämmittää näin kylminä kesäpäivinä.. Taisi Hali ihmetellä Novan tyynyksi joutumista, mutta viihtyi siinä kuitenkin yllättävän pitkään. Mun ihanat pojat.

Katsokaas näitä korvia

 

Aika hieno pitkällisen liimauksen tulos, vai mitä? :D 

Miksi riemuitsen tästä nyt näinkin paljon, johtuu siitä, että Novalla on ollut korvat liimassa tammikuun alusta asti ja nyt 8kk iän tultua täyteen päätin olla liimaamatta niitä enää. Ensimmäisten liimojen kohdalla taitoin korvia vain noin 1/3 ja aina kun liimat irtosivat, korvat eivät nousseet koskaan kokonaan pystyyn, mutta lähellä se oli joka kerta. Lopulta rohkaistuin muutaman vinkin jälkeen laittaa ne kunnolla alas (taitoin siis lähes kaksinkerroin) ja kyllä kannatti! Korvat on olleet nyt irti liimasta lähes kuukauden ja pysyvät hienosti menossa mukana. En ole uskaltanut vielä siistiä korvakarvoja jos ne kevenee siitä liikaa ja nousevat ylös tai jos korvat tarvitsee vielä laittaa liimaan ja silloin pitkiä karvoja vielä tarvitaan. Ehkä se siistiminen on tehtävä kuitenkin pian, ainakin näiden kuvien perusteella ;) Eikun korvakuvien pariin, osaankohan edes suorittaa moista tehtävää. Nova on onneksi tottunut kaikenlaiseen käsittelyyn etenkin korvien kohdalla, joten antaa mun varmasti tehdä töitä rauhassa.

Näillä näkymin korvien tuunaus onnistui ainakin kohtuullisesti. Vaikka lopulta Novan tapauksessa ei olisi mitään väliä onko korvat pystyt vai taittuneet.. Mutta onhan ne nyt kivemmat noin ;)

Vai mitä ootte mieltä, Nova on ainakin happy!

Juhannusriemua

Itse vietän edelleen meneillään olevaa juhannusta töissä (hyvät rahat, jes!), joten suuria juhannussuunnitelmia ei meidän perheessä voitu tehdä. Eilisen aaton vietimme puoliskoni vanhemmilla ja kyllä sitä riemua saa ihan yhtälailla kaupunkijuhannuksesta! Etenkin kun harvinainen valoilmiö aurinko viihtyi seuranamme muutaman tunnin iltapäivällä. Sen pieni lämpö käytettiinkin erittäin hyvin hyväksi olemalla pihalla. Minä kameran takana vältin esim. frisbeegolf-heitot (vihaan sitä lajia, en käsitä miten voin olla siinä niiiiiin huono) ja koirat pääsikin kuvattavaksi oikein olan takaa. Seuraavassa meidän juhannustunnelmat kuvin.

 Novan frisbeeintoa

 

Illan vauhdit

Satunnaisina hetkinä maltettiin olla myös paikallaan..

Omien poikien lisäksi menossa olivat mukana kultaiset tytöt Helmi ja Nelli

Ja loppuun vielä illan sekoilut

Siinä taisi olla riittävästi kuvamateriaalia meidän juhannuksesta. Arvaatte ehkä kuinka väsynyttä sakkia meiltä kotoa aamupäivällä löytyi..

Toivottavasti te muutkin olette viettäneet yhtä riemukasta keskikesän juhlaa!

Nova 8kk

Säkä: 42cm

Paino: 9,3kg

Hauska huomata miten Nova on aikuistunut kaiken suhteen, näitäkään kuvia ei tarvinnut montaa ottaa kun Nova vain tapitti paikoillaan ja odotti koska lopetetaan. Muistan vielä elävästi ne kuvaukset kun tuntui, ettei pentu pysy paikoillaan millään. Kuten mitoista huomaa, ollaan jo liian lähellä maksirajaa ja viimeisestä kuvasta huomaa, että kasvua saattaa vielä tulla se sentti tai ylikin. Alan jo nyt työskentelemään asian kanssa ja vaikka Nova liian iso sheltti onkin, on se silti mahdottoman kaunis! Ja mahdottoman rakas, en vaihtaisi kehenkään toiseen.

Näinkin voi käydä..

En tiedä olenko täällä aiemmin maininnut, että Mion esinahka oli tulehtunut keväällä ja saimme siihen eläinlääkäriltä voidetta, jota laitoimme useamman kerran päivässä. Tilanne näytti jo paljon paremmalta, mutta Mio edelleen nuoli paljon alapäätään ja se selvästi vaivasi. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että tuppo karvoja meni nahan väliin, kiertyi pippelin ympärille ja hiersi sinne hieman verestävän jäljen. Yritimme itse saada karvaa pois (emme tienneet kiertymästä vielä silloin), mutta Mio oli todella kipuinen eikä hommasta tullut mitään. Eikun eläinlääkäriin, nukutus, karvatuppo pois ja 10 päivän antibioottikuuri päälle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kuvitelkaa millainen kipu Miolla on ollut. Siinä meni kuitenkin muutama päivä ennenkuin lääkäriin ennätettiin/tajuttiin edes mennä. Kyllä on tuon pienen sisupussin kipukynnys myös hyvinkin korkealla, sillä Mio käyttäytyi ihan tavallisesti jatkuvaa nuolemista lukuunottamatta.

Kun nyt kuulumisia alettiin kertomaan, jatketaan muidenkin osalta. Hali jatkaa edelleen kaiken nuolemista ruokailujen jälkeen, vaikka kortisonin piti viimeistään auttaa tilanteeseen. Jossain vaiheessa päätin jo jättää sen pois kokonaan, mutta olen nyt antanut 1/4 tabletin joka kolmas päivä, samassa rytmissä kun Mio saa kilpirauhaslääkkeensä. Kai se tarvii Halikin viedä jossain vaiheessa uudelleen lääkäriin ja kysyä, että mitä sen kanssa tehdään. Kukaan ei vaan tunnu osaavan auttaa ja käynnit on olleet tähän asti turhia.. Lopetanko lääkityksen ja odotan, että Hali saa mahahaavan tai muun vastaavan vakavan tilan vai auttaako lääke oikeasti!?

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä Nova, jonka kanssa ollaankin oltu kovinkovin ahkeria erityisesti harrastusrintamalla. Tokon viiden kerran kurssi loppui tällä viikolla ja täytyy todeta, ettei Nova mikään tyhmä kaveri ole. Nyt kun ohjelmoin kalenteriin liikkeet ja hiotaan niitä oikein urakalla, voin jopa harkita kisaamista lajin tiimoilta joskus. Mutta siihen on vielä matkaa, ajatus on kuitenkin alkanut jo houkuttaa. Erityisesti jos tuo jättiläinen (rakennekuvat ja mitat lisään huomenna) kasvaa nyt kuitenkin liian isoksi ja agilityn parissa kisaamista täytyy vakavasti harkita. Agilityssa ollaan käyty kerran viikossa, jonka lisäksi ollaan tehty lyhyitä omatoimitreenejä muutaman kerran viikossa. Edetään erittäin hitaasti ja maltilla, malttia kun tuon kiihkoilijan kanssa täytyy erityisesti olla ;) Nova on osoittautunut senkin parissa ihan fiksuksi tapaukseksi ja kyllä harmittaa (isolla Hoolla) jos joudutaan mediluokka hylkäämään.

Loppuun vielä video Novan uudesta lempiharrastuksesta.. Eilen ostettiin sille oma frisbee ja tänään mennään testaamaan sen toimivuutta :)