Mitä kuuluu pentu?

Joulu tuli ja meni, toivottavasti se oli kaikilla mukava ja rauhallinen. Meidän perheessä se oli oikeinkin mukava, rauhallisuudesta voidaan puhua vain niinä ajanjaksoina kun uusin perheenjäsenemme päätti käpertyä nukkumaan ;)

Huomenna tulee Novan saapumisesta kuluneeksi kolme viikkoa ja päätin nyt pysähtyä miettimään missä pennun kanssa mennään.

Sosiaalistaminen 

Alusta asti päätimme, että sosiaalistaminen tulee olemaan ykkösjuttu Novan kanssa. Liikumme aika paljon paikasta toiseen, koirat tietenkin aina mukana ja siksi on niin paljon helpompaa viedä mukana reipasta ja sosiaalista kuin herkkää ja arkaa yksilöä. Ensimmäiset vieraat tulivat noin viikon kuluttua Novan saapumisesta ja siitä lähtien meillä onkin rampannut vähän väliä joku ihmettelemässä ja ihastelemassa pikkumiestä. Tämä ei ole Novaa häirinnyt yhtään, päinvastoin. Myöskään kyläilyt muiden luona eivät ole aiheuttaneet minkäänlaisia traumoja tai ahdistuksia tälle energiapakkaukselle. Myös muihin koiriin tutustuminen on mahdollistettu lähipiirin nelijalkaisten avulla. Puoliskoni vanhempien kultaiset noutajat olivat ensimmäisen minuutin jälkeen Novalle täysin ok, eikä siskojeni koiratkaan tuottaneet Novalle minkäänlaista päänvaivaa (vaikka toinen ei pitänyt Novan tutustumisyrityksistä lainkaan ja toinen oli turhankin innoissaan). Jalankulkijat on Novalle vain ja ainoastaan kiva juttu, mitä nyt pimeällä mustiin pukeutuneet on vielä vähän liian jännittäviä ;) Sosiaalistamista jatketaan aktiivisesti koko ajan, jotta Nova pitää reippautensa jatkossakin.

Autoilu 
Tämä oli alkuun Novan mielestä kamalaa, hirveää, pelottavaa ja sanoinko jo.. Kamalaa! Muutama viikko sen opettelussa meni ja nyt Nova kulkee autossa aivan muina miehinä. Olen alusta asti pitänyt Novaa autossa boksissa ja kuljettanut "väkisin" paikasta toiseen. Alkuun vain pieniä matkoja ja myöhemmin myös pidempiä. Muutama viikko oli varsinaista draamaa, Nova kiljui kuin sitä olisi kuristettu, mutta Halista oppineena tiesin, että kyllä se aikanaan loppuu. Palkkasin ja kehuin aina autoon mennessä ja sieltä poistuessa. Ja kyllä se sen lopulta oppi. Kun ensimmäisinä kertoina Nova väsytti itsensä täysin uuvuksiin autoreissuilla huutamalla, nyt se latailee boksissaan akkuja ja nukkuu lähes kaikki matkat. Samoin kävi kiljukalle-Halin kanssa aikoinaan.

Ulkoilu 
Hihnassa kulkemista Nova on oppinut tosi paljon Miolta ja Halilta. Kun lenkit olivat aluksi venkoilua ja pomppimistä, nykyään ne sujuvat ihan hyvin. Selvän eron kuitenkin huomaa kun Novan kanssa kulkee yksin kuin jos Mio ja Hali ovat mukana. Mion ja Halin kanssa Nova on paljon reippaampi ja kulkee edellä, yksin kulkiessaan pitää jatkuvasti pysähdellä ihmettelemään ja kummastelemaan ympärillä olevia asioita. Reippaista kanssaeläjistä on siis ollut paljon apua lenkkienkin kohdalla.

