Hiljaisuuteen on syy..

..ja kaikesta voi syyttää vain ja ainoastaan nettitikkuani, joka ei ole ollut lainkaan yhteistyökykyinen viime aikoina. Tänään yritin jälleen käynnistää mobiililaajakaistaani ja tsädäm, nyt toimii! Päätin heti tulla kertomaan viime aikaiset kuulumiset, ettei taas veny liian pitkälle.

Heti alkuun voin pahoitella, että seuraavatkin viikot ovat varmasti aika hiljaisia tämän blogin puolella. Kaksi viikkoa koulua rutistettavana, sen jälkeen alkaa jälleen muutokset meidän elämässä. Sain siirron Lahden ammattikorkeakouluun, joka tarkoittaa armotonta pakkausta ja muuttopuuhia seuraavan kuukauden aikana. Koirat menevät tällä kertaa vanhemmilleni Hyvinkäälle, en halua samanlaisia seurauksia kuin syksyn muuton yhteydessä. Sokeritaudit ja virtsatulehdukset, ei kaivata teitä meidän elämään enää ikinä!

Olen jälleen ymmälläni kuinka paljon Hali aistii omia olotilojani. Sain eilen kuulla uudesta koulupaikasta sekä muutosta ja jo tänään Hali on kulkenut ympyrää kotona, läähättänyt, stressannut ja varmaan miettinyt mitä on meneillään. Enkä ole vielä pakannut ensimmäistäkään tavaraa. Huh, onneksi äiti ja iskä ottaa pojat hoiviinsa pakkailun ajaksi!

Hali on onneksi ollut leikkauksen jälkeen täysissä voimissaan (josta lopussa videomateriaalia) ja meillä onkin tehty monia metsälenkkejä kevään ja auringon kunniaksi. Käytiinpä me Halin kanssa kahdestaan juoksemassa vesisateessakin, kyllä teki hyvää, molemmille! Omasta kunnostani olen jo pitkään pitänyt hyvää huolta treenaamalla lähes päivittäin, mutta nyt on herännyt ajatus myös koirien kunnon kohottamisesta. Mion käveleminen ei ole edelleenkään hyvällä mallilla, jonka takia Mio on ollut, karkaamisenkin uhalla, lenkeillä mukana vapaana. Jotain koiran huonosta liikkumisesta kertoo myös se, että vapaanakin se pysähtelee paljon ja vain herkuilla houkuttelemisella se tulee luokse. Vain muutaman kerran Mio on intoutunut juoksemaan minun edellä, muuten se tulee pitkällä perässä. No, katsotaan mitä asian eteen teen tulevaisuudessa. Ainakin kesän Mio saa juosta vapaana vanhempieni pihalla ja toivon tämän auttavan edes vähän.

Mio kävi viikko sitten hammaslääkärissä. Hampaat olivat kohtalaisen hyvässä kunnossa, ainoastaan hammaskiveä oli ilmaantunut aika paljon. Yhtään hammasta ei tarvinnut poistaa, hammaskivet poistettiin ja homma oli nopeasti hoidettu. Mio oli kuitenkin lääkärissä lähemmäs kolme tuntia, kaveri kun ei meinannut herätä nukutuksesta millään. Automatka kotiinkin kului vähän väliä Mioa herätellessä, kovin oli väsynyt pikkumies. Illalla elämä alkoi onneksi näyttää jo virkeämmältä. Lääkäristä sain mukaani Dentisept-hammasgeeliä, jota olen nyt viikon ajan laittanut molemmille koirille päivittäin. Onko jollain kokemuksia geelistä? Ainakin koirat tuoksuvat ihan kinder-suklaalle geelin laittamisen jälkeen, namnam.

Loppuun lupaamani video, korvaamaan kuvien puutetta. Tämä on sitä Halin normaalia sekoilua, jota kaipasin sen kipuillessa. Ihana pikkutyyppi <3