Piiiikku retki

Kuten lupasin, tässä tulee nyt pienimuotoinen (?) selostus meiän reissusta. Me matkustellaan aika paljon mun isosiskon kaa, tää oli näin nopeesti laskettuna meiän viides tai kuudes yhteinen reissu viime vuosien aikana.. Mietittiin pitkään mihin lähettäis tänä keväänä, lopulta saatiin halpa matka Havajille ja pitihän siihen tarttua :) Oltiin siis Honolulussa, Waikikilla reilu viikko.. Lennettiin Lontoon ja Losin kautta, matka kesti oikeestaan tasan vuorokauden, mutta koska aikaeroa Havajille on 13 tuntia, säästettiin menomatkalla paaaaljon aikaa.. Lähettiin Suomesta aamulla, lennettiin 24 tuntia ja silti oltiin saman päivän iltana Havajilla. Kuinka kätevää! :D Jet lag vähän sit vaivaskin perillä, mutta eipä haitannut kun tarkotuksena oli vaan maata rannalla tai altaalla :D

Tässä Honolulua, kohtuu siistin näköstä:


Näkymiä hotellihuoneen parvekkeelta, toisessa näkyy se allaskin..



Miks meiän ostoskadut ei näytä tältä?


Näillä oli aika kätevää kulkea paikasta toiseen.. Meiän hotellin asiakkaat sai kulkea ilmaseks yhdellä linjalla ja sitä tuli jonkin verran käytettyä. Hitaitahan noi trolleyt on, mutta kun meillä ei ikinä ollu kiire mihinkään, istuskeltiin vaan kyydissä ja venailtiin perille pääsyä tyytyväisinä :D Waikikilla oli kyllä niiiiin helppo mennä paikasta toiseen, eikä välimatkatkaan ollu järin pitkiä. Hyvä jos tarvittiin karttaa kaks kertaa koko HAVAJIN matkan aikana.


Käytiin Hanauma Bayssa snorklailemassa. Tavotteena oli nähdä kilppareita, mutta ois pitäny mennä tosi pitkälle, että niitä ois mahdollisesti nähny.. Mä ajauduin aika pitkälle tosta rannasta, mutta mun lasit alko hörppii vettä ja oli käännyttävä takas. Sit oliki röörit täys suolavettä, NAMM. Mutta näky kivoja pikkukaloja.. Ja vähän isompiakin.




Nää kuvat on viimiseltä illalta Waikikilla, jonka jälkeen meiän matka saikin jännän käänteen..



Mä eksyin minuutiks iltalehden sivuille vikana iltana Honolulussa ja ehdin näkee etusivulta otsikon, että Islannissa on posahtanu joku tulivuori. Mietittiin, että onkohan siellä käyny pahasti, mutta ei juuri sen enempää.. Aamulla kun tultiin kentälle, joku virkailija puhu että Lontoossa on räjähtäny tulivuori ja niiden kenttä on kiinni. Wtf, Lontoo, tulivuori!? Sit alko pikkuhiljaa palaset loksahtelee paikoilleen ja tajuttiin, että meiän lentoreitti menee just Islannin päältä ja jos Lontoo on kerta kiinni, ni mihin me mennään O_o Yks virkailija ei ois päästäny meitä edes eteenpäin, mut onneks toinen päästi ja lähettiin Losiin.. Katottiin se järkevämmäks ku jäädä Oahulle venailee lentoa ties mihin ja ties koska.

Losissa ei oikein kukaan tienny muuta kuin, että Lontoo on tosiaan kiinni eikä me sinne ainakaan voida mennä. Joiltain American Airlinesin tyypeiltä kyseltiin tilannetta ja ne vaan sano, että "we don't know ja no can do, pääsette ehkä viikon päästä pois täältä" GREAT! Onneks siellä kentällä oli yks IHANA miesvirkailija, joka sai meille 15 tunnin päästä lähtevälle New Yorkin lennolle paikat ja vielä Nykistä Helsingin lennolle vikat kaks paikkaa (joita ei kyl sit IHAN hetkeen päästy käyttämään)..

Oltais voitu jo Losissa ottaa hotellimajotus, mutta aateltiin että jaksetaan kyl olla yks yö kentällä ja säästetään rahaa Nykiin, jos (ja KUN) joudutaan jäämään vielä sinnekin. Seuraavat 15 tuntia hajoiltiin kentällä ja tuijoteltiin yö tätä ruutua (se näytti pikakuvaa Losin kentästä vaihtuen koko ajan päivästä yöhön ja JOO TIIÄN, oli TYLSÄÄ)..