Vapaana ollaan liikuttu mahdollisimman paljon. Nova ei kovin pitkälle minun tai Samin jaloista lähde, mutta silloin kun se on intoutunut lähtemään, olen yrittänyt juosta piiloon, jotta se tajuaisi ettei kauaksi kannata lähteä. Kerran Nova ei meinannutkaan löytää minua millään, vaikka juoksi aivan vierestä ja tämäkös sai pienen hätääntymään ihan tosissaan. Piilottelu onkin tuottanut ilmeisen hyvin tulosta, sillä nykyään Nova lähes joka kerta pysähtyy jonkin matkan päässä ja tarkistaa missä omistaja kulkee. Harjoitukset on edelleen kesken, en usko ollenkaan, että pääsen näin helpolla vapaana kulkemisen kanssa.

Luoksetulo 
Täällä-käskyä on harjoiteltu Novan kanssa paljon ja se toimii ihan hyvin. Paitsi meidän takapihalla. Sieltä Nova ei tulisi MILLÄÄN pois. Ollaan ehkä liikaa tehtykin niin, että Nova otetaan välittömästi syliin kun se tulee lähelle ovea ja samantien otetaan sisään. Nyt olen muutamana päivänä kutsunut Novaa ovelle ja päästänyt sen menemään. Tämä ei ole ehkä mennyt ihan täysin perille, sillä Nova ottaa hyvinkin nopeasti itse hatkat tullessaan luokse. Takapihalla ois vaan niin kivaa, ei yhtään välitetä omistajasta, joka ei jaksaisi värjötellä oven suussa jatkuvasti ja koko ajan :D

Naskalihampaat 

Niin ne hampaat. KOSKA NE VAIHTUU? Tiedän ajan tulevan nopeastikin, mutta on ne pentuhampaat vaan niin terävät. Eniten ahdistaa Mion ja Halin puolesta, jotka saavat osumaa hampaista vähän väliä. Novan hampaat oikein kolisee yhteen kun se lähestyy naskalikuononsa kanssa meitä ihmisiä tai nelijalkaisia. Kieltämässä saa siis olla koko ajan.

Sisäsiisteys 
Sisäsiisteys, mitä se on? Olemme siis täysin alkutekijöissä asian kanssa. Kyllä Nova tarpeensa tekee ulos, mutta ymmärrys siitä, että ne olisi parempi tehdä ulos, on vielä täysin hakusessa. Ja saahan se ollakin, ikää ei ole vielä edes 12 viikkoa. Kovasti tuota pentua kuitenkin koitetaan työntää vähän väliä ulos, että se joskus hokaisi ja kyllä se kai vielä joskus. Matot meillä on olleet lattialla lähes alusta asti Mion ja Halin takia, joten kyllä niillekin sitä pissaa lorahtaa. Kiitos äiti matoista, jotka saa heittää suoraan roskiin kun pentuaika joskus loppuu :)

Syöminen 

Nova on ihan yhtä ahne kuin vanhemmat kanssaeläjänsä, joten syömisen tai esimerkiksi löysän vatsan kanssa ei ole vielä ollut lainkaan ongelmia. Kasvattaja kertoi, että pentu jättää syömättä jos sillä ei ole nälkä ja kun se tapahtuu, voidaan vähentää ruokailuja. Nova ei ole ikinä jättänyt mitään syömättä ja jos se saisi valita, luulen, että se söisi vaikka kuusi kertaa päivässä :D Kouluttamisen kannalta pidän tätä vain ja ainoastaan hyvänä asiana. Ruoka maistuu, kyl-lä!

