Taakse mars!

Käytiin Mion kanssa eilen fysioterapeutilla. Alku oli kovinkin lupaava. En tiedä oliko fysioterapeutin tarkoitus sanoa sitä ääneen, mutta ensimmäiset hiljaiset sanat Mion selkärangan koskettelun jälkeen olivat: "Täähän on ihan vino." Voitte kuvitella mitä mun päässä liikkui ja niin paljon liikkuikin, etten saanut edes kysyttyä mikä on vino ja apua, voiko sitä suoristaa. Fysioterapeutti kävi pojan kummaltakin puolelta tarkkaan läpi, välillä Mio nautti silmät kiinni, välillä hieronta ja koskettelu oli inhottavaa ja Mio olisi väkisin halunnut ylös. Tunnin jälkeen sain kuulla, että Mion oikeanpuoleinen suoliluu oli kääntynyt vinoon ja ylöspäin, jolloin vasenkaan puoli ei ole toiminut normaalisti. Kerroin jo alussa, että takajalan nostelu alkoi hurjasta jalkojen kuopimisesta ja fyssari sanoi, että luut ovat saattaneet mennä ja luultavasti ovatkin menneet väärään asentoon tässä tilanteessa. Fysioterapeutti sai suoristettua niitä ja tuntuivat kuulemma lopuksi paremmalta. Nyt vaan odotetaan ja toivotaan, että takajalan nostelu loppuu vähitellen. Osa jalan nostelusta saattaa olla vain jäänyttä tapaa ja täytyy olla tarkkana kertomassa Miolle, että kaikkia jalkoja kuuluu käyttää.

Lisäksi Mion etulavat on jumissa (joka olikin jo tiedossa) ja Mio on hurjan etupainotteinen koira. Saatiin kotiläksyksi treenata takapäätä eli peruutus- ja kääntyilyharjoituksia. Peruutus on meillä jäänykin vähän unholaan kun ei se ole onnistunut. Nyt on munkin pakko vaan ottaa sitä. Samalla saan harjoteltua sitä Halin kanssa jo varhaisessa vaiheessa. Fysioterapeutti oli yllättynyt ja tyytyväinen kun Mio osas käyttäytyä niin hienosti ja rauhallisesti, saatiin kehuja :) Samantien fyssari kysyikin harrastetaanko Mion kanssa jotain ja tyytyväisyyttä lisäsi se, että Mion kanssa on oikeesti treenattu ja siltä vaaditaankin jotain. Valitettavan usein pikkukoirat jäävät kuulemma liikaakin kotikoiriksi eikä niiltä vaadita juuri mitään ja se näkyy vastaanotolla.

Halilla oli vika pentukoulu keskiviikkona, edelleen samanlainen käytös jatkui. Muut koirat oli lähinnä inhottavia ja mua piti tuijottaa koko ajan. Otettiin ohikävelyharjoituksia ja pujottelua ringissä. Hali oli pujottelussa ihan mestari, eihän sitä kiinnostanu muut koirat ollenkaan :D Ja arvaatkas kenellä on kontaktiseuraaminen e-rit-täin hyvällä mallilla jo näin vauvana. Kyllä, meillä! Kyllä sitä osaa pienestä olla iloinen. Aloteltiin peruutusta pentukoulussakin, mutta minikoiralla se on tosi vaikeeta ilman esteitä koiran molemmilla puolilla. Ja jostain syystä nää mun kaverit ei oikein hahmota takapäätään ja peruutusta.

Nyt on peruutusrata kuitenkin rakennettu olohuoneeseen ja harjoitukset alkaneet. Kohta meillä liikutaan ainoastaan takaperin.