Loma!

Vihdoin alkoi se kauan odotettu kesäloma. Itse suuntaan huomenna katselemaan Rooman meininkejä, Mio siirtyy Hyvinkään maisemiin. Kesäloman kunniaksi käytiin eilen katsomassa Lyyli-mäyristä ja tänään metsälenkillä Alajärvellä. Alkaa tuo vapaana olokin vähän jo sujua, mitä nyt silloin tällöin karvakasa saa jalat alleen eikä omistajan olemassaolosta ole tietoakaan.. Onneksi reitti on suht hiljainen, eikä ole juuri muuta häiriötä kuin ihanat hajut puskissa.

Muutamia kuvia lenkiltä:

Viikon päästä kotiudun, sitten onkin enää muutama päivä lomaa ja vuorossa jälleen yövuorot sekä Mion näyttelyt. Loman jälkeen aion tehdä myös ruokamuutoksen ja todella toivon, että tuo loputon turkin hilseily vähenee tai parhaimmassa tapauksessa loppuu jopa kokonaan.

Laura ja Miuski lähtee lomalle, kuullaan taas kun sieltä palaillaan. Roomassa on lämmin!!! Toivottavasti täälläkään ei sada koko viikkoa.

Loistava kolmikko

Tänään oli pentunäyttelypäivä ja Mio oli reissussa melkein koko päivän. Tai no, koko päivän.. Kehät alkoi jo kymmeneltä aamulla ja poika palautui kotiin vasta kuuden jälkeen. Ja hienostihan siellä kehässä tuli taas pompittua, tuloksena ROP ja ryhmän kakkossija. Jeje, pokaalit ja ruusukkeet lisääntyi jälleen. Tosin ruusukkeet unohtuivat kasvattajalle ja yksi pokaaleista oli vahingossa Mion siskon :D Eipä tuo haittaa, ylipäätään ihmettelen mihin ihmeeseen alan niitä keräämään? Tällä hetkellä ne majailee olohuoneen nurkassa ja jonnekin ne olis sieltä siirrettävä..

Liikkeellä oli sama kolmikko kuin viimeksikin, Mio ja sen kaksi siskoa. Lissu oli näyttelyssä VSP ja Wilma PN2. Hienoja penskoja!

Tuomari Raisa Savander arvosteli pojan näin:
"Hyvin miellyttävä 8kk. Hyvä pää, silmät ja korvat. Purenta ok. Mukavasti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehä ikäisekseen. Hyvät käpälät ja häntä. Liikkuu kauniisti. Hyvä karvapeite"

Näyttelypäivä oli kuulemma tosi kuuma ja kotiin odotinkin rättiväsynyttä karvatassua. Mitä vielä, eihän tuo malttanut nukahtaa ennenkuin kahdeltatoista illalla. Ehkä se oli jo yliväsynyt.

Nyt vietetään vikaa yötä töissä, luojan kiitos nämä yöt loppuvat toistaiseksi tähän. Seuraavat onkin jälleen sopivasti seuraavien näyttelyiden aikaan. Tervakoskella aion öistä huolimatta käydä, Helsinki jää mitä luultavimmin väliin.

Tämä tältä päivältä, toivottavasti pysyn hereillä vielä seuraavat viisi ja puoli tuntia. Tuo toinen nauttii jo höyhensaarista.

Yötyöläiset

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, meneillään oleva loppuviikko on kulunut yövuoroja tehdessä. Päivät on yritetty käyttää mahdollisimman tehokkaasti nukkumiseen ja yöt valvomiseen. Ei mua ole kyllä yötyöläiseksi tehty, paljon mielummin käperryn jo aikaisin illalla sänkyyn ja herään pirteänä aamulla. Mutta minkäs teet, itsepähän nämäkin vuorot itselleni valitsin. Mio on siis ollut mun mukana töissä, ensimmäinen yö meni siltäkin ihmettelyyn. Kaikki äänet oli outoja ja jokaisesta rasahduksesta piti pompata pystyyn. Tässä vaiheessa saan olla onnellinen, ettei Mio hauku juuri koskaan (ainakaan toistaiseksi) sillä herkkähaukkuista koiraa en voisi töihin mukanani kantaa. Vähän piti kuitenkin äänihuulia avata oudoille äänille. Toinen yö menikin jo lähes rutiinilla, Mioltakin. Ketarat ojossa se veteli sikeitä kun ei ollut velvoitetta pysyä hereillä.

Tänään joudun valvomaan yksin, kasvattaja kävi hakemassa Mion jo tänään huomista pentunäyttelyä varten. Aikataulullisesti tämä meni paremmin näin, ei Miokaan tylsisty huomenna kun mä vaan nukun. Onneksi ei tarvitse yhtään huolehtia onko Miolla kaikki hyvin, voin täysin luottaa kasvattajaan ja annan pojan mielelläni sinne.