Yksinolo ja yöt

Yksinoloa aloimme myös harjoitella lähes välittömästi Novan tultua kotiin. Aluksi vain pieniä hetkiä ja nyt myöhemmin pidempiäkin aikoja. Ja mitä itkua ja vikinää se onkaan ollut. Novassa taitaa asua pieni draamaqueenking, sillä monet asiat ovat aluksi tosi kamalia ja hirveitä. Yöt Nova (kuten Mio ja Halikin) viettää meidän makuuhuoneen ulkopuolella ja siitäkös se itku aluksi syntyikin. Ensimmäiset neljä yötä kävimme vähän väliä siirtämässä itkevää pentua takaisin omaan petiinsä ja oi sitä riemua kun lopulta tajusimme sen nukkuneen kuusi (!) tuntia putkeen itkemättä. Tällä hetkellä yöt menevät oikeinkin mallikkaasti, mutta itku ja vikinä alkaa kyllä aamulla välittömästi jos Nova kuulee jomman kumman olevan hereillä. Aamuisia vessakäyntejä ei meillä siis voi harrastaa jos haluaisi sen jälkeen vielä nukkua :D

Päivisin Nova on ollut useampiakin tunteja yksin. Toistaiseksi olen erottanut vanhemmat pojat ja Novan erilleen, sillä Novan leikit ja otteet ovat niin rajuja, etten halua Mion ja Halin kärsivän niistä meidän poissaollessa. Usein Nova jää itkemään kun lähdemme, mutta se tuskin jatkuu pitkään, sillä kotona on hiljaista aina kun tulemme takaisin olimme sitten poissa vain hetken tai kauemmin. Alkuun itku oli hysteeristä ja pidempikestoista, nykyään se on hyvin pientä enkä usko sen kestävän pitkään. Täysin sinut Nova ei yksinolon kanssa kuitenkaan ole, sillä alue, jolla Nova oleskelee yksinollessaan on joka kerta uudelleen sisustettu kun tulemma takaisin kotiin. Onneksi sisustuksesta nauttivat vain koirien pedit, juoma- ja ruokakipot sekä Novan omat lelut ;)

Temput
Temppuja emme ole toistaiseksi kovinkaan paljon harjoitelleet, täysi työ on ollut saada Nova ymmärtämään normaaleja arjen juttuja ja temput on suosiolla säästetty myöhemmälle ajankohdalle. Mion (ja Halinkin) kanssa jätin istumisen harjoittelun kokonaan pentuna, jotta se ei häiritsisi näyttelyharrastamista myöhemmin ja alkuun ajattelin tehdä niin Novankin kanssa, mutta toisin kävi.. Nova on niin energinen ja vauhdikas, että istu-käskyllä sen on saanut parhaiten rauhoittumaan ja keskittymään. Istumista olemme siis harjoitelleet jonkin verran ja sitä Nova jo tarjoaa aika herkästi. Maahan-käsky onnistuu namin avulla, mutta ilman ei vielä. Tuskinpa siihen kauaa menee, että se opitaan, kunhan vain ottaisi toistoja jatkuvasti. Katsekontaktia olemme harjoitelleet erityisesti ruokailujen yhteydessä, se alkaa sujua joten kuten. Myös kärsivällisyyttä olemme harjoitelleet paikka- ja jätä-käskyn avulla. Naksuttimeen ajattelin ehdollistaa Novan heti kun nuo vanhemmat menevät hetkeksi vanhemmilleni hoitoon ja voin tehdä harjoituksia rauhassa kotona. Kaksi vinkuvaa pommia portin takana on ihan kivaa häiriöharjoitusta, mutta... Olisi se vielä toistaiseksi kivempaa ilman :D

Nova lähettää kaikille lukijoille terkut ja kertoo olevansa yhtä enkeli kuin kuva antaa olettaa!

Kaikki hyvin.. Joulu saa tulla!

Vein Halin tosiaan maanantaina tähystykseen ja vaikka Hali ei tykännyt ajatuksesta yhtään, niin huh.. Onneksi vein! Jätin Halin lääkäreiden huomaan ja lähdin kotiin sydän tykyttäen, mitähän tuleman pitää.. Minulle oli sanottu, että saan hakea koiran luultavasti puolen päivän aikaan ja kun puoli kahdeltatoistakaan ei vielä mitään kuulunut, olin haljeta huolesta. Muutaman minuutin kuluttua puhelin kuitenkin soi ja sain hakea Halin kotiin. Mitä siellä tähystyksessä todettiin?

