Kaikki elämäni koirat -blogissa mietittiin joku aika sitten koirien lempinimiä ja itsekin oli pakko tarttua aiheeseen, sillä kyllä, meidänkin pikkumiehiltä on löytynyt ja löytyy jos jonkinlaista lempinimeä. Lempinimet ovat kivoja, hauskoja ja ovat omalla tavallaan vielä kivempia kuin virallinen kutsumanimi. Meillä isäni on se, joka keksii parhaimmat nimet, käyttää niitä ensin itse ja lopulta myös koko muu perhe kutsuu koiria näillä nimillä.
Mio on saanut lempinimiä alusta asti, siitä on niin helppo väännellä kaikenlaisia muunnoksia. Koiran pää on varmasti täysin sekaisin kaikista mahdollisista nimistä, ei pidä ihmetellä miksi koira ei todellakaan tule luokse kun sitä huudetaan. Hali onkin ollut hieman hankalampi, siitä ei niin helposti väännetä erilaisia nimiä. Mutta isäni ja poikaystäväni ovat onnistuneet tässä tehtävässä oikeinkin mallikkaasti.
Hurmuri-Mion ensimmäiset lempinimet taisivat olla Mioska ja Miuski. Näistä tehtiin muunnoksia ja nykyään käytössä ovat Miukki, Miukkis ja uutena aivan loistava (isäni keksimä) Miukin maukin :D Joku saattaa ulkona kulkiessamma ihmetellä kun huutelen "Miukin maukin, mennään jo!" Itselle tästä nimestä tulee mahdottoman hyvä mieli.
Alkuun ajattelin, että Hali ei tule ikinä saamaan lempinimiä, niitä ei vain keksitty niin helposti kuin Mion kohdalla. Ihmisten keskuudessa Halia kutsuttiin Pöntöksi, ihan vain siksi, että se on luonteeltaan niin pönttö! Lopulta käyttöön tuli (kiitos iskä) Hallikainen ja nykyään mulla on lenkillä mukana Miukin Maukin ja Hali-Hallikainen. Järkyttävää :D Puhuttaessa Hallenbergista, tarkoitetaan myös tätä pientä mustaa murisijaa.
Lempinimet ovat muiden mielestä varmasti kamalia ja to-del-la outoja, mutta käytössä niistä tulee ihan normaaleja, uskokaa pois :)
Psst. Halista sen verran, että ell antoi viime viikolla luvan jättää insuliinin pois hallitusti niin, että tarkkailen sokereita ja ketoaineita pissasta aktiivisesti. Eilen oli ensimmäinen insuliiniton päivä, Hali oli TODELLA väsynyt koko päivän ja ainoastaan nukkui. Ajattelin, että sokerit ja ketoaineet ovat varmasti koholla, mutta ei, stixatessa ei näkynyt mitään muutoksia. En tiedä mihin tässä vielä joudutaan, sillä koira on apaattinen, väsynyt ja makoilee vaan sohvan alla. Näinköhän me kohta taas löydetään itsemme lääkäristä.. Haluaisin sen ihanan pienen pirteän koiran takaisin nyt heti!
4 kommenttia:
Ikävää, että sairastelutilanne ei ole vielä teillä kunnolla selvinnyt :/ Mutta nuo lempinimet on kyllä aivan loistavia! :D Meilläkin on muuten Pönttö, puhun Pinjasta sillä nimellä, kun en halua sen reagoivan asiaan :)
Joo, toivotaan että Halin tilanne selviää pian. Voitais alkaa elämään normaalisti, ilman pelkoa ja epätietoisuutta.. Hehe, pönttö on huippu lempinimi :D Luulen, että jokaisesta koirasta löytyy vähän Pöntön vikaa :)
Heh, ja aina kun minä luen näitä sun postauksia ja kattelen noita syötävän suloisia kuvia Miosta ja Halista niin ittelle iskee pommikuume! :) Että ongelma on ihan molemminpuolinen ;) Varsinkin Mio on värityksensä takia todella edukseen kuvissa! :)
Mutta juu, oon kyllä tosi onnellinen tästä meidän uudesta tulokkaasta! <3
Miukkis on meillä muutenkin se, joka osaa poseerata ja söpöillä :) Halia ei paljon kiinnosta sellaset hommat :D
Lähetä kommentti