Annoin pojille eilen ajanviettoluiksi pienet poronluut, joita tilasin lauantain pakastetilaukseen. Hali ei IHAN ymmärtänyt, että luu kuuluisi jäytää ja syödä. Hali-pönttö keskittyi lähinnä luun kuljettamiseen huoneesta toiseen, sen nuolemiseen ja lopulta hylkäsi sen tyynesti matolle. Kaikki, jotka tuntevat Halin, löytävät nyt kasvoiltaan ihmettelevän ilmeen. Maailman ahnein Hali hylkäsi luunsa! Kyllä.
Toiseksi ahnein pikkukoira söi kyllä tyytyväisenä luunsa, Miolle mä nämä oikeastaan ostinkin. Kiitos Mio, mun ei tarvitse keksiä uutta tarkoitusta kilolle poronluita. Miukkis rouskutteli omansa ja siirtyi sen jälkeen Halin luuhun, eikä Halia haitannut yhtään O_o Mun täytyi kuitenkin tässä vaiheessa puuttua asiaan ja ottaa luu Miolta pois, kahdesta luusta kerralla olisi ehkä tullut jo liikaa luuta kaverin pieneen vatsaan.
Tämä ilta onkin sujunut iloisesti pakastemöhkäleiden pilkkomisessa. Aika kauan joutui sulatella, että könteistä irtosi yhtään mitään. Mutta kiitos isoveljen lahjaksi antaman superhyvän keittiöveitsen, sain aikaiseksi pieniä poronjauhelihapalasia. Veitsi saattoi olla tarkoitettu mun omien ruokien tekoon, mutta toimii tässä tarkoituksessa loistavasti! Taidan muutenkin huolehtia tällä hetkellä paremmin koirien kuin omasta ruokavaliosta, joten: pääasia, että veitsi on käytössä :D Aikamoista hommaa tämä, alkakaa ihmeessä barffaamaan ;)
Ja koko operaation ajan jaloissa pyöri kaksi lihanhimoista kiilusilmää:
3 kommenttia:
<3 kaks söpistä !
"Hmmmmm, herkkua", sanoo Aatu porosta! :D
Joo, niin meilläkin sanotaan. Yäk :D
Lähetä kommentti