Moi!

Tänään loppuu Miukin lääkekuuri, ah autuutta! Oon ylpee Miosta kahdesta syystä. Ensinnäkin Mio on kiltisti ottanut lääkkeen joka aamu ja ilta, eikä kertaakaan oo lähtenyt edes karkuun kun oon lähestynyt ruiskun kanssa. Toiseksi, Mio on upeesti pidätellyt päivät kun oon ollut töissä (okei, kerran oli pissat lattialla), vaikka lääke on aiheuttanut lisääntyvää virtsaamistarvetta. Sillon kun oon ollut kotona, ulkona pitäisi käydä vähän väliä, mutta ei se oo niin justiinsa. Go Mio! Nyt kun ripuli on voitettu, keskitän huomioni taas Mion selän kuntouttamiseen. Tällä viikolla mennään sinne fysioterapiaan. Huolestuttavan paljon Mio pomputtaa takajalkaansa.

Halille pitäisi varata rabies-aika, sit on poitsun rokotukset vihdoin kunnossa. Vähän olis suunnitelmissa mennä Halin kanssa mätsäreihin lokakuun alussa. Vaikka Hali on villi ja välillä turhankin innokas, se saa välillä ihmeellisiä ujous-kohtauksia ja luulen, että mätsärit tekis sille ihan hyvää. Mio ekoissa mätsäreissä jännitti niin paljon, että kaikki hilseet nousi turkin pintaan. Tää ei kuitenkaan vaikuttanut suoritukseen ja Mio oli BIS-3. Tällä viikolla on vika kerta Halin pentukoulua ja täytyy kyllä sanoa, että oon ollu ärsyttävän laiska! Mun on otettava itteäni niskasta kiinni ja oikeesti treenattava ton koiruuden kanssa. No, onneksi treenejä on tiedossa vaikka varsinainen pentukoulu loppuukin. Uudet kulmurit alkaa pikkuhiljaa näkyä, en malta odottaa että päästään eroon noista (ihanista, kamalista) piikkihampaista. 6 kuukauden ikä alkaa lähestyä ja vauvan kasvaminen pikkuhiljaa loppuu. Onneksi se on silti pentu vielä piiiiitkään.

Joo, ei meille muuta :)