Tänään käytiin kokeilemassa olisiko Miosta uimariksi. Seuraksi saatiin Katri ja mäyräkoira Lyyli. Lyyli on jo kokenut polskuttelija, joten ajateltiin että Miokin innostuisi uimisesta Lyylin esimerkillä. Ihan näin ei kuitenkaan käynyt, Lyyli uiskenteli kepin perässä ja Mio pääsi niinkin pitkälle, että kasteli jopa tassunsa..
Kovasti olisi tehnyt mieli uida, uskallus ei vaan ihan vielä riittänyt. Ehkä seuraavalla kerralla Mio menee jo pidemmälle. Tai sitä seuraavalla. Tuon kiven päälle Mio uskaltautui, mutta pois ei enää ollutkaan niin helppo tulla.
Lopuksi käytiin vielä kävelemässä metsälenkki, tuloksena erittäin likainen ja roskainen karvaturri. Mio oli niin ihastuksissa Lyylistä, ettei luoksekutsut ja herkut kiinnostaneet yhtään. Eipä me tuota vapaanaoloa juuri olla harjoiteltu, joten ei ihme.. Ja kun seurana oli vielä ihastuttava tyttö.
Loppuilta kului Mion osalta nukkuessa. Eikä ihme, sellaista oli menokin. Harmi, että tuonne on liian pitkä matka kävellen. Ehkä Katri ja Lyyli ottaa meidät toistekin mukaan uimareissulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti