Hiljaisuuteen on syy..

..ja kaikesta voi syyttää vain ja ainoastaan nettitikkuani, joka ei ole ollut lainkaan yhteistyökykyinen viime aikoina. Tänään yritin jälleen käynnistää mobiililaajakaistaani ja tsädäm, nyt toimii! Päätin heti tulla kertomaan viime aikaiset kuulumiset, ettei taas veny liian pitkälle.

Heti alkuun voin pahoitella, että seuraavatkin viikot ovat varmasti aika hiljaisia tämän blogin puolella. Kaksi viikkoa koulua rutistettavana, sen jälkeen alkaa jälleen muutokset meidän elämässä. Sain siirron Lahden ammattikorkeakouluun, joka tarkoittaa armotonta pakkausta ja muuttopuuhia seuraavan kuukauden aikana. Koirat menevät tällä kertaa vanhemmilleni Hyvinkäälle, en halua samanlaisia seurauksia kuin syksyn muuton yhteydessä. Sokeritaudit ja virtsatulehdukset, ei kaivata teitä meidän elämään enää ikinä!

Olen jälleen ymmälläni kuinka paljon Hali aistii omia olotilojani. Sain eilen kuulla uudesta koulupaikasta sekä muutosta ja jo tänään Hali on kulkenut ympyrää kotona, läähättänyt, stressannut ja varmaan miettinyt mitä on meneillään. Enkä ole vielä pakannut ensimmäistäkään tavaraa. Huh, onneksi äiti ja iskä ottaa pojat hoiviinsa pakkailun ajaksi!

Hali on onneksi ollut leikkauksen jälkeen täysissä voimissaan (josta lopussa videomateriaalia) ja meillä onkin tehty monia metsälenkkejä kevään ja auringon kunniaksi. Käytiinpä me Halin kanssa kahdestaan juoksemassa vesisateessakin, kyllä teki hyvää, molemmille! Omasta kunnostani olen jo pitkään pitänyt hyvää huolta treenaamalla lähes päivittäin, mutta nyt on herännyt ajatus myös koirien kunnon kohottamisesta. Mion käveleminen ei ole edelleenkään hyvällä mallilla, jonka takia Mio on ollut, karkaamisenkin uhalla, lenkeillä mukana vapaana. Jotain koiran huonosta liikkumisesta kertoo myös se, että vapaanakin se pysähtelee paljon ja vain herkuilla houkuttelemisella se tulee luokse. Vain muutaman kerran Mio on intoutunut juoksemaan minun edellä, muuten se tulee pitkällä perässä. No, katsotaan mitä asian eteen teen tulevaisuudessa. Ainakin kesän Mio saa juosta vapaana vanhempieni pihalla ja toivon tämän auttavan edes vähän.

Mio kävi viikko sitten hammaslääkärissä. Hampaat olivat kohtalaisen hyvässä kunnossa, ainoastaan hammaskiveä oli ilmaantunut aika paljon. Yhtään hammasta ei tarvinnut poistaa, hammaskivet poistettiin ja homma oli nopeasti hoidettu. Mio oli kuitenkin lääkärissä lähemmäs kolme tuntia, kaveri kun ei meinannut herätä nukutuksesta millään. Automatka kotiinkin kului vähän väliä Mioa herätellessä, kovin oli väsynyt pikkumies. Illalla elämä alkoi onneksi näyttää jo virkeämmältä. Lääkäristä sain mukaani Dentisept-hammasgeeliä, jota olen nyt viikon ajan laittanut molemmille koirille päivittäin. Onko jollain kokemuksia geelistä? Ainakin koirat tuoksuvat ihan kinder-suklaalle geelin laittamisen jälkeen, namnam.

Loppuun lupaamani video, korvaamaan kuvien puutetta. Tämä on sitä Halin normaalia sekoilua, jota kaipasin sen kipuillessa. Ihana pikkutyyppi <3

Vihdoinkin kunnossa

Meillä on vauvabody ja kauluri heitetty nurkkaan, Hali on jälleen kunnossa. Tuskaisen viikon ja kolme päivää se kesti, mutta nyt saadaan taas hymyillä ja iloita pirteästä pojasta. Kiitos antibioottien, kipulääkkeiden, haavan ahkeran huuhtelun/desinfioinnin ja ennenkaikkea sisukkaan pikkumiehen, joka kesti tämän kaiken kunnialla!

Seuraavassa pari videota, ensimmäinen kuvattu heti leikkauksen jälkeen.. Oli pakko kuvata tuota todella kummallista ääntelyä, Miokin ihmetteli mikä ihme toista vaivaa. Videossa ei ole kyse kivuista, vaan morfiinipöllyissä laulelusta.

