Kuulumisia

Long time, no see. Jotenkin tämä blogiin kirjoittelu on jäänyt (taas), tosin ei meidän elämässä sen suurempia ole tapahtunutkaan. Agilityn kesäkausi loppui, saatiin onneksi paikka syksynkin ryhmästä ja nyt treenit jatkuvat aina pitkälle kevääseen asti. Superjee! Oon onnellinen, että löysin viime keväänä Nauravan Koiran kesäryhmähaun juuri oikeaan aikaan ja saatiin mulle ja Novalle superkouluttaja. Vuorelan Lotan avulla me ollaan opittu ihan älyttömästi asioita. 

Tällä hetkellä yritän saada Novaa rauhoittumaan treeneissä, se kiihtyy aivan älyttömästi tekemisestä ja mä joudun tekemään älyttömästi töitä itseni kanssa, että pysyn tyynenä ja rauhallisena. Kiihtyminen kärjistyi muutama viikko siihen, että ohjatessani Novaa sivulle istumaan, se hyppäsi, haukahti ja otti mua kyljestä(!) kiinni. Ei mitenkään kunnolla haukkaamalla, mutta kyllä se vaan kipeetä teki. Sen jälkeen päätin, että tämä saa riittää ja Lotan ohjeistuksella otan nyt Novan kainaloon Aina kun se kiihtyy liikaa eli haukkuu ja komentaa mua, nappailee kiinni vaatteista tai muuta mukavaa. Tämä on tuottanut yllättävän hyvää tulosta, vaikka edelleen mua komentaa yksi shetlantilainen aina silloin tällöin. Mä jatkan niin kauan, että tuo juniori ymmärtää ;)

Hurjaa edistystä on myös tapahtunut, sillä kun otin muutama kuukausi sitten Novan kentän laidalle kun toinen koira teki esteitä, jouduin pitämään sen jatkuvassa kontaktissa nameilla tai saatiin kaikki kuulla kunnon komentamiset ja haukkumiset. Tänään me vain istuttiin rauhassa laidalla, välillä toki palkitsin nameilla, mutta pääosin Nova vain katsoi kun toinen meni ja teki. Kehuin maailman hienoimmaksi mieheksi, olin ylpeä!

Tällä viikolla saatiin myös ohjeeksi palkita hetken pelkillä nameilla, lelu poistetaan hetkeksi käytöstä ja otetaan mukaan vasta kun Novan pää kestää sen. Nova palkkautuu hyvin lelulla, mutta tuntuu kiihtyvän siitä vain lisää ja siksi tehtiin tämä ratkaisu nyt toistaiseksi. Vauhtia lelun poisottaminen ei vähennä yhtään, saatika innokkuutta tehdä, joten lelut otetaan sitten taas mukaan kun muut asiat on kunnossa Novan pienessä pääkopassa :D Nämä on juuri niitä pikkujuttuja, joilla saadaan homma toimimaan mahdollisimman hyvin.

Onpa tähän koira-arkeen mahtunut pitkästä aikaa ripuliakin, sillä viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Novan maha alkoi oireilla ja keskellä yötä puoliskoni keräsi kolmet kasat ja minä aamulla kahdet, toisen päälle myös astuin. Nam. Miolla ja Halilla on teräsvatsat eikä ne oikein koskaan (koputtaa puuta) ole ripulilla tai vähintäänkin ne menee ohi puolikkaalla Inupektilla. Nyt pitikin hetki miettiä miten sitä ripulia hoidettiinkaan, etenkin kun se ei tuntunut helpottavan millään. Nyt ollaan jo onneksi paremman puolella, mutta edelleen Nova syö vatsaystävällistä ruokaa ja nappulat sekä raakaruoka on pannassa. Onneksi koira on ollut oma pirteä itsensä koko ajan.

Mitä Mioon ja Haliin tulee, ei suuria uutisia sillä rintamalla. Mio sai eilen ensimmäisen oliiviöljykylvyn kuivaan ihoonsa ja siitä tulikin ihanan pehmoinen. Jatkan kylpyjä nyt jonkin aikaa, josko niistä jotain apua olisi. Ainakin muut nelijalkaiset olivat oikein kiinnostuneita Miosta sen jälkeen. Ja Nova on ollut muutenkin, se on ollut aikamoinen hormonihirmu viime päivinä. Toivottavasti tämä on ohimenevää, nopeasti ohimenevää. Toisaalta Mio menee myös välillä ärsyttämään Novaa tahalleen. Halilla kaikki on hyvin, se on maailman ihanin tyyppi. Muistan kertoa sen sille monta kertaa viikossa.