 

Heikkohermoisimmat voi rullata kuvat nopeasti ohi, suoraan sanottuna ällöttävää kuvamateriaalia luvassa. Kuvissa oksentelun ja jatkuvan nuolemisen aiheuttanut syy..

 

 

Niin ällöttävää kuin tuo onkin, Halin pienessä vatsalaukussa oli jäätävän kokoinen karvatuppo. Halihan on pari vuotta jo mystisesti nuollut kaikkea aina ennen ruokailuja ja ruokailujen jälkeen, mattoja, lattiaa, sohvaa, mitä vain ja kukaan ei ole osannut asiaan sanoa kuin "outoa". Onneksi oksentelu itsenäisyyspäivänä alkoi ja rtg-kuvat kertoivat jonkin olevan vatsalaukussa vialla. En tiedä onko vatsalaukkuun jäänyt jotain, jonka ympärille on alkanut kerääntyä karvoja ja hiuksia, mutta ihan todella iso tuo tuppo kuitenkin oli. Sain tupon kotiin ja voisin katsoa mitä kaikkea se sisältää, mutta.. Se on niin ällöttävä, että jääköön minigrip-pussiin ja kadotkoon roskiin. Hyh!

 

Kolme ensimmäistä kuvaa ovat siis tähystyskuvia ja tuo "onkalo" on mahaportti, jonka karvatuppo on tukkinut lähes kokonaan. Tietysti jotain on vatsalaukusta jatkuvasti mennyt eteenpäin kun Hali on näin pitkälle selvinnyt ja luojan kiitos se ei ole edennyt suolistoon, mutta onhan tuo kamalan kokoinen mötikkä parikiloisen koiran vatsalaukkuun.

 

Hali on voinut tähystyksen jälkeen hyvin, ruoka on maistunut entiseen tahtiin ja se on pirteä itsensä. Nuolemista ja röyhtäilyä on edelleen jonkin verran ruokailujen jälkeen, mutta katselen nyt toistaiseksi vielä loppuuko se jossain vaiheessa kokonaan. Tähystyksessä otettiin myös koepalat varmuuden vuoksi, joiden tuloksia voin kysellä maanantaina.

 

Näin meillä, enpä ole moiseen ennen törmännyt. Tarvii varmaan harkita kaljua.

 

Kuten otsikkokin kertoo, nyt saan hengähtää helpotuksesta ja joulu saa tulla!

Tervetuloa kotiin naskalihampaat ja pentuaika!

Viikko siihen meni, mutta nyt on pentukuulumisten aika. Kolmen koiran kanssa elo on osottautunut yllättävän hektiseksi ainakin näin alkuun :D

Viime viikon lauantaina suuntasimme siis automme kohti Poria ja Eevan kotia. Otin mukaan Mion ja Halin, sillä olimme molemmat puoliskoni kanssa aamun töissä ja pojat olivat sen aikaa keskenään kotona. Olisi tullut piiiitkä päivä yksin ja koska pojat rakastavat autoilua, ne pääsivät mukaan. Ajatus ei välttämättä ollut paras mahdollinen, sillä Halilla oli vatsa löysällä uuden ruuan vuoksi ja juuri ennen perillepääsyä alkoi takapenkillä kamala läähätys. Pysähdyksen ja ärrältä haettujen kakanpyyhintäpapereiden jälkeen pääsimme lopulta kuitenkin perille ja pienen jutustelun ja tutustumisen jälkeen lähdimmekin pikaisesti kotiin, jotta kotiinpääsy ei olisi venynyt kamalan myöhään.