Toinen video varmasta paranemisen merkistä, Halista ja kanaemosta.

Mion terveiset

Halista on nyt kerrottu jo monen postauksen ajan, annetaanpa vähän huomiota tuolle toisellekin karvatassulle.

Mitä oot puuhaillut Miude Maude?

"Ensinnäkin mitä noi miljoonat lempinimet on? Jos oot antanut mulle nimeks Mio, mä oon Mio! En Miude, Miude Maude, Miukki, Miukin Maukin.. Mistä noita nimiä edes tulee?"

"Hali on ollut vissiin kipeenä ja sille oli laitettu meidän peti sohvalle.. Whaat, mitä se siellä teki? Ei tainnut Halikaan ymmärtää kun ei se siellä yhtään viihtynyt. No, mä kävin testaamassa ja ihan hyvät oli oltavat. Laitoin pään tassujen väliin kun en jaksanut enää kuunnella sen huumehöyryisen jatkuvaa vikinää. No eihän se auttanut."

"Sit Halia peiteltiin koko ajan vilteillä ja peitoilla, luulis sen turkin riittävän lämmitykseen, mutta ei ilmeisesti. Hali aina hylkäs peittonsa ja meni muualle nukkumaan, ni mä päätin taas testata. Ihan hyvä paikka oli, olis Halinkin vaan kannattanut pysyä siinä! Lämmin ja pehmeä, mmm.."

"Sen valkoisen Lucan omistaja tuli moikkaamaan meitä ja kattokaa mitä se teki! Laittoi mut hupparinsa sisään ja sanoi, että oon kengurun poikanen. En tiedä mikä se on, mutta tuolla oli oikeesti kivaa. En laittanut yhtään vastaan ja matkustin tuolla tyytyväisenä kunnes mut otettiin pois. Aika kiva leikki!"

"No, mites nää yöjärjestelyt sitten. Hali oli kipee, pääsi sänkyyn nukkumaan ja mitä mulle tehtiin.. Mut jätettiin keittiöön oven taakse! Yksin. Menin kostoksi nukkumaan keittiön perimmäiseen nurkkaan niin pienelle kerälle kuin pääsin. Ei tullut kukaan hakemaan surkean näköistä koiraa pois, ei tullut ei. Onneksi mä sain maistella aamulla leikkeleitä kun ensimmäiset heräs.. Halipa ei saanut, se vaan nukkui siellä sängyssä. Hähä."

"Muuten me ei olla tehty oikein mitään. Hali ei liiku ollenkaan ja mäki oon sit ottanut vaan rennosti. Kyllä mä aina välillä koitan käydä tökkimässä sitä tai pomppimassa päälle, mutta aina mua kielletään. Kauan se oikein meinaa sairastaa, mä en jaksais odottaa enää. Joku ihme hajukin sillä on jalkojen välissä, sinnekään ei tarvitse kuin katsoa ja mua jo kielletään. Älytöntä."

 

 

"Mulle on myös sanottu, että Halia pitäis nyt vaan auttaa ja pitää hyvänä. No, oon mä nukkunut sen vieressä ja koittanut parhaani mukaan tukea. Aika surkeenahan se on ollut ja mä oon hoitanut mun isoveljen roolia niin paljon kuin osaan ja pystyn. Mulle on sanottu, että oon ollut ihan hyvä siinä. Kyllähän pikkuveljestä täytyy huolta pitää."

"Ainiiin! Pääsinhän mä pienelle reissullekin pääsiäisenä. Keskellä yötä mut vietiin sinne kivaan paikkaan missä on paljon muitakin koiria ja mielenkiintoisia hajuja. Pitkästä aikaa pääsin myös sellaseen halliin missä koirat pyörii ympyrässä. Mutta mites mun kanssa kävi.. Olin jo pöydällä valmiina lähtöön kun joku tuli sanomaan, etten saa osallistua. Oli kuulemma puutteelliset tiedot siitä miksi mut on kastroitu. KIVA, olin jo ihan valmis toimintaan. Tykkään aika paljon kun mua katsellaan ja ihastellaan. No, ehkä mä vielä pääsen."

Niinhän siinä kävi, että..

päivystykseen tuli lähtö sunnuntai-maanantai välisenä yönä. Olin ajanut sunnuntai-aamuna Hyvinkäältä Lappeenrantaan ajatuksella, että Hali kyllä pärjää tiistaihin kipujensa kanssa. Silloin aukeaisivat eläinlääkäriasemat ja käytäisiin hakemassa lisäapuja jos kivut ovat edelleen kovat. Toisin kuitenkin kävi. Hali oli pissannut viimeksi sunnuntai aamuna ja jätin pojat illalla olohuoneeseen toiveena, että Hali pissaisi yöllä lattialle kun hätä kasvaa tarpeeksi suureksi. Ehdin nukkua noin 45 minuuttia kun heräsin Halin kovaääniseen piipitykseen ja läähätykseen. Annoin lisää kipulääkettä ilmaan minkäänlaista vaikutusta ja soitin samantien päivystykseen Hämeenlinnaan. 

Olin jo illalla päättänyt, että lähdetään sinne Halin kanssa jos pissaa ei tule vielä aamullakaan, mutta lähtö tulikin nopeammin. Lääkäri oli sitä mieltä, että virtsa pitää saada tyhjennettyä rakosta viimeistään aamulla ja niinhän me lähdettiin yhdeltä yöllä ajamaan Lappeenrannasta kohti Hämeenlinnaa. Moni kyseli miksi ajoimme niin pitkän matkan, eikö lähempää olisi löytynyt apua? En siinä hetkessä edes miettinyt soittamista kunnan päivystykseen, sillä Halin kivut olivat niin kovat, että eläinsairaala kunnon välineistön kanssa tuntui ainoalta järkevältä ratkaisulta. 

Pientä lisäpäänvaivaa aiheutti Mion näyttely Lappeenrannassa maanantaina. Olimme kasvattajan kanssa sopineet, että tuon pojan paikalle puolen päivän aikaan. Tämä ei enää sopinutkaan aikatauluun kun lähtö Lappeenrannasta Hämeenlinnaan tapahtui klo: 01 yöllä, Hämeenlinnassa oltaisiin neljän viiden aikaan ja takaisin Lappeenrannassa pitäisi olla puolilta päivin, ilman yöunia. Niinpä otin Mion mukaan, pysähdyin matkalla kasvattajan luona, herätin luultavasti koko talon ja lähimmät naapurit klo: 03 yöllä ja jätin Mion sinne.

Päivystyksessä Hali nukutettiin, rakko ja haava tutkittiin ultraäänellä, anaalirauhaset tyhjennettiin lääkärin mukaan kovasta kikkareesta, samoin peräaukko todella kovasta kakasta, rakko tyhjennettiin, annettiin vahvempaa kipulääkettä ja aloitettiin antibioottikuuri. Unohdinkohan jotain.. Kerroin edellisessä postauksessa, että haava näyttää hyvältä ja siistiltä, ei se ihan niin ollutkaan. Lääkärikin katsoi aluksi, ettei siinä näy mitään ihmeempää tulehdusta, mutta nukutuksessa huomasimme molemmat, ettei se niin siisti ollutkaan. Haavassa oli myös pieni paise, josta otettiin näyte ja laitettiin viljelyyn. Siinä ei onneksi kasvanut bakteeria, mutta antibioottikuuri syödään loppuun, sillä niin tulehtunut haava on edelleen.

Ja nyt.. pari kuvaa haavasta (herkimmät rullatkaa nopeasti ohi, älkääkä ainakaan suurentako :D) Kuvat on otettu päivystyskäynnin jälkeisenä maanantaina eli ei siihen pahimpaan hetkeen. Eipä tuo terveeltä näytä näissäkään kuvissa.

Päivystyskäynnin jälkeen pissaaminen oli edelleen hankalaa. Seisoimme vuorotellen poikaystäväni kanssa pihalla ja odotettiin, että Hali nousisi maasta vikisemästä ja tekisi edes yhdet pissat. Puoli tuntia per ulkoilu, ei paljon hymyilyttänyt kun yritit suostutella koiraa nousemaan eikä tämä tee muuta kuin istuu, vinkuu ja on hädissään. Mio oli edelleen kasvattajan luona ja palasi kotiin vasta tiistai-aamuna. Ja mitä tapahtui! Mio pissasi ulos, Hali haisteli hetken ja pissasi pitkään siihen päälle. Tätä toistui muutaman kerran, jonka jälkeen Hali onkin pissannut ihan oma-aloitteisesti useampia kertoja lenkin aikana.

Mun oma tiimi. Tämän(kin) vuoksi mulla on kaksi koiraa, ne auttaa toisiaan.

Lenkit sujuu tällä hetkellä niin, että Hali kulkee ilman hihnaa, istuu hetken, juoksee kauheella spurtilla mun ja Mion ohi, jää taas istumaan, juoksee täysiä ohi jne. Kun pissat ja kakat on tehty, Hali pääsee loppumatkaksi syliin. Käveleminen on edelleen hankalaa, mutta eipä ihme, haava on varmasti tosi kipeä. Tuntuu, että Halin on helpompaa juosta täysiä kuin kävellä normaalisti. Tiedä sitten mikä tuntuu pahalta ja mikä ei, niin tuo ainakin tällä hetkellä toimii.

