Hierojalla

Miolla oli tänään hieroja. Olin jo valmiiksi kertonut, että kyseessä on vajaa kaksivuotias, joka on jumissa ja oireilee silloin tällöin nostelemalla toista takajalkaansa. Aluksi hieroja halusi katsoa miten koira liikkuu, tämän jälkeen alkoi tutustuminen paikkaan ja varsinainen hieronta. Samantien hieroja sanoi, että koiran koko selkä on todellakin jumissa ja hieronnan tarpeessa. Pahiten juntturassa on taka- ja keskiosa, etulavat on vähän enemmän auki. Jälleen ihmetystä aiheutti miten tämän ikäinen koira on saanut itsensä näin jumiin eikä vastausta tunnu olevan. Nyt toivotaan, että hieronta auttaa ja selkä saadaan auki. Hierojan sanat vahvistivat entisestään sitä, että tokoilut saa Mion kanssa jäädä ja Mio saa sipsutella jatkossa ainoastaan näyttelyissä. Aika näyttää jatketaanko tokoa vielä joskus, nyt haluan saada pikkuisen kuntoon ja jumit ja kivut pois.

Ja jotta kukaan ei nyt huolestu liikaa, selän jumit eivät häiritse Mion elämää juuri mitenkään. Tai ainakaan se ei näytä sitä. Lenkit on aika lyhyitä ja ne mennään ihan Mion ehdoilla, jos se ei tunnu nauttivan kävelystä, ei tehdä sitä väkisin. Mutta esimerkiksi eilen oltiin metsälenkillä ja siellä poika kulki ihan normaalisti ja onnellisena. Halin kanssa Mio riehuu ihan entiseen malliin ja se näyttää olevan kivaa eikä yhtään kivuliasta.

Mio sai taas rutkasti kehuja, se käyttäytyi niin hienosti. Oltiin tällä hierojalla ekaa kertaa ja hieroja kertoi varautuneensa vilkkaaseen ja joka paikkaan säntäilevään nuoreen koiraan. Ja mitä vielä, Mio meni maahan kyljelleen ja antoi hierojan rauhassa tehdä työnsä. Ja olihan muuten hyvä ja mukava hieroja!! Ensimmäinen kerta oli vielä puoleen hintaan siksi, että eka kerta menee yleensä tutustumiseen ja hieronnan opetteluun. Mion kanssa ei paljon tarvinnu opetella, joten hieroja sai hierottua paikat ihan kunnolla. Uusi aika on jo varattu.

Pikkuveli tuli kainaloon kun vähän väsytti hieronnan jälkeen.
(Ja toi matto! Hyvä, että Hali on edes poistunu sen päältä eilisen ja tän päivän aikana :D)