Automatka alkoi piipityksellä, ulvonnalla ja haukunnalla eikä Nova meinannut millään rauhoittua. Otin boksista syliin, laitoin boksiin, otin syliin ja taas boksiin, missään ei Novasta ollut hyvä olla. Lopulta se kuitenkin rauhoittui boksiinsa ja nukkui koko matkan tyytyväisen oloisena ja hiljaa. Kotona pikkumies osoittautui myös oikeinkin reippaaksi, kaksi vanhempaa pikkumiestä eivät vaan olleet ihan vakuuttuneita sen touhuista. Mio ärisi ja Hali luikki pakoon, kivakiva :D

 

Olimme kotona vasta yhdeksältä illalla ja valvoimme Novan kanssa puolille öin, jotta se hetken saisi tutustua uuteen kotiinsa ja ympäristöönsä ennenkuin oli mentävä taas unille. Yrityksemme laittaa se makuuhuoneen ulkopuolelle nukkumaan osottautui Novan mielestä liian järkyttäväksi ja minä sain kunnian nukkua sen kanssa ensimmäisen yön lattialla. Pikkumies oli tähän järjestelyyn täysin tyytyväinen ja nukkuin kuin tukki koko yön, pissaamatta ja juuri ollenkaan liikkumatta.

Nova kotiutui hyvinkin nopeasti ja on ollut pirteä pikkupentu alusta asti. Ruoka on maistunut paremmin kuin hyvin ja leikkiä on riittänyt. Meillä muilla onkin ollut vähän enemmän totuteltavaa uuteen perheenjäseneen, joka on aika energinen ja pippurinen tapaus. Mio ja Hali eivät aluksi tykänneet Novan läheisyydestä ollenkaan, mutta näin viikon jälkeen kaikki kulkee jo pihalla sulassa sovussa ja sisälläkin uskalletaan olla vierekkäin. Mio on leikkinyt Novan kanssa enemmän, Hali ei juurikaan. Sitä vähän ahdistaa Novan tunkeileva käytös :D Kumpikaan vanhemmista pojista ei ole kuitenkaan näyttänyt minkäänlaisia stressin merkkejä, joten olen antanut niiden mennä ja tulla niin kuin itse tykkäävät. Pientä palautetta on täytynyt Novalle antaa rajusta hampaiden käytöstä, mutta sitä palautteen antoa on onneksi Miokin hienosti hoitanut.

Viikon aikana ollaan harjoiteltu tosi paljon öiden rauhoittamista, yksinoloa, autoilua ja kaikenlaiseen uuteen ja jännittävään tutustumista. Ensimmäiset yöt olivat Novan kanssa suoraan sanottuna kamalia, piipitystä kuului jatkuvasti ja naapureiden vihojen pelossa sitä käytiin rauhoittelemassa tämän tästä. Viimeiset kolme yötä ovat sujuneet kuitenkin tosi hyvin ja ollaan saatu nukkua rauhassa koko yö aina kuuteen asti, jolloin vikinä on viimeistään alkanut :D Myös autoilu on alun kiljumisesta rauhoittunut tosi paljon. On ihanaa huomata miten nopeasti pentu tottuu kaikkeen aluksi jännittävään ja kamalaan. Yksinoloakin on siis Novan kanssa harjoiteltu heti alusta alkaen. Ensin pieniä määriä ja nyt jo pidempiäkin aikoja. Alkuun sekin oli Novan mielestä aivan järkyttävää ja kamalaa, mutta siihenkin on nyt pikkuhiljaa totuttu.

Hihnassa kulkeminen sujuu kohtuullisesti, kiitos hyvänä apuna olleiden Mion ja Halin. Nova on ulkona hieman säikky, mutta Mio ja Hali on saaneet sen reipastumaan tosi paljon. Myös vapaana olemista ja luoksetuloa on harjoiteltu lähimetsässä. Tempuista istuminenkin sujuu aina silloin tällöin, tuurilla vai ei, ei sen väliä ;) Vieraisiin ihmisiin Nova suhtautuu todella positiivisesti ja sain tänään kuulla, että nyt ollaan jo siinä pisteessä, että lenkillä olisi päästävä jokaisen ohikulkijankin luokse. Tätä pidän juuri nyt vain positiivisena asiana!