Lennettiin siis Losista New Yorkiin ja vaikka molemmat tiedettiin, ettei me tulla pääsee sieltä heti suoraan Helsinkiin, jossain pienesti silti toivottiin että tilanne oiskin yhtäkkiä muuttunu ja hiphei, me päästäänki heti kotiin. Mutta eihän se menny niinku elokuvissa ja jokaisen euroopan lennon kohdalla luki CANCELLED. Pari Finnairin työntekijää sattu tulemaan meitä vastaan ja kyseli, että tiedetäänkö me tilanne ja halutaanko me varata paikat seuraavalle lennolle, jossa on tilaa. No tietty me haluttiin ja TITTIDIDII, seuraavat vapaat paikat oli torstaille. Tuolloin oli siis perjantai ja meiän lento lähtis melkein VIIKON päästä..!

Voin kertoo, että tässä vaiheessa mä hajosin. En ollu nukkunu edellisenä yönä yhtään, halusin vaan kotiin, ei ollu puhtaita vaatteita (tai ylipäätään vaatteita siihen kylmyyteen), oltiin ihan vieraassa ja ihan muutaman miljoonan ihmisen pikkukaupungissa, mun pitäis olla lauantaina jo töissä ja meiän lento lähtis seuraavana torstaina (jos sillonkaan, kuten Finnairin työntekijät meille ilmotti)..!! Mulla ei todellakaan ois ylimäärästä rahaa jäädä hengailee Nykiin viikoks!! Ah, olipa ihana tunne, mut eihän se mitään auttanu, sinne oli jäätävä. Ekaks yöks jäätiin aika kalliiseen lentokenttähotelliin ja päätettiin, että koitetaan nukkua niin paljon ku mahollista ja seuraavana päivänä päätetään mitä tehdään ja mihin mennään loppuajaks.

Meil on ollu siskon kaa tapana päättää jo edellisellä reissulla mihin matkustetaan seuraavaks, että olis taas jotain mitä odottaa. Matkalla Honoluluun me päätettiin, että lähetään ens keväänä New Yorkiin! Jee, kuulostipas kivalta idealta. Eikä tarvinnu venata seuraavaa kevättä, viikon päästä löydettiin itsemme täältä:



Ah, toi sinkkuelämää mainos oli ihana!


Lentokenttähotellissa oli ilmanen netti ja saatiin sieltä varattua ittellemme hostelli seuraavaks viideks yöks. Onneks ei ollu eka kerta kun varailtiin netistä hostelleja ja onnistuttiinki löytämään se aika helposti. Sit vaan kentältä saatu metrokartta ja kämänen Nykin kartta käteen ja suunnistamaan! Me ollaan kyl siskon kaa loistava kaksikko matkoilla, Hanna hoitaa käytännön juttuja ja päättää mihin mennään, mä hoidan kartat ja suunnistamisen.. Kummankaan ei tarvii puuttua toisen tekemisiin ja homma hoituu täydellisesti. Lähes aina :D

Hostelli oli ihan Central Parkin vieressä, sijainti siis loistava! Hostellin taso ei ollu niin loistava, mutta siinä vaiheessa se oli ihan sama kun kyse ei kuitenkaan ollu mistään ihan murjusta. Hostelli oli YMCA:n ja kuten näkyy, ihan puiston vieressä:


Sit vaan koottiin ajatukset, ahdistukset ja yritettiin rauhottua ajattelemaan ylipäätään koko tilannetta, mitä kaikkea pitää järjestellä Suomen päässä ja keille kaikille pitää ilmottaa, ettei ollakaan ihan hetkeen tulossa kotiin. Tässä vaiheessa toivoi, että olis yhtään sellanen 'go with the flow' -ihminen ja osais ajatella tilanteen mahdollisimman positiivisesti. Meillähän ei missään vaiheessa ollu minkäänlaista hätää ja äiti (KIITOS <3) oli HETI valmis auttamaan rahallisesti eli kaikki meni siltä osin hyvin, mutta se epätietosuus ihan kaikesta oli järkyttävää. Ei yhtään tienny ollaanko Nykissä viikko, kaks vai kolme. Rahaa menetti koko ajan kun samaan aikaan olis pitäny olla Suomessa töissä ja maksaa majotusta ja elämistä New Yorkissa.

Ja hei, Nykissä ilman rahaa!!! Siellä oli miljoona kauppaa, joista olis löytyny vaikka mitä. Sit ne piti vaan ohittaa tai kiertää kaukaa, mikä rangaistus tää oli olevinaan!? Kiva suunnata Nykissä Hennesille, että saadaan halpoja pitkähihaisia paitoja et ylipäätään pystytään kävelemään ulkona. Siis Hennesille, huh.

