Yksi antibioottikuuri ei riittänytkään..

Kerroin Mion pienestä ongelmasta täällä ja ajateltiin, että antibioottikuuri tekee tehtävänsä, mutta ei se tehnytkään. Hetken aikaa Mion pippelin tilanne vaikutti jo hyvältä ja normaalilta, mutta jonkin ajan kuluttua se näytti taas tulehtuneelta ja se selvästi häiritsi myös koiraa itseään. Pyysin soittoaikaa meidän luottoeläinlääkärille, joka pyysi tulemaan vastaanotolle, vaikka itsellä oli ajatuksissa vain antibioottikuurin saaminen lähiapteekkiin. No, vapaapäivien kunniaksi Mio kainaloon ja jälleen lääkäriin. Mio ei anna koskea alapäähänsä edellisen tapahtuman jäljiltä ollenkaan, joten tarkastus oli tehtävä taas rauhoituksessa (inhottavaa!). Tulehdus ei ollut mennyt ohi, joten antibioottikuuri 30 päiväksi käteen ja kiitos hei. Jälleen kerran kiitän eläinlääkärikuluvakuutusta, jonka jokaiselle koiralleni olen ottanut. Vaikka ikinä ei enää tarvitsisi mennä lääkäriin (in my dreams) niin vakuutukset on jo ihan varmasti maksaneet itsensä takaisin. Tähänkin lystiin meni nyt noin 40 euroa kun ilman vakuutusta lasku olisi ollut reilusti yli 100 euroa.

 

Mio itse on kyllä reippaista reippain, en käsitä miten olen saanut niin hienon pikkumiehen itselleni. Joka ikinen kerta lääkäriin mennessä Mio heiluttaa häntää ja on vain maailman onnellisin kun lääkäri vähän rapsuttaa ja juttelee sille. Aina on toiveissa, että tänään tehdään jotain kivaa ja palkaksi saa kissan nappuloita, mutta ei se haittaa jos ei tehdäkään. Verikokeiden otossakin Mio aina vain seisoo ja odottaa, että homma saadaan valmiiksi.

 

Koko perjantai kuluikin kotona Mion nukkuessa. Mio on aina ollut hidas heräämään rauhoituksista, niin tälläkin kertaa.

 

Ja sitten meillä kotona oli yksi, joka oli nukkumisen kanssa täysillä hengessä mukana. Mitä nyt välillä piti käydä kurkkimassa, josko se pieni isoveli on jo valmis nousemaan.

 

Koko päivän sai Nova odotella, puoli yhdeltätoista illalla Mio oli vasta valmis nousemaan ruokakipolle. Onneksi varastossa oli kipulääkettä, ei meinannut pikkuisen kävelemisestä tai pissaamisesta tulla mitään, sen verran oli taas herkkää paikkaa ronklattu. Lauantaina alkoi antibioottikuuri ja kipulääkettä annoin varmuuden vuoksi vielä aamulla. Tänään, sunnuntaina, meno on taas ollut entisenlaista ja kaikesta huolimatta ihana Mio menee aivan varmasti ensi kerrallakin täynnä toivoa eläinlääkäriin ja on onnellinen kun saa hetken olla kaiken keskipisteenä :)

 

Josko nyt kuitenkin kohti terveempiä päiviä...