Tänään oli turkinpesupäivä. Mio ei ole yhtään vastaan tätä operaatiota, ei pestessä eikä föönatessa. Se vain odottelee, että saan hommat hoidettua ja siinä se. Vähän poika näyttää orvolta ilman muhkeaa turkkiaan, mutta onneksi se saadaan äkkiä takaisin. Vaikka koiran ulkonäöstä ei uskoisi, turkki on oikeasti tosi helppohoitoinen. Harjaan Mion ehkä kerran viikossa ja pesen silloin tällöin, aikuisena luultavasti muutamia kertoja vuodessa. Pienestä pitäen olen totuttanut koiraa harjaamiseen ja tänä päivänä se sujuu jo helposti. Tassuja pitää pestä useammin, ne kurastuu helposti pienilläkin lenkeillä. Onneksi Mio on kuitenkin niin pieni, että tämäkin operaatio hoituu helposti lavuaarin hanan alla.

Mion kanssa ongelmana on ollut ainoastaan se, että jostain syystä turkki hilseilee todella paljon. Toivon, että pian tapahtuva ruokamuutos auttaa asiaan. Mio puree tiettyjä kohtia turkistaan, eniten takajalkaa ja nivusia. Viime aikoina myös tassut ovat saaneet osansa purukalustosta. Loppuun vielä pieni videopätkä pesun jälkeisestä hännän jahtaamisesta.

Ainiin, onnittelut Pauliinalle pikkupikku bostoninpennusta, tänään se on onnellisesti kotiutunut!!! Puhelimen välityksellä Taisto antoi jo pientä ääninäytettä, kyllä pojasta ainakin ääntä lähtee. Toivottavasti kaikki menee hyvin, Pauliina ei ainakaan nuku koko yönä :) Kunhan pieni kasvaa, pääsee Miokin katsomaan millainen vipeltäjä Taisto on.

Sit kun vielä keksisi tekemistä seuraavaksi kuudeksi tunniksi. Enää yksi yö tämän jälkeen, juhlaa. Toivottavasti huomisessa näyttelyssä menee hyvin, tuloksista sitten taas myöhemmin...

Viikonloppu

Viikonlopuksi suunnattiin Mion kanssa vanhemmilleni Hyvinkäälle. Lähdettiin vasta lauantaina iltapäivällä kun olin ensin itse suorittanut reissun Ideaparkiin, Mio joutui valitettavasti odottamaan yksin kotona.. Onni alkoi jo siitä kun otin kantokassin esille ja Mio tiesi, että ollaan matkaamassa jonnekin autolla. Ja onni jatkui koko viikonlopun. Ihanaa kun kerrankin sai juosta niin paljon kuin jaksoi ja ilman remmiä (!!!). Se huono puoli tässä kerrostalo-asumisessa on, pissalenkit tehdään lähes aina hihnassa ja käyhän se tylsäksi.. Mio oli kuin eri koira koko viikonlopun ja omistajakin oli tyytyväinen.

Kuvia lauantailta:

Toinen kuva kuvastaa hyvin Mion vauhtia viikonlopun aikana. Niin kovaa mentiin kuin päästiin. Välillä piti tosin levähtää nurmikolle herkuttelemaan ja syömään ruohoa. Kivaa oli, pitää mennä uudestaan pian, kun hyviä ilmoja vielä on. Itse lähden elokuun puolessa välissä viikoksi Roomaan ja Mio pääsee Hyvinkäälle hoitoon. Onnen päivät.

Tämä viikko kuluukin yövuoroja ja sunnuntain pentunäyttelyä odotellessa. Aion ottaa Mion töihin mukaan, saa nähdä kuinka sekaisin kumpikin uudesta rytmistä on. Itsekään en ole noita yövuoroja tehnyt sitten viime kesän. Pentunäyttelyyn en luultavasti itse jaksa lähteä, pitänee laittaa Mio taas kasvattajan matkaan. Tervakosken näyttelyyn aion sitten itsekin raahautua, vaikka sekin on yövuorojen välissä.

Uimaan!

Tänään käytiin kokeilemassa olisiko Miosta uimariksi. Seuraksi saatiin Katri ja mäyräkoira Lyyli. Lyyli on jo kokenut polskuttelija, joten ajateltiin että Miokin innostuisi uimisesta Lyylin esimerkillä. Ihan näin ei kuitenkaan käynyt, Lyyli uiskenteli kepin perässä ja Mio pääsi niinkin pitkälle, että kasteli jopa tassunsa..

Kovasti olisi tehnyt mieli uida, uskallus ei vaan ihan vielä riittänyt. Ehkä seuraavalla kerralla Mio menee jo pidemmälle. Tai sitä seuraavalla. Tuon kiven päälle Mio uskaltautui, mutta pois ei enää ollutkaan niin helppo tulla.

Lopuksi käytiin vielä kävelemässä metsälenkki, tuloksena erittäin likainen ja roskainen karvaturri. Mio oli niin ihastuksissa Lyylistä, ettei luoksekutsut ja herkut kiinnostaneet yhtään. Eipä me tuota vapaanaoloa juuri olla harjoiteltu, joten ei ihme.. Ja kun seurana oli vielä ihastuttava tyttö.

Loppuilta kului Mion osalta nukkuessa. Eikä ihme, sellaista oli menokin. Harmi, että tuonne on liian pitkä matka kävellen. Ehkä Katri ja Lyyli ottaa meidät toistekin mukaan uimareissulle.