Musta on huvittavaa miten kaikki jenkeissä on niin mahtipontista. Et siel on m&m-karkeille oma kolmekerroksinen (3!) kauppa, jossa myydään äm-ämmiä kaikissa mahdollisissa väreissä. Mä oisin tahtonu mustia ja valkosia, joita ois voinu laittaa kivoihin purkkeihin ja sisustaa niillä kotia :D Mutjoo, en sit raahannu niitä kotiin.


Sit pläjäys kuvia. Otin niitä jonkin verran kun kierrettiin aika paljon kävellen ympäriinsä.. Takas on kyllä päästävä, niin paljon jäi vielä näkemättä! Mähän rakastuin tähän kaupunkiin ihan täysiä <3






Mut se miten me lopulta päästiin pois, oli ihan säkää ja mun Suomessa asuvan kaverin ansiota (koska Finnairin tiedotus oli p***eestä)! Mun kaveri ilmotti, että Nykistä olis luultavasti lähdössä kolmelta yöllä lento Helsinkiin, jota me sit alettiin selvittelee ja kyllä, näin tosiaan oli. Kello oli tässä vaiheessa ehkä kuus illalla ja me oltiin keskellä pahinta ruuhkaa Times Squarella. Yhdeksän tuntia aikaa lennon lähtöön, mut luultavasti paikat lennolle jaettaisiin paaaaljon aikasemmin.. Tehtiin diili, et mun sisko menee kentälle ja katsastaa tilanteen, mä meen pakkaa loppuun meiän kamat ja lähen täysii kentälle jos mun sisko vaan ilmottaa, että nyt mennään. Siinä sitä sit juostiin (ja lujaa!) tahoillamme kentälle ja hostellille. Seuraavat neljä tuntia oli ku elokuvista.. Kentältä tosiaan lähti lento, mut mun sisko ei saanu meitä lennolle koska mä en ollu paikalla. Mun olis selvittävä kentälle tunnissa, ni luultavimmin saatais paikat lennolle..

Juoksin täysii checkkaa meiät ulos hostellista ja täysii taksiin. Kuski sano, että pahimmillaan kentälle voi mennä puoltoista tuntia (Oh god, mulla ei ollu aikaa sellaseen), mut onneks onni oli meiän puolella ja tää jännittävin ja tärisyttävin matka oli ohi reilussa tunnissa.. Sit jännittämään kuinka meiän käy. Joku virkailija sano, ettei me päästä ainakaan ekojen joukossa ku ei olla alkuperäisiä Finnairin asiakkaita (camoooon, tähänkö tää nyt sit kaatuu), mut onneks paikalla oli jälleen IHANA miesvirkailija, joka vaan ilmotti, että nää tytöt tulee lennolle. Tää samainen mies oli vastaanottamassa meitä kun tultiin Losista Nykiin ja muisti meiät sieltä.. Päästiin sisään tullialueelle ja jännitystä lennon lähtemisestä kesti just siihen asti kun kone nous ilmaan. Koko ajan sai hermoilla millä aikataululla Suomi taas sulkee kenttiään kun lentoaikaa olis kuitenkin se 9 tuntia.

Neljän tunnin odottelun jälkeen kone nousi ja kotimatka VIHDOIN alko. Ei uskallettu ilmotella juuri kenellekään meiän tulemisesta Suomeen, viimisten päivien aikana ei antanu ittensä toivoa tai luottaa juuri mihinkään sen puolesta, että oikeesti päästäis pois.. Mä monta kertaa mietin, että ylireagoidaanko me totaalisesti, mut oikeesti tilanne oli ihan hirvee.. Niin meille ku monelle muulle. Me törmättiin monesti ihmisiin, jotka vaan hajoili kun kukaan EI TIENNY MISTÄÄN MITÄÄN. Parasta on se kun sulle sanotaan, että kentät saattaa olla kiinni monta viikkoa, siellä saattaa räjähtää uus tulivuori, tuhkapilviä tulee koko ajan lisää ja tää koko tilanne saattaa kestää useamman VUODEN. Mieltä ylentävää! Tavallaan oli kiva tietää tilanne, mutta tavallaan ei yhtään. Ja kylhän me nyt tiedettiin, ettei jouduta siellä montaa vuotta olemaan, mutta jokainen viikko tulis maksaa meille eikä mistään tulis lisää rahaa.

After all, New York oli ihan mieletön paikka!! Matkustakaa kaikki sinne kun se tulivuori lopettaa tupruttelunsa eikä oo välitöntä vaaraa jäädä jumiin valtameren taa. Munki pitää kyl lähtee takas.. Hmm, jos sit vaikka ens keväänä ;D NIIN ja menkää Havajillekin, sekin oli ihan mieletön!

(Haha, ei tosiaan tullu mitään syväanalyysiä.. EIPÄ :D Respektit niille, jotka luki tän loppuun asti!)