Kuva ei aina kerro enemmän kuin tuhat sanaa. Mun ei hermo kestä tällä hetkellä näitä kahta ärisijää, vaikka kuva kertoo vain kahdesta ihanasta ja suloisesta karvakorvasta. On ne sitäkin, nukkuessaan ;)

Ja AINIIN, käytiin me mätsäreissäkin Novan kanssa muutama viikko sitten. Lähdin koko mätsäriin vähän naureskellen ja huutelinkin ovelta lähtiessä, että tästä tulee varmaan upee reissu. Ei olla treenattu minkäänlaisia näyttelyjuttuja Novan kanssa kun selvisi, ettei meidän kehissä tarvitse juurikaan pyörähdellä. Nyt lähdettiin kuitenkin testaamaan kuinka meidän käy ja sijoituttiinkin heti punaisten isojen pentujen neljänsiksi! Kihertelin kun pääsin kotiin ja kerroin kuinka meidän kävi. Palkinnoksi herkkuja ja Nova oli tyytyväinen :)

Nyt kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Turistit näyttelyssä

Tänään suuntasimme Novan kanssa kohti Tampereen shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttelyä. Kehään olivat ilmoittautuneet Novan veljet Soni ja Aarre sekä sisko Kuura, me oltiin Novan kanssa vain turisteina liikkeellä. Vaikka ei Novan kanssa kehään astuttukaan, reissu oli oikein antoisa. Ei vain sisarusten näyttelymenestyksen vuoksi vaan myös Novan reipastamisen ja kunnollisen käytöksen opettelun takia. Reissu toimi myös erittäin hyvänä väsytyskeinona, kotona on ollut koko illan erittäin väsynyt shetlantilainen ;)

Olen kyllä erittäin tyytyväinen Novan käytökseen, se oli reipas, rauhallinen, otti hyvin tohinassa kontaktia (kiitos namit) ja uskoi kun pyysin lopettamaan satunnaisen turhan haukkumisen. Hieno mies, kerta kaikkiaan! Kaikista ihaninta oli Novan mielestä sisarukset ja kamalinta kovaääninen, josta kuulutettiin infoa näyttelykansalle. Nova jännitti kovaäänisen ääntä tosi pitkään, vikalla kerralla joku vieras ei olisi enää ehkä huomannut pieniä jännittyneitä katseita, mutta itse kyllä huomasin kuinka se ei edelleenkään ollut Novalle ok, että joku huutaa niin kovaa :D Tapasimmepa poislähtiessä vielä Kaaponkujalla-blogin Pörrin omistajansa kanssa, oli kiva nähdä! Muitakin tutunnäköisiä koiria blogi- ja facebook-maailmasta tuli bongattua..

Ja sitten niihin näyttelytuloksiin. Novan sisarukset osallistuivat junioriluokkaan ja esiintyivät kaikki oikein mallikkaasti. Jymy-yllätyksen kaikille toteuttivat veljekset Aarre ja Soni, jotka sijoittuivat luokkansa kolmanneksi ja neljänneksi.

Aarre JUN-EH JUK3

Soni JUN-EH JUK4

Aarren näyttelymenestyksestä voi varmasti lukea jossain vaiheessa lisää Koirapäivät-blogista ja paikalla olleen sisko-Kuuran näyttelystä Team Hurrilan-blogista. 

Itse seurasin kameran kanssa vain urosten kehää, joten kamerani ainut kuvamateriaali Kuurasta on tässä:

Eikö ole Lena ja Pasi edustava näyttelykuva? Tästä kuvasta tulee vaan niiin hyvä mieli, tolla ilmeellä Kuura kohtasi toiset koirat ja ihmiset ja tuli halailemaan aivan valtoimenaan. Miten se osaakin olla niin kaikkia rakastava ja herttainen pikkulikka :) Kaikki rakastaa Kuuraa ja Kuura rakastaa kaikkia, niin se taitaa olla.