Ja jotta ei menisi liian ruusuiseksi: onhan tämä pikkukaveri aikamoinen riiviö ja siksi kuvatkin on helpompi ottaa nukkuessa :D Naskalihampaat ovat todella terävät ja IHAN KAIKESSA kiinni, pissoja löytyy milloin mistäkin ja ei-sanan jälkeen on aina ainakin kerran äristävä/haukuttava ja kokeiltava jos sitä sittenkin olisi saanut tehdä. Kärsivällisyyttä on vaadittu ja vaaditaan tulevaisuudessa niin meiltä omistajilta kuin Miolta ja Halilta.

Vielä riittää paljon uutta ja ihmeellistä opeteltavaa, mutta pentuajasta on nautittava nyt täysillä, sitä kun ei yhdenkään koiran kohdalla saa koskaan takaisin. 

Kiitos kasvattaja-Eeva tästä pirteästä riiviöstä!

Taas saa olla sydän syrjällään...

Itsenäisyyspäivä. Tarkoitus nukkua aamulla pitkään ja rentoilla ennen iltavuoroa, kerätä voimia seuraavaan päivään ja pennun kotiutumiseen. Toisin kävi. Herään aamulla siihen kuinka poikaystäväni töihin lähtiessään kysyy ovelta mitä Halin kanssa tehdään, se oksentaa. Otan koiran meidän sänkyyn, paikkaan jota se rakastaa yli kaiken. Hali ei kuitenkaan rauhoitu ollenkaan, kiertää vain ympyrää, hyppää pois sängystä ja näyttää pahoinvoivalta. Päätän antaa aamuruuan, jos sillä on vain kova nälkä ja siksi on paha olo. Hali syö sen hyvällä ruokahalulla, mutta oksentaa pian kaikki ulos. Alan huolestua ja päätän soittaa päivystykseen kun Hali ei rauhoitu millään, läähättää ja haluaa jatkuvasti ulos syömään lumen seasta pilkottavia ruohonpätkiä oksentaen nopeasti nekin. Saamme ajan, päivystyksessä ei onneksi ole ruuhkaa ja lähdemme matkaan samantien, aamupuuro jää pöydälle ja muistan onneksi päästää Mion pissalle ennen lähtöä. Seuraavat kolme tuntia vietämme päivystyksessä.

Halilta otetaan verinäytteet, jotka ovat oksentamisesta ja vaikeasta olosta huolimatta hyvät. Pieniä muutoksia löytyy, mutta ne voivat johtua rajusta oksentamisesta tai lääkärin mukaan siitä, että veri jouduttiin ottamaan Halin kaulasta. Röntgenkuvasta näkyi ohutsuolen olevan täynnä kaasua, vatsalaukussa oli myös kaasua ja.. Jokin outo muodostuma. Lääkäri ei osaa sanoa mikä se on.. Vierasesine, ruokaa, uudismuodostuma, ne lukevat kotiutumistekstissä. Lääkäri antaa kaksi vaihtoehtoa: hän voi avata Halin heti (muistuttaen 100% päivystyskorotuksesta) tai voin viedä Halin kotiin vatsansuojalääkkeen kanssa ja varata kontrollikuvauksen ja tähystyksen ensi viikolle. Halin välitön avaaminen tuntuu hurjalta lääkärin mainitessa, ettei mitään välttämättä selviä ja paikalla on vain hän ja kaksi hoitajaa. Päätän viedä Halin kotiin, toivoa pikaista paranemista ja selviämistä viikonlopun yli.

