Tänään töistä palatessani meinasin saada sydänkohtauksen. Keittiössä (missä Mio ja Hali viettävät työpäiväni) oli vastassa tämä:
Molemmat koirat olivat iloisesti vastassa portilla, joten kyse ei voinut olla mistään vakavasta. Silti paniikissa tutkin molemmat koirat ennenkuin tajusin mitä oli tapahtunut..
Ne eiliset pullat verottivat jo valmiiksi täydestä pakkasesta niin paljon tilaa, että otin sieltä pois puna- ja mustaviinimarjat ja heitin pokkana roskikseen. Fiksumpi voisi ajatella, että roskis kuuluu viedä samantien ulos, mutta en ookaan pitänyt itseäni aina ihan järjen jättiläisenä :D Siispä marjat sulivat hitaasti, mutta varmasti roskiksessa eikä aamukuudelta ollut havaittavissa vielä mitään outoa. Iltapäivällä kolmelta oli.
Ne eiliset pullat verottivat jo valmiiksi täydestä pakkasesta niin paljon tilaa, että otin sieltä pois puna- ja mustaviinimarjat ja heitin pokkana roskikseen. Fiksumpi voisi ajatella, että roskis kuuluu viedä samantien ulos, mutta en ookaan pitänyt itseäni aina ihan järjen jättiläisenä :D Siispä marjat sulivat hitaasti, mutta varmasti roskiksessa eikä aamukuudelta ollut havaittavissa vielä mitään outoa. Iltapäivällä kolmelta oli.
Ilmeisesti marjalitku oli ahmatti-Halillekin liian kitkerää koska nuolemisen jälkiä ei ollut yhtään. Ei myöskään punaisia tassun jälkiä, hienohelmat on kiertäneet alueen nätisti. Nyt on vähän punertava muovimatto keittiössä, huuuups.
Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka ylpeä sä äiti olet nyt musta? :D
Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka ylpeä sä äiti olet nyt musta? :D
2 kommenttia:
täällähän on kaikkee kivaa luettavaa :DD hyvä laura! mietin myös että se kanaemo on kyllä yks mun parhaimmista ostoksista :)
säkin oot siis ylpee musta! jeje. siis ehdottomasti, et oo ikinä ostanu mitään niin hyödyllistä ja rakastettua!! :)
Lähetä kommentti