Loppuun julkaistava vielä kuva mahtavasta Aarresta, joka piti huolen siitä, että hänet huomataan ja kaikki tietää missä hän kulkee ;)

Ja sitten paikalla oltiin ihmettelemässä me, turistit.

Oli hyvin järjestetty näyttely ja mukavaa kun kehien ulkopuolisetkin saivat tulla paikalle. Paljon oli tilaa ja tuli jopa tunne, että miten täällä on näin vähän koiria. Näyttelyn jälkeen lähdimme vielä pienelle kävelylle kera Sonin, Aarren ja Novan. Näyttelypaikan vieressä kulki jonkinsortin kuntopolku missä veljekset saivat hetken kirmailla jopa vapaana. 

Mukava päivä!

Hyppytekniikkaa

Novan täytettyä 9kk saimme aloittaa viikottaiset hyppytekniikkatreenit. Ensimmäisellä kerralla laitoin hyppyjen päässä olevan targetin liian lähelle viimeistä estettä mikä sai Novan himmailemaan jo toiseksi viimeisellä esteellä. Näin toiseksi viimeisen hypyn alastulo tuli liian lähelle viimeistä estettä ja Nova kolautteli rimoja alas. Nyt vein targetin reilusti pidemmälle ja liian pitkällehän se meni, seuraukset näette videolta :D Harmi, että tajuan vasta videota katsellessa mikä on pielessä ja näin jokainen viidestä vedosta on samanlainen kahden viimeisen esteen osalta. Tein videon alkuun kouluttajallemme, joka kommentoi sitä lomaltaan, mutta laitetaan se nyt tännekin. Ottakaa äänet pois jos ette halua kuunnella mun kimitystä, unohdin ottaa äänet pois videon tekovaiheessa.

Loikkaaminen ei ole kuulemma suuri ongelma ja sen tekee monet koirat, joilla on kova draivi targetille (harjoitukset onnistuneet ainakin sen suhteen). Ensi kerralla laitan namin lähemmäksi, katsotaan kuinka käy. Tällä ja ensi viikolla teen hyppytekniikan vielä näin, seisoen lähtöviivalla ja lähettäen Novan käskyllä eteenpäin. Tämän jälkeen alan lisäämään hyppytekniikkatreeniin liikettä lähtemällä kävelemään eteenpäin kakkosesteen kohdalta Novan suorittaessa hyppyjä. Myöhemmin muutan liikkeeni juoksuksi ja lopulta tämän voi suorittaa jopa niin, että molemmilla puolilla on putket. Mutta sinne on vielä matkaa. Tästä lienee hyvä lähteä eteenpäin.

Harmi, ettei omaan puhelimeeni voi ladata ohjelmaa Coach Eye, jolla pystyy heti hidastamaan kuvatun videon. Näin analysointi harjaantumattomalla silmälläni olisi edes hieman helpompaa kesken treenin. Toistoja kun saa tehdä maksimissaan sen viisi. Ehkä mun täytyy harkita uuden puhelimen ostoa kriteerinä tämän ohjelman latausmahdollisuus ;)

Ei me maltettukaan..

..jättää ohjattuja agilitytreenejä kuukaudeksi tauolle. Lotta järjesti lomansa ajalle kaksi ylimääräistä treenikertaa, joiden vetäjänä on Hanna Hyvärinen. Aluksi ajattelin, että ei me varmaan osallistuta, mutta kun molemmat kerrat osuivat omaan aikatauluuni niin hyvin, päätin ilmottautua jopa molempiin. Ilmottautumisintoa lisäsi hivenen myös se, että Hannaa kovin kehuttiin facebookin ryhmässä ja ajattelin, että miksei. Eilen oli ensimmäiset treenit, olin nukkunut yövuoron jälkeen vajaan neljä tuntia, ilma oli kuuma ja uusi kouluttaja jännitti. Ajatuksissa kieltämättä oli, että helpompaa olisi ollut vain jäädä kotiin. Mutta mitä vielä, kyllä kannatti mennä. Hanna oli ihana, tosi hyvä kouluttaja ja meillä meni Novan kanssa ihan älyttömän hyvin.