On ollut taas paljon harmia ja murhetta. Yllättäen se oli juuri mun koira, joka kuuluu siihen viiteen prosenttiin, joiden kastraatio ei sujukaan ihan niin hyvin kuin pitäisi. No, elämä voittaa taas täälläkin päässä, vaikka kamala pääsiäinen olikin.

Ja tässä varma paranemisen merkki, kanaemo on kaivettu lelulaatikosta halailtavaksi <3

Help needed!

Valitettavaa kertoa tämä, mutta.. Meillä ei edelleenkään mene kovinkaan hyvin. Ripuli meni onneksi ohi raejuuston ja piimän avulla, apteekin tarjontaa ei tarvinnut mennä edes katsomaan. Miksi meillä ei mene hyvin, johtuu siitä, että Hali ei pysty kävelemään tällä hetkellä ollenkaan. Pikkuinen ei varaa takajaloilleen ollenkaan painoa vaan painaa heti peppunsa maahan eikä liiku mihinkään. Jos johonkin on ihan pakko päästä (ruokakupille kunnon houkutuksella, mun syliin ulkona), Hali tekee pyrähdyksen ja perille päästyään painaa pepun maahan kärsivän näköisenä. Tarpeiden tekeminen ulkona on hyvinhyvin hankalaa. Yleensä Hali vain istuu maassa ja tärisee kylmästä. Kun on tosi paha hätä, se pissaa tai kakkaa selkä kyyryssä ja juoksee heti mun syliin. Sisällä Hali istuu tai makaa, ei liiku mihinkään. Itkee, vikisee, ulisee ja selvästi kärsii. Kipulääkettä on mennyt nyt kahtena päivänä tupla-annoksella, se auttaa hetkeksi ja antaa pikkuiselle ainakin hetken aikaa nukkua.

Nyt jos kellään on mitään vastaavanlaisia tarinoita tai apua tarjolla, pliiiis kommentoi. Alan olla neuvoton ja tosi huolissaan tuosta pienestä. Haava ei näytä pahalta, tulehtuneelta, märkivältä tai normaalia enempää turvonneelta. Jos on kyse vain yliherkästä koirasta, kuinka kauan tämä kestää? Nyt tuntuu, että tein virheen kun päätin kastroida Halin.. Kai tämä menee joskus ohi, meneehän?

Pääsiäisen pieni potilas

Kastraatio on nyt onnellisesti ohi. Hali itse on täysin järkyttynyt olotilastaan, eilinen meni ensin morfiinipöhnässä, sen jälkeen masennellessa omaa kurjaa oloa. Ulina ja piipitys rauhottui vasta illan kipulääkkeen ansiosta. Ajattelimme varmasti molemmat, että tänään on jo parempi päivä, mutta toisin kävi. Maha meni yöllä sekaisin toipumisruoasta ja nyt parannellaan haavan lisäksi kipeää ja kurisevaa vatsaa lähimmän apteekin auetessa vasta yhdeltätoista ja kaikkien mun omistamien koirien ripulilääkkeiden ollessa tietenkin Lappeenrannassa. Hali ei ehkä pidä omistajastaan kovinkaan paljon tällä hetkellä. Toivottavasti pian koittaa kuitenkin se päivä kun kivut ovat menneisyyttä ja Mion kanssa saa juosta niin paljon kuin tassuista lähtee, ehkä omistajakin pääsee parempaan suosioon sillä hetkellä.

"Ensin viedään miehisyys, sen jälkeen kääritään vaaleanpunaiseen pyyhkeeseen ja sitten tulet vielä ottamaan kuvia kuin jostain nähtävyydestä. Ei ihme, että oon vähän vihainen"

"Sitten otat kaulurin pois helpottaaksesi mun oloa ja laitat tilalle vauvojen potkupuvun. Ja otat taas niitä kuvia! Mä olen kipeä, anna mun olla"

Kuvat tarjoaa kännykkä, en jostain syystä yllättynyt yhtään kun kameraa ei löytynytkään pakattujen tavaroiden joukosta.

Päiväunilla

Sonja päivitti jokin aika sitten ihanasta pikku-Hukasta, joka oli vallannut päiväpeiton. Taitaa olla pommipojissa jonkin verran yhtäläisyyksiä, sillä...

..yritä siinä nyt sitten pedata kun toinen on nukahtanut päiväpeitolle tämän näköisenä.

Mio on ottanut päiväpeiton lempipaikakseen ja nukkuu siellä nytkin ylhäisessä yksinäisyydessään. Tässä samalla myönnän, että sänkyä ei ole tänäänkään pedattu. En voi tehdä sitä kun se on Mion lempipaikka, enhän?

"Entäs minä sitten?"

Hali <3