keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ei me maltettukaan..

..jättää ohjattuja agilitytreenejä kuukaudeksi tauolle. Lotta järjesti lomansa ajalle kaksi ylimääräistä treenikertaa, joiden vetäjänä on Hanna Hyvärinen. Aluksi ajattelin, että ei me varmaan osallistuta, mutta kun molemmat kerrat osuivat omaan aikatauluuni niin hyvin, päätin ilmottautua jopa molempiin. Ilmottautumisintoa lisäsi hivenen myös se, että Hannaa kovin kehuttiin facebookin ryhmässä ja ajattelin, että miksei. Eilen oli ensimmäiset treenit, olin nukkunut yövuoron jälkeen vajaan neljä tuntia, ilma oli kuuma ja uusi kouluttaja jännitti. Ajatuksissa kieltämättä oli, että helpompaa olisi ollut vain jäädä kotiin. Mutta mitä vielä, kyllä kannatti mennä. Hanna oli ihana, tosi hyvä kouluttaja ja meillä meni Novan kanssa ihan älyttömän hyvin.

Oltiin vuorossa viimeisinä ja odotellessa naksuttelin Novalle istumista muutamassa sarjassa, muuten se sai odotella boksissaan. Istuminen on nyt tehotreenissä, maahan-käskyä en käytä tällä hetkellä ollenkaan, sillä sitä meillä tarjotaan ihan liikaa. En tiedä vaikuttiko naksuttelu, kuuma ilma vai mikä, mutta Nova keskittyi yllättävän hyvin tekemiseen.

Alla eilinen ratapiirros.


Muut koirakot tekivät koko rataa, me saatiin tehtäväksi esteet 15-26. Vaikka kokeneemmalle koirakolle tämä pätkä olisi varmasti todella helppo, mä olin tosi ylpeä meistä kun saatiin se tehtyä heti ekalla kerralla läpi. Yritettiin vielä estettä 27, mutta en ehtinyt Novan vauhtiin millään tuolla suoralla ja kun yritettiin niin, että kierrän Novan takaa esteellä 26, ei se enää Novan väsymyksessä onnistunut. Mutta ei haittaa, jäi niin hyvä fiilis muuten. Hanna sanoi, ettei Novalta ainakaan vauhtia ja etenemisintoa puutu ja se tekee töitä kuulemma kauheen hyvin 9 kuukautiseksi. Kuulinpa vielä sanat 'siitä tulee kyllä vielä hyvä' ja olin aivan otettu. 

Hanna kyseli myös Novan koosta, kun olin ilmottautumislomakkeessa maininnut sen olevan medin ylärajalla, ja sanoi, ettei siitä vaan voi kasvaa maksi. Mun pitäisi kuulemma olla huoletta. Eikä Nova Hannan mielestä näytä maksilta, niinkuin ei munkaan mielestä. Iso medi, se on hyvä :)

Ensi maanantaina taas Hannan treeneihin, sitten alkaakin taas viikottaiset treenit Lotan ohjaamana. Hauskaa miten välillä jää olo, ettei me osata mitään ja toisinaan fiilis on mitä mainioin treenien jälkeen. Se tässä koiran kanssa harrastamisessa varmaan koukuttaakin :)

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Täälläkin on kyllä sormat ja varpaat ristissä Novan medikoon puolesta!
Ja se onnistumisen tunne on kyllä yksi parhaista asioista koiran kanssa ja niin palkitsevaa :)

Laura kirjoitti...

Kiitos Laura, että liityit suureen medi-toivojien joukkoon :) Nova on melkein mulle jo luvannut, ettei se kasva enää :D Onnistuminen on nimenomaan palkitsevaa, jaksaa taas tehdä töitä kahta enemmän kun saa niitä onnistumisiakin joukkoon.