Oltiin vuorossa viimeisinä ja odotellessa naksuttelin Novalle istumista muutamassa sarjassa, muuten se sai odotella boksissaan. Istuminen on nyt tehotreenissä, maahan-käskyä en käytä tällä hetkellä ollenkaan, sillä sitä meillä tarjotaan ihan liikaa. En tiedä vaikuttiko naksuttelu, kuuma ilma vai mikä, mutta Nova keskittyi yllättävän hyvin tekemiseen.

Alla eilinen ratapiirros.

Muut koirakot tekivät koko rataa, me saatiin tehtäväksi esteet 15-26. Vaikka kokeneemmalle koirakolle tämä pätkä olisi varmasti todella helppo, mä olin tosi ylpeä meistä kun saatiin se tehtyä heti ekalla kerralla läpi. Yritettiin vielä estettä 27, mutta en ehtinyt Novan vauhtiin millään tuolla suoralla ja kun yritettiin niin, että kierrän Novan takaa esteellä 26, ei se enää Novan väsymyksessä onnistunut. Mutta ei haittaa, jäi niin hyvä fiilis muuten. Hanna sanoi, ettei Novalta ainakaan vauhtia ja etenemisintoa puutu ja se tekee töitä kuulemma kauheen hyvin 9 kuukautiseksi. Kuulinpa vielä sanat 'siitä tulee kyllä vielä hyvä' ja olin aivan otettu. 

Hanna kyseli myös Novan koosta, kun olin ilmottautumislomakkeessa maininnut sen olevan medin ylärajalla, ja sanoi, ettei siitä vaan voi kasvaa maksi. Mun pitäisi kuulemma olla huoletta. Eikä Nova Hannan mielestä näytä maksilta, niinkuin ei munkaan mielestä. Iso medi, se on hyvä :)

Ensi maanantaina taas Hannan treeneihin, sitten alkaakin taas viikottaiset treenit Lotan ohjaamana. Hauskaa miten välillä jää olo, ettei me osata mitään ja toisinaan fiilis on mitä mainioin treenien jälkeen. Se tässä koiran kanssa harrastamisessa varmaan koukuttaakin :)

Yksi antibioottikuuri ei riittänytkään..

Kerroin Mion pienestä ongelmasta täällä ja ajateltiin, että antibioottikuuri tekee tehtävänsä, mutta ei se tehnytkään. Hetken aikaa Mion pippelin tilanne vaikutti jo hyvältä ja normaalilta, mutta jonkin ajan kuluttua se näytti taas tulehtuneelta ja se selvästi häiritsi myös koiraa itseään. Pyysin soittoaikaa meidän luottoeläinlääkärille, joka pyysi tulemaan vastaanotolle, vaikka itsellä oli ajatuksissa vain antibioottikuurin saaminen lähiapteekkiin. No, vapaapäivien kunniaksi Mio kainaloon ja jälleen lääkäriin. Mio ei anna koskea alapäähänsä edellisen tapahtuman jäljiltä ollenkaan, joten tarkastus oli tehtävä taas rauhoituksessa (inhottavaa!). Tulehdus ei ollut mennyt ohi, joten antibioottikuuri 30 päiväksi käteen ja kiitos hei. Jälleen kerran kiitän eläinlääkärikuluvakuutusta, jonka jokaiselle koiralleni olen ottanut. Vaikka ikinä ei enää tarvitsisi mennä lääkäriin (in my dreams) niin vakuutukset on jo ihan varmasti maksaneet itsensä takaisin. Tähänkin lystiin meni nyt noin 40 euroa kun ilman vakuutusta lasku olisi ollut reilusti yli 100 euroa.

 

Mio itse on kyllä reippaista reippain, en käsitä miten olen saanut niin hienon pikkumiehen itselleni. Joka ikinen kerta lääkäriin mennessä Mio heiluttaa häntää ja on vain maailman onnellisin kun lääkäri vähän rapsuttaa ja juttelee sille. Aina on toiveissa, että tänään tehdään jotain kivaa ja palkaksi saa kissan nappuloita, mutta ei se haittaa jos ei tehdäkään. Verikokeiden otossakin Mio aina vain seisoo ja odottaa, että homma saadaan valmiiksi.

