Taas saa olla sydän syrjällään...

Itsenäisyyspäivä. Tarkoitus nukkua aamulla pitkään ja rentoilla ennen iltavuoroa, kerätä voimia seuraavaan päivään ja pennun kotiutumiseen. Toisin kävi. Herään aamulla siihen kuinka poikaystäväni töihin lähtiessään kysyy ovelta mitä Halin kanssa tehdään, se oksentaa. Otan koiran meidän sänkyyn, paikkaan jota se rakastaa yli kaiken. Hali ei kuitenkaan rauhoitu ollenkaan, kiertää vain ympyrää, hyppää pois sängystä ja näyttää pahoinvoivalta. Päätän antaa aamuruuan, jos sillä on vain kova nälkä ja siksi on paha olo. Hali syö sen hyvällä ruokahalulla, mutta oksentaa pian kaikki ulos. Alan huolestua ja päätän soittaa päivystykseen kun Hali ei rauhoitu millään, läähättää ja haluaa jatkuvasti ulos syömään lumen seasta pilkottavia ruohonpätkiä oksentaen nopeasti nekin. Saamme ajan, päivystyksessä ei onneksi ole ruuhkaa ja lähdemme matkaan samantien, aamupuuro jää pöydälle ja muistan onneksi päästää Mion pissalle ennen lähtöä. Seuraavat kolme tuntia vietämme päivystyksessä.

Halilta otetaan verinäytteet, jotka ovat oksentamisesta ja vaikeasta olosta huolimatta hyvät. Pieniä muutoksia löytyy, mutta ne voivat johtua rajusta oksentamisesta tai lääkärin mukaan siitä, että veri jouduttiin ottamaan Halin kaulasta. Röntgenkuvasta näkyi ohutsuolen olevan täynnä kaasua, vatsalaukussa oli myös kaasua ja.. Jokin outo muodostuma. Lääkäri ei osaa sanoa mikä se on.. Vierasesine, ruokaa, uudismuodostuma, ne lukevat kotiutumistekstissä. Lääkäri antaa kaksi vaihtoehtoa: hän voi avata Halin heti (muistuttaen 100% päivystyskorotuksesta) tai voin viedä Halin kotiin vatsansuojalääkkeen kanssa ja varata kontrollikuvauksen ja tähystyksen ensi viikolle. Halin välitön avaaminen tuntuu hurjalta lääkärin mainitessa, ettei mitään välttämättä selviä ja paikalla on vain hän ja kaksi hoitajaa. Päätän viedä Halin kotiin, toivoa pikaista paranemista ja selviämistä viikonlopun yli.

Minun iltani töissä ja poikaystäväni ilta kotona on aivan kamala. Kyselen vähän väliä Halin vointia, joka ei lupaa hyvää. Hali ei ota kontaktia, ei pysty oikein rauhoittumaan, oksentaa kaiken mitä syö ja lopulta ei suostu enää edes syömään. Juuri kun olen pääsemässä töistä kotiin, Hali piristyy kun poikaystäväni kysyy lähteekö Hali hakemaan minua töistä. Kotiin minua hakee nuutunut pieni musta poika, joka vaikuttaa nälkäiseltä ja päätämme antaa sille ruokaa. Kaikki pysyy sisällä ja Hali alkaa piristyä. Mun oma reipas pieni vaikuttaa olevan täysin kunnossa, mielessä huolettaa rtg-kuvat ja tuo epämääräinen muodostuma. Itse epäilen, että se olisi vierasesine, Hali ei ole ikinä syönyt mitään epämääräistä edes pentuna. Ruokaa se hotkii, mutta sitä tuskin pidetään vierasesineenä. Rajun oksentamisen jälkeen se tuskin on ruokaakaan. Jäljelle jää uudismuodostuma, sitä en halua tällä hetkellä vielä edes ajatella.

Viikonlopun Hali oli "elämänsä kunnossa", ainoa vaiva oli uudesta, vaihdetusta ruuasta saatu ripuli. Sekin helpotti Inupektin avulla. Tänään kävimme kontrolliröntgenissä ja tuo samainen muodostuma löytyy Halin vatsalaukusta edelleen, piristymisestä huolimatta. Tähystys on edessä ensi viikon maanantaina, 16.12. Se on nyt tehtävä, jotta saan selville mikä pikkuista vaivaa. Ennen maanantaina yritän olla huolehtimatta liikaa ja Halin vuoksi yritän olla reipas, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toivon parasta, pelkään pahinta.

Lauantaina kävimme hakemassa Mion ja ripuloivan Halin kanssa kotiin uusi perheenjäsenemme Nova. Hali on katsonut uutta nelijalkaista kauhunsekaisin tuntein ja uskaltautunut sen viereen vain Novan nukkuessa. Sen verran vilkas tapaus, etten yhtään ihmettele.

Seuraavaksi taitaakin olla pentupostauksen aika...