Mio on ihana pieni seuralainen. Mitä tahansa mä kotona teen, Mio on hommissa mukana. Vaihdan vaatteita, pyyhin pölyjä, pesen hampaita tai pyykkiä, Mio on aina vieressä tapittamassa. Kun vaihdan huonetta, hetken päästä kuuluu pienet tassujen äänet ja Mio tulee katsomaan mitä teen. Ihana.
Tänään on ohjelmassa ruotsin tenttiin lukemista ja kukas muukaan tuli seuralaiseksi kuin Miude. Yhdessä opiskeltiin fysioterapiasanastoa ruotsiksi. Mio taisi kyllästyä aika nopeasti ja kierrähti selälleen hakemaan vähän huomiota. Ja onnistui siinä täydellisesti.
Samaan aikaan vieressä:
Ja hetken päästä mun jalkojen päällä:
Kanaemoa ei olekaan hetkeen näkynyt täällä blogin puolella, kotona se on sen sijaan ollut aktiivisessa käytössä joka päivä. Ja edelleen yhdistelmä Hali ja kanaemo jaksaa hymyilyttää mua joka kerta.
4 kommenttia:
Hei ihnaa laura että taas päivität näin usein! hyvää kevättä teille ihanat <3
hei tehäänkö teilläkin tota, että pehmoleluun isketään hampaat? Meijän Sani tekee ihan samaa, ja ollaan äitinkaa ihmetelty että mitä toi oikein on. Se tarraa nallen jalkaan hampaat kiinni ja on vaan siinä. Kutsutaan sitä äitin kanssa lepuuttamiseks :D
Tutulta kuulostaa, munkin perässä on yleensä aina pari vanavenettä, jotka seuraa kaikkialle :) Ihania apulaisia sulla tosiaan, noista on varmasti hurjasti apua varsinkin ton opiskelun kanssa ;)
Kiiitos Alexandra <3 Ihanaa kevättä teillekin!
nnansku, joo! ihan älytöntä toimintaa :D Hali on tehnyt tota pennusta asti. Ajattelin eka, että se hakee emoa rakkaasta kanastaan, mutta en tiedä oliko se sittenkään sitä.. Herttaista se ainakin on, Hali oikein halaa kanaemoaan ja pureskelee sitä samasta kohdasta vaikka kuinka kauan.
Eeva, kauheesti näistä tyypeistä on tosiaan apua :) Jos ei muuta niin herttaista seuraa ainakin.
Lähetä kommentti