Pentunäyttely ja pelottava pokaali

Kuten jo eilen mainitsin, Mio kävi perjantaina pentunäyttelyssä Helsingissä. Itse en paikalle päässyt sille päivälle sattuneen iltavuoron vuoksi, mutta onneksi kasvattaja kävi hakemassa poitsun matkaan. Mio oli rotunsa paras (ROP) ja ryhmänsä (FCI 5) paras. Lisäksi Mio oli siskonsa kanssa näyttelyn BIS-pari. Saatan vain kuvitella kuinka valloittavan näköisiä ne kaksi ovat kehässä olleet.

Tuomari Hans Lehtinen oli vähäsanainen ja arvostelu oli tällainen:
"Erinomainen pentu. Kaikinpuolinen viehättävä! Liikkuu hyvin."

Poika palautui illalla mukanaan ruusukkeet ja koiran itsensä kokoinen pokaali. Hauskaa, miten hyvälle tuulelle sitä tulee koiransa menestyksestä. Mio on ensimmäinen oma koira ja näyttelyjutut on tätä ennen olleet todella vieraita, pikkuhiljaa yritän opetella eri nauhojen ja ruusukkeiden merkitystä. Paljon oon jo oppinut, jes.

Yritin ottaa kuvaa Miosta ja pokaalista, mutta yksin kun yrittää, ei tuon pojan kuvaamisesta useinkaan tule mitään :D

Lähinnä pokaali oli Mion mielestä pelottava, eikä lähelle uskallettu edes mennä.













Haistelemaan suostuttiin vasta kun sinne laitettiin herkkuja ja tämäkin pitkän houkuttelun jälkeen.

Kuvaus loppui siihen, että Mio löysi loput herkut aivan muualta kuin pokaalista ja söi ne niin nopeasti, etten ehtinyt tehdä mitään. Nauratti vain, toinen oli niin tyytyväinen suoritukseensa. Seuraava näyttely olisi parin viikon päästä jälleen Helsingissä, tuolloin pääsen toivottavasti itsekin paikalle. Saa nähdä miten yövuorojen välissä jaksaa.

Seuraavat kaksi viikkoa ollaan ihan kotosalla, toivottavasti päästään kokeilemaan uimista joku päivä. Myös luoksetuloa ja vapaana oloa pitäisi harjoitella ahkerasti, tällä hetkellä Mion korvat häviävät samalla kun irrotan hihnan eikä sitä kiinnosta yhtään jos sille huudellaan. Oman talon lähellä ei vaan ole turvallista paikkaa, jossa tätä harjoitella ja kun ei ole autoa, jolla liikkua, on paikan löytäminen aina hankalaa. Kai sitä pitää mennä pienten puolelle koirapuistoon...

Pikku-Mion ensimmäiset kuukaudet

Tässä joitakin kuvia miosta, jotta jokainen saa edes jonkinlaisen käsityksen mistä on kyse. Mio syntyi 26.11.08 ja täyttää siis huomenna huimat 8 kuukautta. Paljon on ehtinyt pienen elämässä jo tapahtua, blogi käsittelee lähinnä elämää tästä eteenpäin. Lukuunottamatta tätä postausta, johon laitan Mion pentukuvia.

Uuteen kotiin Mio saapui aivan helmikuun alussa, 10 viikon iässä.
Ensimmäiset päivät uudessa kodissa sisälsivät..

...leikkimistä...









...suosikkilelun tuhoamista...









...nukkumista muutaman tunnin välein...









...ja poseeraamista (pienenä sekin on opittava).

Uloskin uskaltauduttiin muutamien viikkojen jälkeen kun pakkaset hellitti ja poika oli kasvanut sen verran, ettei tassut heti jäätyny. Ulkona olikin niin kivaa, ettei sieltä olisi malttanut tulla pois.

Suosikkilelu ei näin viiden kuukauden jälkeen näytä enää yhtä kauniilta ja on se Miokin aikuistunut noista päivistä. Kolmet mätsärit on tullut kierrettyä, niistä kahdessa menestyttykin hienosti saaden kaikenlaisia palkintoja. Oikeista näyttelyistä käytiin ensimmäisenä katsomassa Hämeenlinnan meiningit, tuloksena Miolle ROP-pentu.

Tuomarina Hämeenlinnassa oli Tuula Plathan ja Mio arvosteltiin näin:
"Ihastuttava pentu, jolla oikeat ääriviivat ja hyvä ryhti. Alaleuka voisi olla voimakkaampi, muuten ihana pää, jossa priima pigmentti ja oikea ilme. Terverakenteinen, hyvin liikkuva pentu. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Viehättävä temperamentti."

Eilen Mio kävi tepastelemassa Helsingin pentunäyttelyssä, siitä lisää seuraavassa postauksessa..

Nyt aloitetaan illan vietto herkutellen eilistä näyttelymenestystä. Miolla omat herkut ja minulla omat (luojan kiitos, ei siankärsä tänään houkuttele). Aina on hyvä syy herkutella.