Törmäsin maanantai-aamuna pari päivää sitten kotiutuneeseen labbiksen pentuun ja tämän omistajaan. Vaikka olin jo siinä vaiheessa myöhässä töistä, oli pakko pysähtyä vähän ihastelemaan ja rapsuttelemaan. Suloisella suklaanruskealla oli vielä oranssi tunnistusmerkki otsassa :) Mitä jäin kuitenkin tapaamisen jälkeen pohtimaan oli, kuinka varhaisessa vaiheessa ihmiset antavat jo periksi koiralle ja sen suloisuudelle? Ja miten se näkyy koiran käytöksessä kun sen annetaan jo varhaisessa vaiheessa itse valita mitä haluaa ja mitä ei?
Tapaamisessa tuli esille, että söpöläinen jäi tuolloin maanantaina ensimmäistä kertaa yksin kotiin ja omistaja pohti mitenhän tämä tulisi sujumaan. "On mulla sille keittiössä portti, sen pitäisi olla sen takana, mutta en mä tiedä viitsinkö jättää sitä sinne kun ei se oikein tykkää olla siellä. Mä annan sen sit varmaan olla koko kämpässä." Ajattelin alkuun, että en sano mitään, mutta avasinpa suuni kuitenkin. Itse olen sitä mieltä, että koira tottuu siihen mihin sen totuttaa ja on ihan normaalia, että pieni pentu vähän kapinoi kun se laitetaan yksin portin taakse. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koira kärsisi portin takana tai että se voisi paremmin jäädessään yksin koko asuntoon. "Joojoo, jätät sen vaan portin taakse, kyllä se siihen tottuu. Se on tavallaan ihan normaalia jos pentu ei ole alkuun hiljaa. Kyllä se siihen kuitenkin pikkuhiljaa tottuu." Kommenttini jäi tähän, vaikka mielessä tulvi kaikenlaisia ajatuksia.
Tämä on nyt vain yksi esimerkki monen joukossa enkä tarkoita, että tästä suklaanruskeasta söpöläisestä kasvaisi perheen tyranni. Nämä ovat vain pieniä juttuja, jotka ovat mielestäni tärkeitä aloitettaessa yhteistä elämää pienen nelijalkaisen kanssa. Kun alusta asti pysyy tiukkana ja kertoo selvästi yhteiset pelisäännöt, pentu ei edes tiedä muusta. Miukkista ottaessani päätin, että koirani ei nuku sängyssä eikä ole vapaana koko asunnossa kun en itse ole paikalla. Nämä päätökset ovat pitäneet ja molemmat karvakorvat ovat tottuneet siihen. Koirat ovat portin takana keittiössä yöt ja yksinoloajat. Myönnän kyllä, että olen päässyt tosi helpolla.. Kumpikaan ei ole koskaan valittanut yksinjäämisestä, mutta keittiöstä on samalla muodostunut niin sanottu rauhallinen alue ja molemmat tietävät miten käyttäydytään kun portti sulkeutuu. Koira kuitenkin nukkuu melkein koko ajan ollessaan yksin, ne eivät tarvitse siihen koko asuntoa.
Tapaamisessa tuli esille, että söpöläinen jäi tuolloin maanantaina ensimmäistä kertaa yksin kotiin ja omistaja pohti mitenhän tämä tulisi sujumaan. "On mulla sille keittiössä portti, sen pitäisi olla sen takana, mutta en mä tiedä viitsinkö jättää sitä sinne kun ei se oikein tykkää olla siellä. Mä annan sen sit varmaan olla koko kämpässä." Ajattelin alkuun, että en sano mitään, mutta avasinpa suuni kuitenkin. Itse olen sitä mieltä, että koira tottuu siihen mihin sen totuttaa ja on ihan normaalia, että pieni pentu vähän kapinoi kun se laitetaan yksin portin taakse. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koira kärsisi portin takana tai että se voisi paremmin jäädessään yksin koko asuntoon. "Joojoo, jätät sen vaan portin taakse, kyllä se siihen tottuu. Se on tavallaan ihan normaalia jos pentu ei ole alkuun hiljaa. Kyllä se siihen kuitenkin pikkuhiljaa tottuu." Kommenttini jäi tähän, vaikka mielessä tulvi kaikenlaisia ajatuksia.
Tämä on nyt vain yksi esimerkki monen joukossa enkä tarkoita, että tästä suklaanruskeasta söpöläisestä kasvaisi perheen tyranni. Nämä ovat vain pieniä juttuja, jotka ovat mielestäni tärkeitä aloitettaessa yhteistä elämää pienen nelijalkaisen kanssa. Kun alusta asti pysyy tiukkana ja kertoo selvästi yhteiset pelisäännöt, pentu ei edes tiedä muusta. Miukkista ottaessani päätin, että koirani ei nuku sängyssä eikä ole vapaana koko asunnossa kun en itse ole paikalla. Nämä päätökset ovat pitäneet ja molemmat karvakorvat ovat tottuneet siihen. Koirat ovat portin takana keittiössä yöt ja yksinoloajat. Myönnän kyllä, että olen päässyt tosi helpolla.. Kumpikaan ei ole koskaan valittanut yksinjäämisestä, mutta keittiöstä on samalla muodostunut niin sanottu rauhallinen alue ja molemmat tietävät miten käyttäydytään kun portti sulkeutuu. Koira kuitenkin nukkuu melkein koko ajan ollessaan yksin, ne eivät tarvitse siihen koko asuntoa.