Minun iltani töissä ja poikaystäväni ilta kotona on aivan kamala. Kyselen vähän väliä Halin vointia, joka ei lupaa hyvää. Hali ei ota kontaktia, ei pysty oikein rauhoittumaan, oksentaa kaiken mitä syö ja lopulta ei suostu enää edes syömään. Juuri kun olen pääsemässä töistä kotiin, Hali piristyy kun poikaystäväni kysyy lähteekö Hali hakemaan minua töistä. Kotiin minua hakee nuutunut pieni musta poika, joka vaikuttaa nälkäiseltä ja päätämme antaa sille ruokaa. Kaikki pysyy sisällä ja Hali alkaa piristyä. Mun oma reipas pieni vaikuttaa olevan täysin kunnossa, mielessä huolettaa rtg-kuvat ja tuo epämääräinen muodostuma. Itse epäilen, että se olisi vierasesine, Hali ei ole ikinä syönyt mitään epämääräistä edes pentuna. Ruokaa se hotkii, mutta sitä tuskin pidetään vierasesineenä. Rajun oksentamisen jälkeen se tuskin on ruokaakaan. Jäljelle jää uudismuodostuma, sitä en halua tällä hetkellä vielä edes ajatella.

Viikonlopun Hali oli "elämänsä kunnossa", ainoa vaiva oli uudesta, vaihdetusta ruuasta saatu ripuli. Sekin helpotti Inupektin avulla. Tänään kävimme kontrolliröntgenissä ja tuo samainen muodostuma löytyy Halin vatsalaukusta edelleen, piristymisestä huolimatta. Tähystys on edessä ensi viikon maanantaina, 16.12. Se on nyt tehtävä, jotta saan selville mikä pikkuista vaivaa. Ennen maanantaina yritän olla huolehtimatta liikaa ja Halin vuoksi yritän olla reipas, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toivon parasta, pelkään pahinta.

Lauantaina kävimme hakemassa Mion ja ripuloivan Halin kanssa kotiin uusi perheenjäsenemme Nova. Hali on katsonut uutta nelijalkaista kauhunsekaisin tuntein ja uskaltautunut sen viereen vain Novan nukkuessa. Sen verran vilkas tapaus, etten yhtään ihmettele.

Seuraavaksi taitaakin olla pentupostauksen aika...

MIO 5-vee ja synttärilahja

Tiistaina mun pieni Mio täytti 5 vuotta. Tuntuu kuin pieni herra olisi kuulunut mun elämään aina, en osaisi kuvitellakaan elämää ilman sen jokapäiväistä kyljessä kyhnäämistä. Koska ikää on kertynyt näinkin paljon, mitää erityistä lahjaa en Miolle synttäripäiväksi hommannut. Herkkuja vain, niistähän se tykkää YLI KAIKEN. Miolla oli siis synttärit viime tiistaina, itselläni taas ensi tiistaina. Lahja saapuu meille itsenäisyyspäivän jälkeen nelin tassuin, sillä saanko esitellä:

Länsimetsän Hopeahalla "Nova", ikää kuvissa 7viikkoa.

Nyt uskallan alkaa jo hehkuttamaan asiaa kun shelttipennun hakuun on enää viikko. Kuvat on ottanut Novan ihana kasvattaja Eeva Lehtikangas, jonka luona ollaan kerran käyty jo pentuja ihastelemassa. Alan olla niin innoissani asiasta, että viime yönä Nova tuli mun uniin. Nähtäväksi jää miten Mio ja Hali ottavat vastaan pennun, joka on jo kotiutuessaan niiden kokoinen. Hali saattaa viettää piilossa ensimmäiset päivät, mutta uskon yhteiselon alkavan ja sujuvan oikein hyvin :)

Jänniä aikoja kerta kaikkiaan, millähän jaksan odottaa vielä viikon..

