Väsynyttä sakkia

Viikko on torstaissa ja tuntuu kuin maanantaista olisi ikuisuus. Tunteeseen saattaa vaikuttaa se, että ollaan vietetty karvajalkojen kanssa kolme yötä mun työpaikalla. Yövuorot on mukavia kun koirat saa olla seurana. Ja sitä rallin määrää pitkin käytäviä! Tuntuu kuin koirienkin rytmit olisi vähän sekaisin, etenkin Halin. Se on nukkunut päivät niin tehokkaasti, että öisin on riittänyt liiaksikin virtaa. Etenkin nyt kun en anna enää kipulääkettä pienelle, se teki koiran apaattiseksi ja ehdin jo olla vähän huolissaan mikä Halia vaivaa.

Miukki käytti yön mihin kuuluukin, nukkumiseen. Oi-kein.

Oon ehkä unohtanutkin kertoa, että Hali sohlasi ennen uutta vuotta silmänsä jonnekin ja lääkärikäyntihän siitä jälleen tuli. Ajattelin, että joku leimakortti sinne olis kiva, oltais saatu niitä aika rivi tän kuukauden sisällä. Hali sai siis silmään antibioottitipat ja kipulääkekuurin, onneksi hammasoperaatiosta oli jäänyt kipulääkettä. Säästö se on pienikin säästö. Keskiviikkona käytiin kontrollissa, tippoja jatketaan edelleen, kipulääkkeet jätin itse pois jo aikaisemmin. Seuraava kontrolli ensi perjantaina. Ja taas leimoja kertyis! Näille käynneille ei vaan voi mitään, vahinkoja sattuu. Suosittelen eläinlääkärikuluvakuutusta ihan kaikille. Ajattelin alkuun, että turhaan näitäkin vakuutuksia makselen, mutta nyt ne on kyllä olleet helpotus.

Miolla taas on tosi kuiva iho, joka hilseilee ja näin ollen Mio rapsuttelee sitä ihan koko ajan. Sehän ei tee hyvää ja oon kyllästynyt koko ajan kieltämään turkin jäytämistä. Rasvailen ihoa ja tottakai Mion pitää nuolla rasvat kun ne on laitettu. Suunnistin siis Citymarketin lastenosastolle, potkupuvut oli alennuksessa ja Mio sai sellaisen itselleen. Ja johan on loppunut turkin kutkuttelu!

Yökkäri-Mio

On muuten ihan loistava keksintö eikä tarvinnut yhtään pienentää, hihoja vaan vähän käärittiin lyhyemmiksi. Ja Mio on ehkä maailman suloisin pikku yökkärissään :)

Maanantaina päästiin vihdoin agilityyn Halin kanssa. Pakkasrajat oli jälleen siinä ja siinä, mutta onneksi ohjaaja päätti pitää tunnin. Miten harjoitukset sitten sujuivat, on ihan toinen juttu. Halia kiinnosti lähinnä agilitytilan matto ja hajut siinä. Jos joku olis edes yhden herkun jättänyt sille. Seuraavalla kerralla otan järeämmät otteet käyttöön enkä aio hyväksyä haistelua ollenkaan. Otettiin ekaa kertaa keinua, Hali meni sinne hirveellä vauhdilla, mutta vähän alkoi jännittämään kun keinu alkoikin laskeutua alaspäin. Tehtiin sitä vielä niin, että ohjaaja laski keinua rauhallisesti kädellä alas eikä ihan loppuun asti vaan pöydän päälle. Yllättävän hyvin meni.

Lisäksi tehtiin paria erilaista rataa, joita Hali-junnulle piti vähän muutella, että sen mielenkiinto säilyisi. Ei turhan vaativa tapaus :D Hypyt on Halista maailmankaikkeuden tylsimpiä, koska niitä ei saa vielä hypätä, siipien välistä on ylitylsää mennä. Putket, puomi ja a-este on ehdottomasti parhaita! Ja vauhtia riittää (silloin kun haisteluilta ehtii jotain tekemäänkin). Tähän asti onkin ollut liian helppoa Halin kanssa ;) Käytiin samalla agilityreissulla kasvattajalla palauttamassa muovikauluri ja Hali sai trimmin. Vois kuulemma ilmottaa sitä kevään näyttelyihin, turkkia on jo sen verran. Tota rimppakinttuako? :D

Aloitettiin barffaus maanantaina ja alkoihan mallikkaasti :D Hali, joka on ihan mahdoton ahmatti, söi ensimmäistä kasviskanaseostaan varmaan kymmenen minuuttia. Meni koirien pasmat vähän sekaisin kun eteen laitettiin yhtäkkiä vihreää mömmöä, hyh. Mutta mun pojat ei ruokaa jätä ja kaikki meni. Hitaasti, mutta varmasti. Iltaruoka jauhettujen kanansiipien muodossa oli sitäkin suurempi menestys! Molemmat ahmi annoksensa hirveellä tahdilla. Nyt se aamuruokakin alkaa maistua vähän paremmalta ja oon tähän asti ollut ihan tyytyväinen vaihdokseen. Eihän kolmessa päivässä vielä mitään suurempaa muutosta näe, mutta tähän asti kaikki hyvin.

Nyt täällä on kaksi väsynyttä murua. Jos sitä ryhdistäytyisi itse kukin, että seuraavan yön saisi nukuttua. Pitkästä aikaa. Tai sit siirryn vaan itsekin sohvalle poikien seuraksi :)