Huhhei, kukahan tätä blogia jaksaa seurata kun kirjoitan tähän tahtiin. Jostain syystä se vain aina jää.. Eipä meidän elämään mitään erikoista kuulukaan, mitä nyt tuskailen tuon toisen pienen herran liikkumisen kanssa edelleen. Se ei ole parantunut ollenkaan, jopa päinvastoin. Olen yrittänyt hieroa Mioa, mutta koira on tällä hetkellä niin kipeä, ettei hierominen ilman apua onnistu.. Niin paljon Mio rimpuilee kipeiden kohtien tullessa eteen. Tämän vuoksi varasin täksi päiväksi ajan ihan oikeelle ja valmiille hierojalle, katsotaan saisinko suurimpien jumien auettua itse pidettyä Mion lihaksia auki. Mulla on takana hierontaharjoittelua tällä hetkellä niin vähän, että luotan toistaiseksi enemmän ammattilaisen apuun, etenkin kun on kyseessä näinkin "kipeä" tapaus. Lista jumissa olevista lihaksista löytyy jo, vielä kun niitä saisi hierottua.
Koska emme voi Mion kanssa ainoastaan nukkua sohvalla, olen yrittänyt liikuttaa sitä vapaana kun hihnassa kulkeminen on yhtä h*lvettiä. Paljon kipeydestä kertoo se, että poika ei ole yrittänyt karata kertaakaan. Hihnan irrotessa Mio jää vain seisomaan paikalleen ja houkuttelulla kulkee perässä, ei yhtään normaalia. Keskiviikkona käytiin koirapuistossa, siellä Mio intoutui jopa juoksemaan oikein kunnolla Halin perässä.. Sillä seurauksella, että tarpeeksi juostuaan takapää "petti" alta ja Mio jäi siihen paikkaan. Epäilen kylkivälilihasten massiivisia jumeja, jotka selvästi tuntuvatkin hierottaessa. Mio myös selvästi pomputtaa takajalkojaan etenkin kävellessä.
En tiedä, kyllä on hankalaa elämää vaihteeksi Mion kanssa. Miksi jomman kumman täytyy aina oireilla jotenkin!? Mion kohdalla mielessä on jo käynyt sen pois antaminen (edes hetkeksi) paikkaan, jossa se saa juosta vapaana jatkuvasti (äidille ja isälle, ei mihinkään vieraaseen paikkaan) tai vaihtoehtoisesti oman pihan hommaaminen. Molemmat ideat olen joutunut hylkäämään nopeasti, pakko on vain jaksaa 3-vuotiaan koiran kanssa, joka vaikuttaa liikkumisen ja lihaksiston perusteella 13-vuotiaalta.
Jotta ei menisi vallan kirjoittamiseksi, loppuun hieman kännykästä poimittuja kuvia.
Veljen vieressä on hyvä olla.
Onko joku ehtinyt unohtaa kanaemon? Ei huolta, aktiivisessa käytössä edelleen ;)
Mites toi Mion istuma-asento? Rentoillen.
Ja pitkästä aikaa... Luca! Oli pakko ottaa herrasta kuva kun se oli niiiiin väsynyt pienten poikien vahtimisesta viime viikonloppuna.
Halilla on edessä kastraatio ensi viikolla. Nyt kun leikkaukseen on vajaa viikko, olen alkanut ajattelemaan kauhukuvia ja asioita, jotka voivat mennä pieleen. Ehkä tämä on vain jokaisen koiranomistajan ongelma.. Mutta entä jos jotain menee pieleen ja olenkin tehnyt väärän ratkaisun päättäessäni leikata Halin. Hmm, kaikki menee toivottavasti kuitenkin hyvin eikä Hali ole mulle pitkään katkera kipeästä haavasta ja kutiavasta karvasängestä, joka alkaa pikkuhiljaa kasvaa leikkauksen jälkeen. Pääsiäinen meneekin Halia helliessä (ja tenttiin lukiessa).
Nyt..
Hyvää viikonloppua kaikille!
(Ainiin, piti vielä vähän valittaa tosta kelistä, joka saisi mun mielestä jo vaihtua kuivaan, aurinkoiseen ja lämpöiseen kevätsäähän. Onhan toi koirien tassujen peseminen jokaisen pienenkin pissalenkin jälkeen ihan kivaa, mutta...)
3 kommenttia:
voi että miten surullista kuultavaa :( toivottavasti kaikki kääntyis nyt parhain päin eikä tulis enää mitään ongelmia!
Meilläkin on täällä ollut nyt näitä virtsatie ongelmia ja koitetaan nyt niistä päästä yli...Kaikesta selvitään!
Voimia siulle :)
T. Nanne ja Cheri
Käytä Mio fyssarilla tai neurologilla? Siis jollei ole varmaa että ongelma on "vain" lihaksissa, sillä jos kyseessä olisi jonkin sortin esim. tulehtuminen, hierominenhan pahentaa asiaa?
Paranemisia kumpaisellekkin, myös tulevaan leikkaukseen menijälle :)
nnansku, kaikenlaista harmia on kyllä! toivottavasti nämäKIN ongelmat menee ohi. niin meillä täällä kuin teidän virtsavaivat siellä. Halikin sairasti paljon noita virtsatulehduksia syksyllä, inhottavia vaivoja :/
creek, mä käytin mioo joskus aikasemmin fyssarilla. Se sanoi sillon, että Mion suoliluu oli vinossa ja saikin sen suoristettua siinä samalla.. En jotenkin millään usko, että olisi kyse tulehduksesta, vaikka voi tietysti olla.. Ainakin tämän päivän hierojakäynnin jälkeen olen taas paljon positiivisemmalla mielellä, koira juoksi ja riemuitsi sieltä tullessaan :) Ei ole moista hetkeen nähty.
Lähetä kommentti