Pienet kesäkuulumiset

Yritykseni aktivoitumisesta blogin suhteen ei, kuten huomaatte, oikein onnistunut kesän aikana. Kun kerrankin oli oikeasti aikaa vain olla ilman koulua, otin siitä kaiken irti. Ja todellisuudessa tarvitsin niin paljon lomaa kaikesta rankan kevään jälkeen, että siitä toipuessa se kesä melkein meni. Kuvia on tullut otettua ainoastaan puhelimella, joten laadukasta kuvamateriaalia pikkumiehistä ei tänne blogiin ole tarjota, mutta.. Kokeillaan niitä puhelinkuvia sitten :)

Muutimme kesäkuun alussa kerrostaloelämästä rivitaloelämään ja voi että olemme jokaikinen nauttineet siitä. Ehtona uudelle asunnolle oli piha, jotta koiratkin pääsevät nauttimaan uudesta asunnosta täysillä. (Ja jotta ne voi vaan kätevästi päästää omalle pihalle pissalle eikä aina tarvitse pukea itselle vaatteita, laittaa koiria hihnoihin, kävellä rappusia edestakas jne.)

Mio ja Hali onkin nauttineet omasta pihasta ihan tosissaan. Mio pyytää ulos jatkuvasti, ei sen takia, että olisi pissahätä.. Vaan siksi, että pihassamme kasvaan pienenpieni puska mansikoita. Hali löysi puskan ensimmäisenä, näytti apajat Miolle ja sen jälkeen ei meidän kaksijalkaisten ole tarvinnut mansikoiden valmistumisesta huolehtia. Ne ei nimittäin usein ehdi edes valmistua, Mio syö ne raakana tai kukkina, ei sen Miolle niin väliä. Kunhan jotain saa nautiskella.

Näky on takapihan oven avauksen jälkeen lähes joka ikinen kerta tämä:

Myös Hali on nauttinut uudesta kodista. Siitä olen erittäin iloinen, sillä pelkäsin, että se ei kestä enää yhtään muuttostressiä. Muutossa koirat eivät olleet millään tavalla mukana (yhdestä kerrasta viisastuneena), mutta uudet jutut on Halille aina hankalampia kuin esimerkiksi kaikelle avoimelle Miolle. Stressi esiintyy Halissa sisälle pissaamisena (öisin), mutta nykyisessä asunnossa pissaamiset on laskettavissa yhden käden sormilla. Pieni ystävä on täysin sinut uuden kodin kanssa ja aistii varmasti omistajastaan, että täällä on kaikki hyvin eikä stressiin ole aihetta. Myös Hali nauttii uudesta pihasta ja terassista. Paksulla turkilla ja mustalla värillä se oleskeli usein täysin tyytyväisenä auringossa ja paistatteli päivää niin pitkään, että se oli haettava pois :) Ihana pieni mies.

En lupaile kirjoittavani yhtään sen useammin kuin nytkään. Toivottavasti meistä kuitenkin aina välillä kuuluu. Isoimmat uutiset nelijalkaisten suhteen kirjoitellaan kuitenkin täällä jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin. Koulu, työt ja ihana elämä kahden pompulan kanssa jatkuu ennallaan, meillä on kaikki oikein hyvin :)

Hyvää syntymäpäivää pieni musta mies!

Rakas Hali täyttää tänään 3 vuotta! Paljon on ollut ylä- ja alamäkiä, onneksi viimeiset kuukaudet ovat olleet tasaisia (koputtaa puuta) ja sairasteluista on jäljellä vain pieniä kummallisia oireita/tapoja. Tänään meillä ei juhlita vappua vaan Allua! (Hali raukka on saanut osansa erilaisten lempinimien keksimisestä) Synttäriherkku-krokoa tuhottiin muutama tunti tuloksena ryönäset kaulurit, tassut, viikset... Ei haittaa, kevätpesu olisi ollut edessä joka tapauksessa!

Ihanaa vappua ja kevättä jokaiselle vielä tässä blogissa vierailevalle! Minä yritän ryhdistäytyä kesällä ja kertoa ihan tosissaan mitä meille kuuluu. Tällä hetkellä elämää tahdittaa kaksi työharjoittelua, työt, koirahieronnan lopputenttiin pänttäys, tuleva muutto.. Mitähän vielä :)