 

Koko perjantai kuluikin kotona Mion nukkuessa. Mio on aina ollut hidas heräämään rauhoituksista, niin tälläkin kertaa.

 

Ja sitten meillä kotona oli yksi, joka oli nukkumisen kanssa täysillä hengessä mukana. Mitä nyt välillä piti käydä kurkkimassa, josko se pieni isoveli on jo valmis nousemaan.

 

Koko päivän sai Nova odotella, puoli yhdeltätoista illalla Mio oli vasta valmis nousemaan ruokakipolle. Onneksi varastossa oli kipulääkettä, ei meinannut pikkuisen kävelemisestä tai pissaamisesta tulla mitään, sen verran oli taas herkkää paikkaa ronklattu. Lauantaina alkoi antibioottikuuri ja kipulääkettä annoin varmuuden vuoksi vielä aamulla. Tänään, sunnuntaina, meno on taas ollut entisenlaista ja kaikesta huolimatta ihana Mio menee aivan varmasti ensi kerrallakin täynnä toivoa eläinlääkäriin ja on onnellinen kun saa hetken olla kaiken keskipisteenä :)

 

Josko nyt kuitenkin kohti terveempiä päiviä...

Nova 9kk

Mulla on täällä kotona pentu, jota kutsun edelleen pennuksi, vaikka se ei enää näytä siltä eikä sen käytös ole aikoihin ollut enää niin pentumaista. Tai onhan se, verrattuna ainakin noihin kahteen aikuiseen. Nova tulee varmaan ikuisesti olemaan mulle pentu, onhan Halikin ikuinen Hali-vauva, vaikka ylitti jo neljän vuoden iän keväällä. Tämä ikuinen pentu täytti tällä viikolla 9kk, sen kasvupatit jaloista on lähes kokonaan hävinneet ja monen päivän jahkailun jälkeen uskalsin lopulta mitata sen.

8kk iässä säkä oli 42cm ja tuskailin jo silloin lähenevän maksirajan kanssa. Päätin, että seuraavan kerran kosken mittaan vuoden ikäisenä. Oli säkä mitä tahansa, se ei muuta meidän harrastamista agilityn parissa. Hain jo syksyn ryhmään ja samalla myös keväälle. Nyt huomasin tosiaan jokunen päivä sitten, että kasvupatit jaloista on kadonneet (ainakin lähes) kokonaan ja löysin itseni kuitenkin Novan, kynän ja mitan kanssa seinän vierestä. Tulokseksi sain 42cm ja 43cm, luovutin ja vannoin taas koskevani mittaan vasta vuoden ikäisenä. Kunnes parin päivän päästä otin tarvittavat välineet taas esille ja ryhdyin toimeen, tuloksena 43cm ja 42,7cm. Luovutin. Taas. En siis todellakaan tiedä minkä kokoinen Nova on, mutta ajattelin askarrella vaikka pahvista 43 sentin L-kirjaimen muotoisen "mitan" ja testata osuuko mitta maahan vai ei.

Minulla ei siis ole mittaa 9 kuukauden ikäisestä Novasta enkä vaivautunut sen vuoksi eläinkauppaan punnitsemaankaan :D On vain pari kännykkäkuvaa tärkeistä vahdinhommista takapihan terassilla ja edelleen pienen pienen pieni toive medikoirasta. Kotona ja treeneissä mulle yritetään edelleen luoda uskoa siihen, mutta mitta kertoo itselleni enemmän kuin tuhat sanaa ;)

Kesätauko

Eilen alkoi se jo aiemmin mainitsemani agilitytauko ja viimeiset treenit olivatkin valtavan hyvät. Niin hyvät, että olimme kotona vasta yhdeltätoista illalla kun normaalisti kotona ollaan (jo) kymmeneltä. Saimme paljon treenattavaa tauon ajaksi ja olin niin mielettömän tyytyväinen taas kerran Novaan, että on vieläkin oikein hyvä mieli. Ensimmäinen radanpätkä putki-putki-hyppy-hyppy-putki-putki yhdistelmä meni pitkälti siihen, että yritin saada Novan lähtemään radalle istumisesta, se maahan meneminen kun on niin kamalan mukavaa! (Siitä ensimmäinen tehotreeni tauon ajaksi) Lopulta saimme muutaman onnistuneen vedon, mitä nyt ohjaaja myöhästeli sen verran, että Nova juoksi täysiä päin putken suuta (mistä Nova ei ollut moksiskaan) ja valssit päätyivät omalta osaltani naurunremakkaan. Kotona päivittelin oikein ääneen sitä kuinka jään tuijottamaan putkia Novan mennessä niihin enkä itse etene mihinkään. Pitäisi varmaan opetella etenemään jos meinaan tuon vauhdissa pysyä, kuulemma tuplaa vauhtinsa kunhan tuosta kasvaa ja oppii lisää. HUHH.