Alueen pienentäminen auttaa myös siihen, että tuhojen tekeminen rajoittuu vain yhteen huoneeseen :) Itse olen säästynyt siltäkin aika lahjakkaasti (onko mulla kiltit koirat vai mitä..) ja ainoastaan keittiön seinä on vähän kärsinyt tappiota Mion ja Halin pentuaikoina. Mutta takaisin siihen kuriin ja järjestykseen. Toivoisin vain, että jokainen koiranomistaja ajattelisi koiraansa koirana eikä antaisi heti periksi niille kahdelle suloisesti tuijottavalle nappisilmälle. Tottakai pitää helliä ja halailla, mutta se tulee järjestyksessä viimeisenä ja kun näin on, halaileminenkin on kaksinverroin kivempaa.
Tarinan opetus ei ole: hommaa portti ja pidä koiraasi siellä kun se on yksin. Se on: pysy päätöksissäsi ja opeta koira Sinun tavoillesi. Koira ei tiedä paremmasta jos sille ei kerrota paremmasta. Ole kotisi ja koirasi herra, jotta koira ei ota paikkaasi. Ja voi että, toivottavasti törmään siihen labbis-söpöläiseen mahdollisimman pian uudestaan <3
Tarinan opetus ei ole: hommaa portti ja pidä koiraasi siellä kun se on yksin. Se on: pysy päätöksissäsi ja opeta koira Sinun tavoillesi. Koira ei tiedä paremmasta jos sille ei kerrota paremmasta. Ole kotisi ja koirasi herra, jotta koira ei ota paikkaasi. Ja voi että, toivottavasti törmään siihen labbis-söpöläiseen mahdollisimman pian uudestaan <3
Yksi pieni kommentti sai mut näköjään avautumaan ihan kunnolla ja pohtimaan asiaa vähän liikaakin.
Mä vaan olen tätä mieltä, mitä mieltä sä olet?
Mä vaan olen tätä mieltä, mitä mieltä sä olet?
2 kommenttia:
Näin jälkikäteen olen samaa mieltä. Pitäkää säännöt selvinä ja pysykää niissä joka tilanteessa. Tähän ei meillä ole pystytty, ja sen huomaa. Aatu on monessa suhteessa saanut periksi (nukkuu nykyään vieressä ja tulee sohvalle, vaikka alkuun suunniteltiinkin toisin). Nämä nyt ovat pieniä juttuja mutta kuitenkin. Muutoinkin säännöt ovat meillä liian ihmismäiset; eivät tarpeeksi mustavalkoiset koiran aivoille. Tähän on kyllä yritetty asian hoksaamisen jälkeen paneutua enemmän. On monia asioita, jotka tekisin nyt koiran hankkiessani toisin... kai se vaan niin on, että ensimmäinen koira saa kohtalokseen epäjohdonmukaisuutta ja monia virheitä omistajan puolelta. Vaikka tuskin sitä toisenkaan koiran kohdalla kaikilta virheiltä säästyisi.
Pentuaika oli ainakin meillä kovin kaaottista, vaikka helppo pentuhan Aatu oli. Aatu oppi pyytämään ulos kolmen viikon (_intensiivisen_) harjoittelun jälkeen. Vahinkoja toki sattui edelleen pitkään. Koskaan Aatu ei purrut mitään. Yksinolleessaan Aatu jäi pentuaitaukseen ja yöt Aatu vietti alkuun suuren suuressa matalareunaisessa pahvilaatikossa iskän ja äiskän makuuhuoneessa (häkkiä kun meillä ei ole tullut hankittua). Tämä siksi, että halusimme Aatulle jonkin oman paikan, jossa nukkua ja johon pissa ei tulisi. Muutaman viikon jälkeen, kun öisin ei enää tarvinnut käydä ulkona, Aatu sai olla yönsä jo vapaasti makuuhuoneessa. Päättäväisyys näissä pentuharjoittelussa kannatti.
Omalla kohdalla moni sääntöjen ja koulutuksen epäjohdonmukaisuus on tapahtunut huomaamatta. Asian on ymmärtänyt vasta jälkikäteen. Tästä esimerkkinä se, kun Aatu meille tullessaan uikutti koko ajan. Minä tietenkin vastasin uikutikseen ihan aina. Ell sitten sanoi, että hyvin on koira omistajansa kouluttanut. Uikutus oli siis vain keino saada haluamansa heti. Minähän en siis aina saanut edes syödyksi tai käytyä vessassa Aatun uikutuksen mukaan juostessani. Itse luulin uikutusta hätähuudoksi: "Äiti olen kipeä!" Tämä siis silloin, kun Aatu oli juuri tullut meille, ja minulle koko koirajuttu aivan uusi asia. Että näin! :) Tästä taisi tulla aikamoinen romaani!
Uskon myös tuohon, että ensimmäinen koira saa osakseen tosi paljon huomiota ja välillä vähän vääränkinlaista. On vaan tosi valitettavaa, että koiran annetaan joissain tapauksissa hallita ihan koko perhettä ja ihmiset on pulassa kun koira ei olekaan niin ihana kuin aluksi kuviteltiin ja unelmoitiin.
Mäkin olen päässyt helpolla näiden kahden kanssa ja tietysti asiaa helpottaa ihan hurjasti se, että kokoa on todella minimaalisesti. Mutta jenkkiläisiä koiraohjelmia seuranneena olisin omalla käytökselläni voinut saada näistäkin ihan järkyttäviä dominoijia ja rääkyjiä :D Tietysti jokainen koira tuo myös omalla luonteellaan lisää tällaiseen käytökseen..
Täytyykin lähteä kirjastoon lainaamaan Cesar Millanin kirjoja :D
Lähetä kommentti