Niinhän siinä kävi, että..

päivystykseen tuli lähtö sunnuntai-maanantai välisenä yönä. Olin ajanut sunnuntai-aamuna Hyvinkäältä Lappeenrantaan ajatuksella, että Hali kyllä pärjää tiistaihin kipujensa kanssa. Silloin aukeaisivat eläinlääkäriasemat ja käytäisiin hakemassa lisäapuja jos kivut ovat edelleen kovat. Toisin kuitenkin kävi. Hali oli pissannut viimeksi sunnuntai aamuna ja jätin pojat illalla olohuoneeseen toiveena, että Hali pissaisi yöllä lattialle kun hätä kasvaa tarpeeksi suureksi. Ehdin nukkua noin 45 minuuttia kun heräsin Halin kovaääniseen piipitykseen ja läähätykseen. Annoin lisää kipulääkettä ilmaan minkäänlaista vaikutusta ja soitin samantien päivystykseen Hämeenlinnaan. 

Olin jo illalla päättänyt, että lähdetään sinne Halin kanssa jos pissaa ei tule vielä aamullakaan, mutta lähtö tulikin nopeammin. Lääkäri oli sitä mieltä, että virtsa pitää saada tyhjennettyä rakosta viimeistään aamulla ja niinhän me lähdettiin yhdeltä yöllä ajamaan Lappeenrannasta kohti Hämeenlinnaa. Moni kyseli miksi ajoimme niin pitkän matkan, eikö lähempää olisi löytynyt apua? En siinä hetkessä edes miettinyt soittamista kunnan päivystykseen, sillä Halin kivut olivat niin kovat, että eläinsairaala kunnon välineistön kanssa tuntui ainoalta järkevältä ratkaisulta. 

Pientä lisäpäänvaivaa aiheutti Mion näyttely Lappeenrannassa maanantaina. Olimme kasvattajan kanssa sopineet, että tuon pojan paikalle puolen päivän aikaan. Tämä ei enää sopinutkaan aikatauluun kun lähtö Lappeenrannasta Hämeenlinnaan tapahtui klo: 01 yöllä, Hämeenlinnassa oltaisiin neljän viiden aikaan ja takaisin Lappeenrannassa pitäisi olla puolilta päivin, ilman yöunia. Niinpä otin Mion mukaan, pysähdyin matkalla kasvattajan luona, herätin luultavasti koko talon ja lähimmät naapurit klo: 03 yöllä ja jätin Mion sinne.

Päivystyksessä Hali nukutettiin, rakko ja haava tutkittiin ultraäänellä, anaalirauhaset tyhjennettiin lääkärin mukaan kovasta kikkareesta, samoin peräaukko todella kovasta kakasta, rakko tyhjennettiin, annettiin vahvempaa kipulääkettä ja aloitettiin antibioottikuuri. Unohdinkohan jotain.. Kerroin edellisessä postauksessa, että haava näyttää hyvältä ja siistiltä, ei se ihan niin ollutkaan. Lääkärikin katsoi aluksi, ettei siinä näy mitään ihmeempää tulehdusta, mutta nukutuksessa huomasimme molemmat, ettei se niin siisti ollutkaan. Haavassa oli myös pieni paise, josta otettiin näyte ja laitettiin viljelyyn. Siinä ei onneksi kasvanut bakteeria, mutta antibioottikuuri syödään loppuun, sillä niin tulehtunut haava on edelleen.

Ja nyt.. pari kuvaa haavasta (herkimmät rullatkaa nopeasti ohi, älkääkä ainakaan suurentako :D) Kuvat on otettu päivystyskäynnin jälkeisenä maanantaina eli ei siihen pahimpaan hetkeen. Eipä tuo terveeltä näytä näissäkään kuvissa.

Päivystyskäynnin jälkeen pissaaminen oli edelleen hankalaa. Seisoimme vuorotellen poikaystäväni kanssa pihalla ja odotettiin, että Hali nousisi maasta vikisemästä ja tekisi edes yhdet pissat. Puoli tuntia per ulkoilu, ei paljon hymyilyttänyt kun yritit suostutella koiraa nousemaan eikä tämä tee muuta kuin istuu, vinkuu ja on hädissään. Mio oli edelleen kasvattajan luona ja palasi kotiin vasta tiistai-aamuna. Ja mitä tapahtui! Mio pissasi ulos, Hali haisteli hetken ja pissasi pitkään siihen päälle. Tätä toistui muutaman kerran, jonka jälkeen Hali onkin pissannut ihan oma-aloitteisesti useampia kertoja lenkin aikana.

Mun oma tiimi. Tämän(kin) vuoksi mulla on kaksi koiraa, ne auttaa toisiaan.

Lenkit sujuu tällä hetkellä niin, että Hali kulkee ilman hihnaa, istuu hetken, juoksee kauheella spurtilla mun ja Mion ohi, jää taas istumaan, juoksee täysiä ohi jne. Kun pissat ja kakat on tehty, Hali pääsee loppumatkaksi syliin. Käveleminen on edelleen hankalaa, mutta eipä ihme, haava on varmasti tosi kipeä. Tuntuu, että Halin on helpompaa juosta täysiä kuin kävellä normaalisti. Tiedä sitten mikä tuntuu pahalta ja mikä ei, niin tuo ainakin tällä hetkellä toimii.

On ollut taas paljon harmia ja murhetta. Yllättäen se oli juuri mun koira, joka kuuluu siihen viiteen prosenttiin, joiden kastraatio ei sujukaan ihan niin hyvin kuin pitäisi. No, elämä voittaa taas täälläkin päässä, vaikka kamala pääsiäinen olikin.

Ja tässä varma paranemisen merkki, kanaemo on kaivettu lelulaatikosta halailtavaksi <3