 

Pyysin kouluttajaltamme Lotalta neuvoja takaakierron opettelemiseen, jotta voidaan hinkata sitä kesätauolla ja niinpä me päästiin vielä ekstratreeniin Novan kanssa muiden jälkeen. Takaakierto näyttivätkin jo nyt hyvältä (kiitos hyvin ja perusteellisesti opetetut hypyille hakeutumiset!), joten eiköhän ne kesätauon aikana saada kuntoon. Keinu me opetellaan kolmiosaisesti ja siinäkin halusin vinkkejä mihin meidän pitäisi seuraavaksi edetä. Nova rämistelee keinua kuin vanha tekijä (ainakin mun silmissä) eikä ole juuri moksiskaan keinun laskeutumisesta. Keinuakin tullaan siis treenaamaan nyt tauolla aina kun saadaan joku seuraksi hallille.

 

Lisäksi me ollaan harjoiteltu rengasta rengasleikin avulla ja se leikkiminen olikin sujunut niin hyvin, että kun pyysin vinkkejä leikin vaikeuttamiseen, selvisi, että Nova osaa renkaan jo! Wau, mun pikkumies. Yhdistelmä putki-rengas onnistui täydellisesti (edelleen ainakin mun silmissä) ja siihen oli hyvä lopettaa treenit. Pieni juttutuokio kouluttajan ja treenikaverin kanssa, hyvä jäähdyttelylenkki ja mulla oli kotona todella väsynyt shetlantilainen. Niin väsynyt, että se nukahti kiinalaisena sohvalle ei niin mukavannäköiseen asentoon. Meillä usein kotona muutenkin puhutaan nukkuvasta kiinalaisesta kun tarkoitetaan nukkuvaa Novaa :D

Jotta kumpikaan meistä ei kyllästy tai turhaudu touhuun, aiotaan Novan kanssa ottaa agilityn kesätauko iisisti ja rennosti eli myös lomailla. Ollaan menty niin valtavasti eteenpäin muutaman kuukauden aikana, että Novan pää saa prosessoida kaikkea nyt myös kotona. En halua myöskään ahnehtia liikaa, Nova on kuitenkin vasta 9 kuukauden ikäinen. Samalla Nova saa parannella myös polkuanturaansa, jonka on jarrutellessaan rikkonut ja mistä lähtikin viikko sitten kunnon palanen pois. Leukoplast-teippi koristaa nyt anturaa, ettei herra itse hoivaisi sitä ihan jatkuvasti.

 ´

Kuvat on vähän unisia, mutta meillä oltiin hieman väsyneitä paljon ajatusta vaatineiden treenien jälkeen. Tapahtui niinkin suuri ihme, että koirat ei herättäneet meitä myöhään nukkumaan menneitä kaksijalkaisia aamulla lainkaan, vaan pysyivät kylppärissä ihan hiljaa ja tyytyväisinä klo:10.40 asti. SIIS 10.40!! Novan tulon jälkeen emme ole kertaakaan onnistuneet nukkumaan näin myöhään. Eikä omaa untakaan ole noin pitkälle riittänyt aikoihin. Nyt oikein pelästyin kun havahduin katsomaan "aamulla" kelloa.

 

Miksi taas itse valvoin myöhään ja halusinkin nukkua pitkään, johtuu viidestä yövuorosta, jotka aloitin kevyellä 15 tuntisella vuorolla. Töihin sain seuraavan kuvan Novasta, joka oli kuulemma lähes koko illan nukkunut sängyllä mun hupparin päällä.

Ihana Nova, sanat ei riitä kertomaan kuinka onnellinen mä tuosta nelijalkaisesta olen.